Apollo program & accidents (part 2)

Kenties kaikkein tunnetuin kuolemaan johtanut Apollo -onnettomuus tapahtui Apollo -simulaation yhteydessä 27. tammikuuta 1967, jossa astronautit Virgil "Gus" Grissom, Ed White ja Roger Chaffee harjoittelivat rutiininomaisesti raketin lähtölaukaisua kuumoduulin sisällä Cape Kennedyssä, Floridassa. Ohjaamossa sähköviasta syttynyt yllättävä tulipalo tappoi kuitenkin kaikki kolme astronauttia. Ohjaamo oli täynnä happea, joka kiihdytti tulipaloa. Jostain syystä - mahdollisesti epähuomiossa - ohjaamon sisälle oli asennettu helposti palavaa materiaalia, lähinnä nylonia, moninkerroin enemmän kuin siellä olisi pitänyt olla, joka oli myös lisännyt palokuormaa ohjaamossa.

S-66-58627: Gus Grissom
kuvattuna harjoituksissa
Meksikonlahdella 27.11.1966.

Ensimmäisen Apollo -harjoituslennon varsinainen laukaisupäivä oli tarkoitus olla 21. helmikuuta 1967, mutta se ei siis koskaan toteutunut. Apolla edeltäneestä Gemini -ohjelmasta kansallissankarin maineeseen noussutta astronauttia Virgil Grissomia pidettiin yleisesti vahvana ehdokkaana ensimmäiseksi astronautiksi Kuun pinnalle. Samalla Grissom oli tunnettu jo vuosien ajan myös erittäin kriittisestä suhtautumista NASAn Apollo -avaruusohjelmaa kohtaan. Grissom oli lukuisaan otteeseen, myös julkisuudessa arvostellut avaruusohjelman erilaisia teknisiä puutteita. Hän kertoi, että lähes rajoittamattomasta budjetista huolimatta Yhdysvaltojen parhaimmat insinöörit ja tiedemiehet olivat luoneet toimimattoman romukasan. Kyseessä oli hänen mukaansa ämpäri täynnä ruuveja. Hänen kerrottiin ennustaneen, että joku tulee vielä kuolemaan sen johdosta. Noin viikkoa ennen kuolemaan johtanutta onnettomuutta Grissom oli ottanut kotipihaltaan mukaansa sitruunan antaen Apollo -avarusohjelmalle lempinimeksi "lemon" eli sitruuna, jonka kerrottiin kuvastaneen laitteistojen kömpelyyttä ja hitautta. Hänen kerrottiin ottaneen samaisen sitruunan mukaansa aina harjoitustilanteeseen saakka.

Aiemmin NASA oli kerännyt runsaasti negatiivistä julkisuutta Grissomin kriittisten lausuntojen johdosta. Vuodesta 1966 lähtien hänelle ja perheelleen oli annettu myös tappouhkauksia, joiden väitettiin tulleen suoraan NASAn sisältä. Tammikuussa 1967, tappouhkausten varjossa Grissomin tiedetään sanoneen vaimolleen, "Jos tässä avaruusohjelmassa tapahtuu jokin vakava onnettomuus, se tulee tapahtumaan todennäköisesti minulle." Edellisten syiden johdosta jälkikäteen on asetettu kyseenalaiseksi myös tulipalon syttymiseen johtaneet syyt, ja on väitetty, että kyseessä oli tahallinen teko.

Ennen tulipalon syttymistä astronautit olivat raportoineet pariin otteeseen hapon, ja sitten myös savun hajusta ohjaamossa. Viimeinen ohjaamosta tullut ilmoitus oli tulipalosta. Astronauttien pelastustoimia ei aloitettu välittömästi, vaan pelastushenkilöstöä ei päästetty paikalle noin kahteen tuntiin, ja erään tiedon mukaan ainakin osa astronauteista olisi ollut vielä elossa välittömästi tulipalon jälkeen. Joka tapauksessa, NASA tutki tulipaloa laajasti noin vuoden verran, mutta tutkimustuloksia ei olla julkistettu muutoin kuin kertomalla, että kyseessä oli tuntematon sähkövika. Erään väitteen mukaan mukaan ohjaamossa olevaa yhtä sähkökytkintä olisi viritelty siten, että se aiheutti oikosulun ja kipinän, ja helposti syttyvän materiaalin ja runsaan hapen seurauksena tuli levisi nopeasti ohjaamossa.

Joka tapauksessa, NASA antoi jälkikäteen kyseisen kuolemaan johtaneen Apollo/Saturn 204 -testin nimeksi Apollo 1, kunnioittaakseen turmassa menehtyneitä astronautteja. Sen jälkeiset Apollon testit ja lennot nimettiin juoksevasti. Ensimmäinen miehitetty avaruuslento - harjoituslento tulevaa kuumatkaa varten - toteutui viimein 11. lokakuuta 1968, ja sen nimeksi tuli Apollo 7.