keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Case study: destruction of ancient Mars (hypothesis)


Etsittäessä syytä marsin humanoidien sivilisaation päättymiseen on syytä nostaa esille luonnonmullistuksen mahdollisuus. Marsin luonnonteellinen historia kun on usean miljardin vuoden mittainen, kuten maankin. Läpi koko historiansa ajan niitä ovat kohdanneet suuret luonnonmullistukset, kuten valtavien komeettojen, meteoriittien tai asteroidien iskeytymisiä planeetan pinnalle, jotka olivat tuhonneet ja samalla myös muokanneet elinolosuhteita. Tästä ovat nykyäänkin merkkinä Marsissa läpimitaltaan jopa yli kahden tuhannen kilometrien laajuiset kraatterit planeetan pohjoispuolella, kuten myös selkeästi ohuempi maan kuorikerros kuin mikä on planeetan eteläisellä puolella. Merkittävä osa havaituista elämänmerkeistä onkin keskittynyt juuri eteläiselle puolelle, joka on paremmin säästynyt mittavilta luonnontuhoilta.

Mikä sitten lopulta tuhosi Marsin, ellei se ollut jokin usein kohdannut luonnonmullistus, kuten meteoriitin iskeytyminen planeetalle? Erittäin mielenkiintoisena tietona tähän liittyen kerrottakoon, että NASA olisi mitannut planeetan pinnalta eräissä kohdin otetuissa maanäytteissä merkkejä kohonneista radioaktiivisuustasoista, jota siellä ei pitäisi luonnostaan olla. Tämä viittaisi siis ydinräjähdykseen. Tätä voidaan mielestäni pitää myös lähtökohtana, joihin liittyen esitän kaksi todennäköisintä vaihtoehtoa.

Ensimmäinen esittämäni vaihtoehto on ydinonnettomuus, tai sarja onnettomuuksia. Kuuluisan selvännäkijä Edgar Caycen mukaan ”Atlantiksen” tuhosivat nimittäin ”ydinonnettomuudet, joista ensimmäinen tapahtui 28.000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja toinen 10.014 vuotta ennen ajanlaskun alkua”. Tämä skenaario sopisi Marsin ja maapallon historiaan oman käsitykseni mukaan, ja tämä teoria onkin mielestäni syytä ottaa vakavasti. Kyseinen selvännäkijä ei kuitenkaan osannut tarkemmin sanoa missä nämä onnettomuudet olisivat tapahtuneet, eli missä kyseinen ”Atlantis” olisi sijainnut. Mikäli tämä Caycen väite pitäisi paikkaansa ja, että myös Marsin ja ”Atlantiksen” välillä olisi tiivis yhteys, kuten olen aikaisemmin esittänyt, tukisi tämä osaltaan tätä ydinräjähdysteoriaa.


Toinen vahva teoria käsittelee sodan mahdollisuutta, jossa vähintään kaksi eri humanoidirotua, joilla molemmilla olisi ollut yhteys maapallon asioihin, olisi ollut vastakkain Marsissa. Tätä taistelua olisi käyty sekä ilmassa, että myös maan pinnalla, ja ajallisesti tämäkin olisi tapahtunut samoihin aikoihin, noin 9.500 - 10.014 eaa. Tämänkin tapahtuman yhteydessä olisi tapahtunut vähintään yksi ydinräjähdys. Mahdollista on, että sodan aikana olisi käytetty aseena jopa satojen megatonnien vetypommeja, joka olisi käytännössä tuhonnut planeetan, mahdollisesti saman vuorokauden aikana. Rakennelmat olisivat suurimmaksi osaksi luhistuneet tai pyyhkiytyneet pois planeetan pinnalta, meret ja järvet olisivat haihtuneet räjähdysten seurauksena, ja voimakas kasvihuoneilmiö olisi vaurioittanut pahasti myös planeetan ilmakehää samassa yhteydessä. Planeetta olisi tullut samalla asuinkelvottomaksi jopa vuosituhansien ajaksi, nimenomaan tämän radioaktiivisuuden johdosta. Fyysisiä merkkeinä näistä teorioista on – NASAn väitettyjen radioaktiivisten tutkimustulosten lisäksi - edelleen nähtävissä eri puolella planeettaa, jossa on kuvattu erilaisia ”kivimuodostelmia”, jotka ovat todellisuudessa rippeitä säilyneistä esineistä, tai osittain sulaneita ja fossilisoituja kivi- ja metalliromuja.

Marsin tuhoutumiseen liittyen on lisäksi syytä peilata vanhaa antiikin Kreikassa Platonin (noin vuonna 360 eaa) julkistamaa legendaa ”Atlantiksesta” ja sen tuhoutumisesta, joista voi löytyä joitakin yhtymäkohtia, vaikka kyseinen tarina onkin kirjoitettu arviolta melkein yhdeksän tuhatta vuotta varsinaisen tapahtuman jälkeen, ja on saattanut muuttua merkittävästikin satojen sukupolvien myötä, jolloin tarinaa ovat värittäneet entistä enemmän erilaiset vertauskuvat. Platonin tarinassa viitataan suureen luonnonmullistukseen, joka olisi tuhonnut ”Atlantiksen” yhden päivän aikana. Joka tapauksessa, ajallisesti tämä tämä Platonin kuvailema tuhoutumistarina – joka ajoittuisi noin vuoteen 9600 eaa - olisi tapahtunut neljän sadan vuoden tarkkuudella samoihin aikoihin kuin Caycenin selvännäkijä-kirjoitusten mukaan ”Atlantis” olisi tuhoutunut. Tämä mielestäni myös tukee aiemmin esittämääni aikaviitettä.

Päivitys (2013): Seulaset -tähtikuviosta kotoisin olevien pleiadialaisten mukaan Marsissa oli noin 40 miljoonaa asukasta, ja sitä kohtasi valtava katastrofi noin 186.000 vuotta sitten.
Lopullinen totuus voi olla myös yhdistelmä edellä esittämistäni asioista. Vaikka Marsin sivilisaation tuhon yksityiskohdat ja tarkempi vuosiluku ovat vielä täsmentymättä, niin päällimmäisenä asiana nostan esille sen hypoteesin, että siihen liittyi joka tapauksessa voimakas ydinräjähdys. Jäljelle jääneet ”marsilaiset” tulivat siirtymään planeetalta muualle, kuten maapallolle, jonne he olivat muodostaneet yhteydet jo tuhansia vuosia aiemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.