tiistai 21. helmikuuta 2012

Theories of origin of the Moon (part 2)

Kuu on hämmästyttänyt ihmiskuntaa koko nykyhistoriansa ajan. Mittausten mukaan Kuu on kooltaan tasan 400 kertaa pienempi kuin Aurinko, ja sen etäisyys on Maan kiertoratansa kauimmaisessa kohdassa tasan neljässadas osa siitä mikä on Maan etäisyys Auringosta. Tämän ansiosta myös täydelliset auringonpimennykset ovat mahdollisia. Aiemmin Kuun kiertoradan laskettiin olevan lähempänä maapalloa kuin nykyään, eli esimerkiksi muutama miljoona vuotta sitten täydellisiä auringonpimennyksiä ei ollut. Muutoinkin kaikki Kuuhun liittyvät matemaattiset luvut ovat nykypäivänä tarkemmillaan koko sen historiansa aikana.
Maa kiertää akselinsa ympäri 366 kertaa kiertäessään Auringon ympäri. Kuu kiertää puolestaan maapallon ympäri 27,322 päivässä. Äärimmäisen erikoista tähän liittyen on, että Kuun koko on samalla tasan 27,322 % Maan koosta, ja Maan koko on 366% Kuusta. Onko tämä sattumaa? Ei voi olla. Edelleen, Kuun kiertäessä Maan ympäri 366 kertaa, sisältää se tasan 10.000 päivää. Kuu kallistuu 400 kilometriä päivän aikana. Sen pyörimisnopeus on tasan 1% maan pyörimisnopeudesta. Vastaavia yhteneväisiä arvoja Kuun ja Maan välillä on lukuisia, joita ei avaruudessa luonnostaan esiinny. Kaikki niistä eivät voi millään olla luonnon sattumia.

Tutkimustulosten mukaan Kuuhun liittyvät luvut ja mittasuhteet, niin Maahan kuin Aurinkoonkin nähden perustuvat siis kaikki täsmällisesti matematiikkaan, kymmen- ja metrijärjestelmään, eivätkä täsmällisten mittasuhteiden johdosta voi olla kaikki luonnon muovaavia asioita. Kymmenjärjestelmän olemassaolo Kuuhun liittyvissä mittasuhteissa viittaisi lisäksi siihen, että sen olisivat tehneet älylliset olennot, ja vieläpä niin, että kyseisillä olennoilla olisi kymmenen sormea.

Omalta osaltani olen täysin vakuuttunut siitä, että Kuu on keinotekoinen. Siitä ei ole nähdäkseni mitään epäilystä. Uskon lisäksi, että Kuu rakennettiin alun perin toimimaan eräänlaisena inkubaattorina elämän kehittymiselle Maassa. Mielestäni selvää on, että elämälle suotuisten olosuhteiden luominen tuli vaatimaan Kuun rakentamisen kauan sitten.


Useat amerikkalaiset ja venäläiset tiedemiehet tulivat Kuun ominaisuuksia tutkiessaan jo 1950-luvulla johtopäätökseen, että Kuun täytyy olla sisäosiltaan ontto. Tätä tukee osaltaan myös amerikkalaisten astronauttien kuvaukset siitä, että Kuuhun iskettäessä sen pinta kumisi, kaikui ja värähteli oudosti, ikään kuin se olisi ollut ontto. Apollo -avaruusalusten laskeutumiset Kuuhun aiheuttivat sen pinnalla erikoisen "värähtelyn", joka tuli kestämään jopa vuorokauden ajan. Kuun rakenteen keinotekoisuutta tukevat edellisen lisäksi kuitenkin myös lukuisat muut havainnot ja laskelmat. Uskon kaikkien niiden viitteiden perusteella, että tämä lienee myös totta, eli Kuu on sisäosiltaan hyvin todennäköisesti vähintään jossain määrin ontto. Tämä seikka selittäisi osaltaan myös sen kevyen laskennallisen painon. Huomattavaa silti on, että kuorikerroksen paksuus vaihtelee myös paikasta riippuen, eli kuoren paksuus ei ole syystä tai toisesta tasainen jokaiselta osaltaan. Mikäli Kuu on ontto, jolta se vahvasti vaikuttaa,  on se jo yksin todiste sen keinotekoisuudesta.

Mutta kuka oli sitten rakentanut Kuun, miten, ja milloin? Kyse on ihmiskunnan kenties kaikkein suurimmasta arvoituksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.