DUMBS, part 2: Area 52 (Dugway Proving Ground)

Dugway Proving Ground, Utah

Noin 40 mailia etelään Utahin Wendoverista, 85 mailia luoteeseen Salt Lake Citystä, Nevadan rajan läheisyydessä ja Bonnevillen suolatasangon  reunalla Utahin autiomaassa sijaitsee valtava sotilaallinen tutkimuskompleksi. Kyseessä on Yhdysvaltojen pinta-alaltaan eräästä suurimmasta sotilastutkikohdasta. Ufologien mukaan kyseessä on uusi "Area 51", sillä väitetään, että  suuri osa uusimmista ufo-havainnoista sijoittuu juuri tälle alueelle, Utahin autiomaan yläpuolelle.  Tällä alueella havaintoja väitetään olevan siis nykyään jopa enemmän kuin alueella "Area 51". Dugwayta kutsutaankin nykyään epävirallisesti nimellä "Area 52".

Tukikohta perustettiin alunperin kemikaalisten aseiden tutkimuskäyttöön vuonna 1942, aluksi huomattavasti nykyistä suppeammalla alueella. Alueella aloitettiin tämän jälkeen vähitellen erilaisia rakennustöitä, ja aluetta sekä rakennelmia myös laajennettu nykypäivään mennessä useaan otteeseen. Nykyään kyseisen sotilastukikohdan pinta-ala on yli 3000 neliökilometriä. Tämä Yhdysvaltain armeijan omistama sotilasalue tunnetaan nimellä Dugway Proving Ground (DPG), johon on liitetty nykyään myös Michael Army Airfield (MAAF), jossa sijaitsee maailman toiseksi pisin kiitotie. Kyseisellä kiitotielle on mahdollista laskeutua jopa avaruussukkula. Alueella on lisäksi myös lukuisia muita lentokenttiä. Alue on luonnollisesti kokonaan aidattu, ja on myös tiukan elektronisen valvonan sekä vartioinnin piirissä. Alueella työskentelee runsaat 1400 työntekijää, joista osa on valtion työntekijöitä, osa yksityisiä yrityksiä.

Aivan viime vuosiin saakka alueella on testattu kemiallisia aseita, samoin kuin räjähteitä. Havaintojen mukaan kyseisellä sotilasalueella testataan sotilaskäyttöön tarkoitettuja lasersäteitä, sekä mahdollisesti hologrammeja. Väitetään, että olemassa olevalla lasersäteillä olisi mahdollista esimerkiksi ampua kohde alas taivaalta. Edellisen lisäksi myös tällä alueella harjoitetaan kokeellisten ilma-alusten rakentamista, jossa hyödynnetään antigravitaatiota. Joidenkin väitteiden mukaan antigravitaatioalusten testausta olisikin siirretty Area 51 -alueelta viime vuosikymmenten aikana juuri tälle Dugwayn harjoitusalueelle ulkopuolisten häiriöiden välttämiseksi. Useiden ufologien mukaan tukikohdassa säilytetään nykyään joka tapauksessa suurta osaa kaikkein salaisimmista ilma-aluksista. Nämä alusten säilytys- ja tutkimustilat sijaitsevat syvällä maan alla.

DUMBS, part 1: Area 51 (The Groom Lake Base)

Ufot, humanoidit, antigravitaatioalukset, geneettiset testit sekä Mind Control-testit liittyvät tiiviisti Yhdysvaltojen maanalaisten tukikohtien verkostoon (deep underground military bases = DUMBS).  Lukuisat Yhdysvaltain armeijan salaisista maanalaisista tukikohdista ovat näiltä osin erityisen kiinnostavia. Lähes kaikki tukikohdat ovat myös yhteydessä toisiinsa maanalaisen rataverkoston kautta. Nostettakoon esille muutama tärkein ufo-yhteyksistään tunnetuista tukikohdista. Aloitettakoon kaikkein tunnetuimmasta.

Nellis Air Base Test Range (Area 51), Nevada
 

Noin 83 mailia Las Vegasista luoteeseen sijaitseva "Area 51" on maailmankuulu sotilaallinen tutkimustukikohta Nevadassa. Virallisesti kyseisen alueen nimi on Nellis Air Base Test Range, ja se sijaitsee  valtavan Nellis Air Force Rangen lentotukikohdan alueella S-4 -tukikohdan vieressä, Groom Laken yhteydessä. Varsinaisesti aluetta 51 ei kuitenkaan ole tunnustettu Yhdysvaltain hallinnon toimesta. Toisaalta, yleisessä tiedossa on, että siellä on jo 1950-luvun alusta saakka rakennettu ja testattu kokeellisia lentokoneita, joista ensimmäinen, ja kenties tunnetuin oli ensimmäinen vakoilukone U-2. "Black budjetin" rahoituksella alueella on testattu sittemmin nyt yli 60 vuoden ajan lukuisia erityyppisiä sotilaslentokoneita, ja nämä testit jatkuvat myös nykypäivänä. Samanaikaisesti, 50-luvulta asti alueen yläpuolella on nähty erilaisia valoilmiöitä, erityisesti yöaikaan, samoin kuin tehty tuhansia ufo-havaintoja. Osa havainnoista selittyy varmasti näillä kokeellisilla lentokoneilla - mutta ei läheskään kaikki. Lentokoneet kun eivät tee esimerkiksi 90 asteen käännöksiä kesken lentoa. Erityisesti vuodesta 1989 alkaen alue on tunnettu ufo-havaintojen keskittymänä Yhdysvalloissa.

Satelliittikuva Area 51 -tukikohdan pääalueelta vuodelta 2011.

Area 51:n alueella on harjoitettu monenlaista sotilaallista tutkimustoimintaa, esimerkiksi rakennettu ja testattu jo vuosikymmenien ajan antigravitaatioaluksia. Edellisen lisäksi alueella on säilytetty myös vieraan sivilisaation ufoja, aina vuodesta 1947 lähtien, jolloin alueelle tuotiin kuuluisan Roswellin tapauksen yhteydessä pelastettu alus, sekä tapaukseen liittyneet humanoidit New Mexicosta. Kerrotaan, että aluksi ainakin osa humanoideista olisi ollut elossa maahanputoamisen jälkeen. Roswellin tapauksen jälkeen myös muut Yhdysvaltain hallinnon haltuunottamat ufot - lähinnä erilaisten maahansyöksyjen yhteydessä - on toimitettu suurelta osin nimenomaan Area 51:een säilytettäväksi ja tutkittavaksi.

Nykyisin ufoja on sijoitettu lentotukikohdan  maanalaisiin lentokonehalleihin, jossa säilytetään myös Yhdysvaltain ilmavoimien ja muiden virastojen rakentamia antigravitaatioaluksia. Niiden toimintaperiaate perustuu avaruusolioiden aluksiin, joiden tekniikkaa on onnistuttu takaisinmallintamaan hallussa olevista ufoista vuosikymmenien aikana.



Tukikohtien rakentajilla on ollut käytössään esimerkiksi ydinvoimalla toimivia TBM-porajärjestelmiä, joiden avulla on rakennettu viime vuosikymmenien aikana valtavat maanalaiset tilat tukikohdan alle, samoin kuin myös muualle Nevadan autiomaan alueelle. Yksistään Groom Laken (Area 51) alueella sijaitsee kymmenkunta valtavaa maanalaista omavaraista tukikohtaa. Näitä maanalaisia tiloja yhdistävät junatunnelit, joissa kulkee levitoivia magneettijunia.  Esimerkiksi laajan Nevadan testialueen (Nellis Air Forcen lentotukikohdan  alueen) - jossa myös Area 51 sijaitsee - laidalla on havaittu maasta nousevia ilmanvaihtoaukkoja, jotka antavat viitteitä maanalaisten rakennelmien valtavista laajuuksista ja mittasuhteista.

Nellis Air Forcen testialueen yhteydessä on lukuisia sisääntuloreittejä maanalaisiin rakennelmiin ja tunneleihin, joista osaan pääsee sisälle myös ajoneuvoilla, ja osa on tarkoitettu ainoastaan ihmisille. Tällä laajalla sotilasalueella on maanalaisten sisäänkäyntien lisäksi muita rakennelmia, kuten satelliittikeskuksia ja erilaisia konesuojia, sekä myös melkoisen   erikoisenmuotoisia rakennelmia, kuten esimerkiksi pyramidi.

 

Nellis Air Base Test Rangen alueella on lukuisia mielenkiintoisia rakennelmia. Esimerkkikuva on osasuurennos Google Mapsin ilmakuvasta vuodelta 2007.

Case study: Black budget & deep underground bases and tunnels

Kaikkein uskomattomin Ihmisten 1900-luvun alun jälkeen tekemistä rakennelmista on eittämättä Yhdysvaltain armeijan ylläpitämä, valtion omistama laaja maanalainen salainen tukikohta- ja tunneliverkosto, joka on mittasuhteiltaan lähes käsittämätön. Maanalaisten tukikohtien todellinen käyttötarkoitus, ja suuressa osissa tapauksia niiden olemassaolokin pidetään Yhdysvalloissa ehdottoman salaisina. Käytännössä mitään tietoa ei julkaista kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Tämä onkin sinänsä totta, sillä nämä maanalaiset tukikohdat tosiaan liittyvät vahvasti Yhdysvaltojen kansalliseen turvallisuuteen. Sitä ei kuitenkaan kerrota, miten ne liittyvät myös osaksi suurempaa suunnitelmaa, jonka keskeisenä osana on ufoihin liittyvä salassapito. Eikä sitä kerrota, milloin ja mihin näitä rakennelmia tullaan viime kädessä käyttämään.

Yhdysvalloissa ”Black budget” koostuu valtion eri lähteistä keräämistään tuloista, ja on vuositasolla arviolta käsittämättömät 1,25 triljoonaa dollaria eli 1 250 000 000 000 dollaria.  ”Black budgetin” varoilla rahoitetaan valtion ja erityisesti puolustushallinnon ylläpitämiä salaisia toimintoja ja hankkeita, joita kutsutaan yleisesti nimellä ”black projects”. Näitä toimintoja ja hankkeita toteutetaan Yhdysvaltain armeijan, sekä muiden valtion hallinnon organisaatioista, kuten FBI:ssä ja CIA:ssa.

Tietty osuus ”black budgetista” osuus varoista käytetään salaisiin sotilaallisiin hankkeisiin, kuten erilaisten kokeellisten lentoalusten valmistamiseen. Valtaosa näistä varoista on käytetty kuitenkin salaisten maanalaisten tukikohtien ja niitä yhdistävien tunneleiden rakentamiseen.  Tästä ”black budgetista” on kyetty sijoittamaan näihin rakennustöihin käytännössä rajoittamattomasti taloudellisia resursseja. Kuvittele tilanne, jossa kustannuksissa ei tarvitse säästellä, käytössä on maailman edistynein teknologia, ja suurin rajoite maanalaisen tukikohdan rakentamiselle on ainoastaan ihmisten mielikuvitus ja tekninen osaaminen. Tämä on mahdollistanut rakentaa viime vuosikymmenien aikana ilmiömäisiä, mittasuhteiltaan valtavia maanalaisia komplekseja.

Yhdysvalloissa erilaisia armeijan maanalaisia tukikohtia (deep underground military bases = DUMBS) on rakennettu systemaattisesti jo 1940-luvulta lähtien, aluksi vielä varsin maltillisesti ja pienimuotoisesti, mutta 1960-lähtien jo suuremmassa laajuudessa ja entistä syvemmällä. Useimmat näistä tukikohdista pyritty rakentamaan alueille, joissa esiintyy mahdollisimman vähän seismologista toimintaa.  Näiden maanalaisen tukikohdan yläpuolella sijaitsee valtion tai armeijan ylläpitämä sotilas- tai tutkimuskeskus.

Maanalaisten tukikohtien toiminnassa ovat mukana Yhdysvaltain armeijan ja puolustusministeriön lisäksi lukuisia muitakin organisaatioita, kuten vuonna 1952 perustettu Kansallinen turvallisuusvirasto eli National Security Agency (NSA). Kerrotaan, että NSA perustettiin alunperin nimenomaan käsittelemään avaruusolentoihin liittyviä asioita. Nykyään NSA:n päätoimialue on vakoilu ja eloktroninen seuranta. Tukikohtien toiminnassa on mukana myös vuonna 1947 perustettu Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu eli Central Intelligence Agency (CIA). Mukana toiminnassa on myös National Reconnaissance Office (NRO), joka onYhdysvaltain puolustusviraston alainen virasto. Nämä organisaatiot ovat osaltaan mukana myös ufoihin liittyvissä salailuoperaatiossa. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita, sillä yhteensä runsaat kymmenen itsenäistä salaista virastoa, jotka eivät ole vastuussa Yhdysvaltain hallitukselle, ovat tavalla tai toisalla mukana maanalaisten tukikohtien toiminnassa.

Lukuisissa tukikohdissa toteutetaan ”black projectin” salaisia sotilasprojekteja, kuten ilmavoimien teknisiä testejä mm. energiaan, magneettiseen antigravitaatioon ja aseistuksiin liittyen. Tietyissä tukikohdissa säilytetään ja tutkitaan myös ufoihin liittyvää teknologiaa. Edellisten lisäksi näissä tukikohdissa tapahtuu myös paljon muutakin, jotka liittyvät avaruusolentoihin.

Tukikohtien välistä tunneliverkostoa on kaivettu ja laajennettu valtavilla porajärjestelmillä, joita on 1970-luvulta saakka kutsuttu lyhenteellä TBM. Nämä massiiviset porat ovat mahdollistaneet tarvittaessa yli kymmenen kilometrin tunneliosuuden poraamisen vuorokaudessa. Nämä porajärjestelmät ovat ydinkäyttöisiä, ja niillä on mahdollista tehdä tunnelia myös kiinteään kallioon. Tällöin ne sulattavat kallion ja tunnelin reunaan tulee lasimainen viimeistely. Viimeisten vuosikymmenten aikana erilaiset rakennustyöt maan alla ovat kiihtyneet entisestään, ja viimeistään 1980-luvulta saakka nämä rakennustyöt ovat olleet käynnissä keskeytyksettä, kirjaimellisesti yötä päivää.

Armeijan salaisten maanalaisten tukikohtien lukumäärän arvioidaan tällä hetkellä olevan vähintään 132. Mahdollisesti – ja oman näkemykseni mukaan myös hyvin todennäköisesti - lukumäärä on suurempikin. Internetistä on löydettävissä tietoa runsaan sadan maanalaisen tukikohdan sijainnista, tosin tietty osuus internetissä luetelluista paikoista ovat suhteellisen pienimuotoisia, eivätkä kaikilta osin välttämättä liity tähän salaiseen tukikohtaverkostoon. Julkisuudessa luetellut tukikohdat ovat kuitenkin vain osatotuus niiden määrästä. Erään tiedon mukaan maanalaisten tukikohtien määrä olisi nykyään kaikkiaan yli 300 Pohjois-Amerikan alueella (Yhdysvallat - Kanada - Meksiko). Mannermaanalaisten tukikohtien lisäksi on olemassa myös tukikohtia meren alla, kuten Kalifornian edustalla.

Tukikohdat sijaitsevat syvällä maakuoren alla. Ja kun kirjoitan syvällä, niin myös tarkoitan sitä. Ne sijaitsevat nimittäin on paikasta riippuen keskimäärin noin 2,5 – 7,0 kilometrin syvyydessä, ja jokainen näistä on myös rakennettu useaan tasoon. Maanalaisiin tukikohtiin pääsee maantasosta magneettisesti toimivilla hisseillä, joissa ei ole erillistä hissikaapelia. Syvyyden johdosta tukikohdat on suunniteltu myös kestämään mitkä tahansa luonnonkatastrofit, sekä esimerkiksi ydinaseen voiman maan pinnalla.

Tukikohtien mittasuhteet ovat myös valtavia, niiden varustus erittäin monipuolinen, ja ne onkin suunniteltu eräänlaisiksi omavaraisiksi maanalaisiksi yhdyskunniksi. Niissä pystytään esimerkiksi viljelemään ruokaa, samoin kuin ilmastointi on järjestetty omavaraiseksi. Maan alla energialaitoksia, sekä tuotantotehtaita, jotka pystyvät tuottamaan käytännössä mitä tahansa ultramodernilla teknologialla. Kooltaan näiden tukikohtien kerrotaan olevan keskimäärin 22 kuutiokilometristä aina noin 30 kuutiokilometriin saakka.  Näihin maanalaisiin rakennelmiin arvioidaan mahtuvan majoittumaan tarvittaessa yhteensä lukuisia miljoonia ihmisiä. Ihmisiä tai avaruusolentoja. 

Lähes kaikkia tukikohtia yhdistää tunneliverkosto, joissa kulkemiseen käytetään erilaisia junajärjestelmiä, ja uusimmilla osuuksilla edistyksellisiä magneettijunia, joiden nopeus kerrotaan yltävän parhaimmillaan yli 2000 kilometrin tunnissa. Ne toimivat sähkömagneettisen työntövoiman turvin. Tätä tekniikkaa on otettu vähitellen käyttöön tukikohtia yhdistävissä tunneleissä jo 1970-luvulta lähtien. Magneettijunat mahdollistavat ihmisten siirtymisen tukikohdasta toiseen tarvittaessa muutamassa minuutissa.

Huomattavaa on, että maanalaisten tukikohtien ja magneettijunien verkosto ei rajoitu pelkästään Yhdysvaltoihin, vaan kyseessä on maailmanlaajuinen verkosto, jossa mukana ovat mm. Australiassa, Saudi-Arabiassa, sekä monissa muissa maissa olevia maanalaisia sotilaallisia tukikohtia, jotka ovat Yhdysvaltojen armeijan hallinnassa. TBM-tyyppisiä porajärjestelmiä on käytössä Yhdysvaltojen lisäksi myös muualla.

Edellisten lisäksi on olemassa myös lukuisia kansallisia salaisia maanalaisia tukikohtia, kuten Kiinassa, Venäjällä, Iso-Britanniassa, jotka on myös yhdistetty tunneleilla. Maanalaisten tukikohtien määrä maailmanlaajuisesti lasketaan kuitenkin tuhansissa. Maanalainen rataverkosto onkin maailmanlaajuinen.

9/11 (part 4): United Airlines Flight 93

Syyskuun 11. päivä 2001 muistetaan ympäri maailmaa lukuisista terroristi-iskuista Yhdysvalloissa. Päivänä, jonka seurauksena maailma muuttui pysyvästi, ja Yhdysvallat otti entistä aktiivisemman roolin terrorismin torjunnassa. Mutta mitä todellisuudessa tapahtui? Jos New Yorkin iskut eivät tapahtuneet virallisen version mukaisesti, niin tapahtuivatko sitten muut iskut? Rohkenen epäillä, suuresti.

Yhdysvaltojen hallituksen virallisen version mukaan terroristien Newark kansainväliseltä lentokentältä kaappaama lentokone, United Airlinesin lento 93 iskeytyi pellolle lähelle Shanksviellä, Pensylvaniaan. Kuten kaikki tiedämme, virallisen version mukaan United Airlinesin lennolla mukana olleet matkustajat olisivat yrittäneet taltuttaa terroristeja ja saada koneen hallintaansa, mutta olisivat epäonnistuneet siinä ja kone olisi iskeytynyt siinä rytäkässä maahan. Todistaahan tapahtumasta siitä tehty elokuvakin, eikö vain? 



Ensinnäkin, mitä tulee väitettyyn onnettomuuspaikkaan, kyseessä ei ole Shanksville, kuten yleisesti kerrotaan, vaan paikkakunnan nimi oli Lambertville. Toiseksi, tutkittaessa lähemmin väitettyä lentokoneen putoamispaikkaa, se ei muistuta mitään tyypillistä lentokoneen onnettomuuspaikkaa. Tutkijoiden saavuttua väitetylle onnettomuuspaikalle jäljellä ei nimittäin ollut juuri mitään. Ei muuta kuin pieni savuava kuoppa ja pieniä epämääräisiä romunpalasia, ei todisteita varsinaista suuremmesta osasta, joita yleensä löydettäisiin mikäli lentokone olisi rysähtänyt maahan kokonaisena. FBI tosin esitti tutkijoille todisteina mudassa olevia ihmisen jäänteitä, jotka vaikuttivat olevan peräisin yhdestä ainoasta ihmisestä. Samoin kuin lentokoneen moottorin osia. Ihmisiä onnettomuudessa oli osallisena kuitenkin yli kolmekymmentä. 

United Arilinesin lennon 93 onnettomuuskoneen
virallinen putoamispaikka Shanksvillessä;
mutta missä on lentokone?

Sen lisäksi, miten on selitettävissä, että palasia lentokoneesta raportoitiin löytyneen noin kahdeksan mailin alueelta pelloilta varsinaisen  lentokoneen putoamispaikan jälkeen? Kerrotaan nimittäin, että tutkijat löysivät virallisen maahanputoamispaikan lisäksi metalliromua noin kolmen mailin päästä Indian Laken alueelta, sekä noin kahdeksan mailin päässä pellolta New Baltimoresta. Ikäänkuin lentokone oli räjähtänyt korkealla ilmassa ja pudonnut useammassa osassa maahan?

Löytyneiden todisteiden perusteella pitäisinkin todennäköisenä, että United Airlines 93 lentosuunta oli lennon loppuvaiheessa luoteesta kaakkoon (tai lähes pohjoisesta etelään).

Mielestäni selvää on, ettei lennon 93 virallinen putoamispaikka Shanksvillessä (Lambertvillessä) ollut todellinen onnettomuuspaikka, vaan kyseessä oli korkeintaan pieni osatotuus siitä, jos sitäkään. FBI kun halusi salata todelliset tapahtumat ja todellisen  putoamispaikan. Nimittäin mikäli lentokoneen osia olisi löydetty useamman kilometrin säteellä, se olisi tarkoittanut sitä, että lentokone olisi hajonnut jo ilmassa. Ja käytännössä ainoa syy miksi lentokone olisi hajonnut jo ilmassa, olisi ollut se, että se olisi ammuttu alas. Ja niinhän ei virallisen version mukaan ollut tapahtunut. Eivätkä Yhdysvaltain ilmavoimien hävittäjät seuranneet lentokonetta?

Lukuisten eri viitteiden pohjalta vaikuttaakin siltä, että maahan iskeytynyt kone ei pudonnut terroristien kanssa käydyn käsirysyn seurauksena, vaan se ammuttiin palasiksi jo ilmassa, todennäköisesti  Shanksvillen alueella. Vaikuttaisi lisäksi hyvin ilmeiseltä, että se olisi ammuttu alas Yhdysvaltojen ilmavoimien toimesta, jonkinlaisella ohjuksella, tai useammalla ohjuksella. Tätä tukevat myös useiden silminnäkijöiden kuvaukset ilmassa kuulluista räjähdyksistä Indian Laken alueella, sekä joidenkin paikallisten asukkaden kuvaukset ohjuksen tai ohjusten äänistä.

Olisiko tässä saattanut olla alunperin New Yorkin iskuja varten tarkoitettu lentokone, jonka oli tarkoitus iskeytyä mahdollisesti WTC 7 -rakennukseen? Mikäli tämä teoria pitäisi paikkaansa, se selittäisi sopivasti sen, miksi kolme WTC-rakennusta romahti lentokoneiden törmäysten jälkeen, joista yksi rakennus romahti itsekseen ilman ulkopuolista iskua... Toisaalta vaikutti myös siltä, että lentokone olisi ollut matkalla kohti jotain muuta kohdetta, kuten Washinton D.C.:tä, ja siellä mahdollisesti jotain tärkeää kohdetta, kuten senaattia. Joka tapauksessa, selvää on, että lentokone ei voi iskeytyä maahan yhteen paikkaan siten, että maahansyöksypaikalla on pelkästään pieni savuava kuoppa, ja osia lentokoneesta löytyisi kilometrien päästä varsinaisen maahansyöksypaikan jälkeen. Vai mitä?

Olen nostanut esille vain pieniä esimerkkejä lukemattomista epäselvyyksistä ja ristiriitaisuuksista, jotka liittyvät 9/11 -tapahtumiin. Aihetta on käsitelty monipuolisesti julkisuudessa viimeiset runsaat kymmenen vuotta, kuten esimerkiksi sadoilla internet-sivuilla. Ohessa eräs esimerkki aihetta käsittelevistä YouTube-videoista -  "pienellä" sarkasmilla ja huumorilla varustettuna :)

Mutta mistä oli siis oikein kysymys 9/11 päivässä? Ainakin kaikki merkit viittaisivat siihen, että kyseessä oli tarkoin suunnitellusta tapahtumaketjusta, joka liittyi Illuminatin junailemaan New World Order -suunnitelmaan. Osana tätä suunnitelmaa Yhdysvallat sai - terrorisminpelon varjolla - myös kansainvälisen yhteisön siunauksen monentyyppisille toimille kansainvälisillä kentillä. Todelliset voittajat olivat kuitenkin epäviralliset tahot virallisen hallinnon taustalla.