Apollo & LM training (part 2)

Kuumoduulin ensimmäinen versio (LM-1) valmistui vuonna 1968. Se poikkesi LLRV/LLTV-aluksesta monella tavalla. Ohjaamo jouduttiin käytännön syistä sijoittamaan aluksen yläosaan, jolloin myös sen painopiste oli kuumoduulin harjoitusaluksia selkeästi korkeammalla. Kuumoduulissa oli harjoitusaluksista poiketen lisäksi vain yksi varsinainen rakettimoottori. Toinen olennainen muutos harjoitusalukseen (LLTV/LLRV) verrattuna oli sen paino; kuumoduulin laskeutumisosan ja nousuosan yhteispaino oli lähes kymmenkertainen harjoitusalukseen verrattuna. Myös kooltaan se moninverroin suurempi.

Harjoitusaluksesta täysin poikkeavan rakenteen suunnittelu toi mukanaan myös lukuisia ratkaistavia ongelmia. Ensimmäinen asia oli se, että painopisteen ollessa entistä ylempänä, myös sen ohjattavuus oli tasapainon heikentyessä entistä haasteellisempaa. Ei, että harjoitusaluksen ohjaaminenkaan olisi sujunut yleensä mitenkään mallikkaasti, vaikka sen painopiste oli pyritty pitämään mahdollisimman alhaalla sillä, että sen ohjaamon oli sijoitettu aluksen sivulle. Ohjaus- ja painopisteongelmaa ei kuitenkaan ratkaistu lisäämällä alusta ohjaavien moottorien määrää, kuten olisi saattanut olettaa, vaan vähentämällä ne vain yhteen. Miten lisämoottorien poistaminen olisi voinut parantaa kuumoduulin tasapainoa ja ohjattavuutta? Mielestäni ei mitenkään. Päinvastoin, sen ohjaaminen, ainakin näin teoriassa, olisi saattanut helposti muuttua entistäkin vaikeammaksi. 

Lähikuva RCS-suuttimista, jotka
oli sijoitettu kuumoduulin (LM)
kulmiin. Aluksen viimeistelyn
taso puhuu puolestaan.

Oliko kuitenkin mahdollista, että moduulin ulkokulmiin sijoitetut, NASAn avaruusohjelmaa varten suunnitellut ohjaussuuttimet (Reaction Control System, RCS) olisivat voineet ohjata moduulia hallitusti siten, että se olisi pysynyt tasapainossa, ja se olisi ollut myös ohjattavissa? Sen lisäksi, että moduulia olisi pystytty hallitusti pyöräyttämään ympäri avaruudessa telakoitumisvaiheen yhteydessä? Vai olisiko kuumoduuli ensin vain pyörinyt holtittomasti ympäriinsä ja murskautunut sitten Kuun pinnalle? NASAn ja kuumoduulin puolustajien mukaan kyse oli ikäänkuin ilmapallosta lähes painottomassa ympäristössä, jolloin yksi moottori riitti hyvin aluksen ohjaamiseen, yhdessä ohjaussuuttimien kanssa, luonnollisesti. Oliko tosiaan näin? Näyttävätkö nämä ohjaussuuttimet ulkoisesti uskottavilta ja toimivilta?