Did NASA fake the Apollo mission? (part 9)

Mikäli Apollo-avaruuslennoilla ei olisi käyty Kuussa, niin olisiko filmimateriaali voitu väärentää, edes teoriassa, ja mitä se olisi vaatinut? Olemme nähneet lukuisia filmejä, joissa astronautit esimerkiksi pomppivat Kuun pinnalla, kaatuilevat ja nousevat takaisin pystyyn, asettelevat Yhdysvaltojen lippua paikoilleen, ajelevat kuuautolla ympäriinsä, poimivat näytteitä Kuun pinnasta, ja tekevät monenlaisia tarkkoja tieteellisiä tutkimuksia. Voivatko nämä filmit muka kaikki olla väärennettyjä?

Mitäpä jos Apollon audio/videomateriaali, kuten kuukävelyiden (EVA) filmaukset olisi kaikki tehty Maan päällä? Mahdollisuudet tähän ainakin olivat olemassa ohjelman puitteissa vuosina 1965-1972 toteutettujen Kuu-simulaatioiden myötä.

Moon simulations, part 1: USGS -  Lunar Regolith Simulant Development and Characterization 

Kesäkuussa 1964 suoritettiin ensimmäisiä
testejäavaruuspukujen osalta Flagstaffin
läheisyydessä Arizonassa.

NASAn rahoittama Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus (United States Geological Survey, USGS) oli monessa suhteessa tärkeässä asemassa Apollo -avaruuslentojen valmistelussa. USGSn Flagstaffiin perustettu astrogeologinen osasto (USGS, Astrogeology Research Branch) oli kouluttanut vuodesta 1963 alkaen Apollon tulevia astronautteja tieteessä ja käytännön geologiassa (The Astrogeology Research Program). Tämän koulutusohjelman tarkoitus oli tarjota heille riittävästi tietoa tulkitsemaan geologista maastoa Kuun laskeutumisalueilla ja ohjata kuunäytteiden valitsemisessa. Samoin alueella harjoiteltiin tutkimushenkilöstön ja astronauttien kanssa esimerkiksi kuuauton ajamista sekä Kuuhun mukana vietävien  tutkimusvälineiden käyttämistä, samoin kuin kauko-ohjattavien kameroiden käyttöä. Mukana harjoituksissa oli runsaasti erilaista tarkoitusta varten suunniteltuja kalustoa, kuten ajoneuvoja, sekä yhteydenpitoon tarkoitettua teknistä välineistöä.

USGS oli keskeisessä asemassa myös Kuun pinnanmuotojen kartoituksessa. USGS kun oli toimittanut NASAn käyttöön korkearesoluutioiset kuukuvat, joiden perusteella oli myös etukäteen valittu kaikkein sopivimmat laskeutumisalueet. Näin oli tehty Apollo 11 -avaruuslennon ja kaikkien sen jälkeisten Apollo-lentojen osalta. Kyseisistä laskeutumispaikoista pyrittiin lisäksi rakentamaan mahdollisimman autenttiset simulaatioalueet tarkoitukseen valituissa suojatuissa autiomaa-kohteissa Yhdysvalloissa. Apollo-ohjelmaan liittyvää maaston muokkausta autiomaassa vastaamaan Kuun maisemaa kutsuttiin USGSn hallinnossa nimellä Lunar Regolith Simulant Development and Characterization.

Esimerkiksi Apollo 11 -kuukävelyiden simulointia varten räjäytettiin dynamiitilla kirjaimellisesti satoja kuoppia ja muokattiin koneellisesti pinnanmuotoja Verden laaksossa (Verde Valley), tarkemmin Cinder Lake Crater Fieldin (ja Merriam Craterin) alueella, noin 80 mailia Flagstafista itään pohjois-Arizonassa heinäkuussa 1968 vastaamaan todellista laskeutumismaastoa Kuun  Rauhallisuuden Meressä (Sea of Tranquillity). Apollo-simulaatioiden yhteydessä Flagstaffiin perustetussa ADF-keskuksessa (Astronauts Data Facility) monitoroitiin ja tallennettiin  Arizonan autiomaassa kuvattuja ja äänitettyä materiaalia. Tämä audio-video-materiaali oli lähetetty suojattujen mikroaaltolinkkien välityksellä Flagstaffin keskukseen radioamatöörien salakuuntelun välttämiseksi. 

Esimerkiksi Verde Valleyn alueelle rakennettiin usean hehtaarin kokoinen kenttä (meteoriittikuoppineen), USGS/Apollo-harjoituksissa käytetty simulaatiokenttä, johon vietiin lähes lukematon määrä rekkakuormallisia nk. kuuaines-simulanttia, eli hienoa soraa. Oleellista Kuumaisemaan liittyvissä rakennustöissä oli, että sedimenttikiviä sekä tuulen ja raudan hapettumisen merkkejä ei saanut näkyä valmiilla simuaatiokentällä.

Verde Valleyn alueella Arizonassa USGS suoritti runsaasti
räjäytyksiä ja maaston muokkausta 60-luvun puolivälistä lähtien.
Jälkikäteen sieltä oli havaittu vähintään 366 keinotekoista
kraateria, sekä noin kahdeksan hehtaarin kokoinen
suorakaiteen muotoinen alue, johon oli levitetty hienoa soraa.

 

Yläpuolella Cinder Lakesiin rakennettu valmis maastokopio
tulevasta Apollo 11-laskeutumisalueesta, joka perustuu alla olevaan
USGS:n toimittamaan kuvaan aidosta ympäristöstä Kuussa.

Edistyneiden mikroaaltolinkkien kautta Kuu-simulaatioiden
audio/videosignaalit välitettiin suojattuna noin 85 mailin
päässä Flagstaffissa sijaitsevaan ADF-keskukseen.

Eräs toinen yhteinen NASAn ja USGSn Apollo -simulaatiopaikka oli Verde Valleyn (Cinder Lakes) lisäksi Chezhin Chotah, joka on Hopi Buttesin vulkaanisella kentällä. Se sijaitsee Navajon reservaatin alueella Arizonassa, Dilkonin lähellä. Omat USGS-harjoitusalueet Arizonassa sijaitsivat myös Meteor Craterissa, sekä Cottonwoodin alueella. Edellisten lisäksi oli testialueena olemassa myös Blackhawk Slide, joka sijaitsee puolestaan San Bernardinon vuoristossa, Kaliforniassa. Nämä, kuten muutkin Apollo-testikohteet Yhdysvalloissa olivat joka tapauksessa etäällä asutuksesta ja samalla myös salaisia, ja näitä alueita vartioitiin helikopterein ja asestetuin vartijoin, erityisesti simulaatioiden aikana tarkkaan ulkopuolisilta vierailijoilta.

Lunar Regolith Simulant Development and Characterization
-ohjelmaa johtamassa oli joukko NASAn ja USGSn asiantuntijoita.

AAP Test 5: Hopi Buttes, 14-18.3.1966 (USGS photo P82, F36644)

Hopi Buttes, Arizona (toukokuu 1966):
AAP Test 6 / Apollo Test 8
(USGS photo P105, F666587c).

Tiedossa on, että USGS suoritti yhdessä NASAn kanssa ainakin kahdeksan täydellistä simulaatiota tuleviin Apollo -avaruuslentoihin liittyen. Nämä testit oli nimetty juoksevasti AAP Test 1:stä AAP Test 8:aan, jossa AAP tarkoittaa "Apollo Application Program". Ensimmäinen APP -testi alkoi 20.9.1965 aiemmin mainitsemallani Hopi Buttesin vulkaanisella kentällä. Samanaikaisesti USGS-testien kanssa myös NASA suoritti erilisiä testejään (Apollo Test), jotka nekin oli numeroitu juoksevasti. Nämä simulaatiot oli myös valokuvattu, filmattu, ja astronauttien keskustelut ADF-keskuksen kanssa äänitetty kokonaisuudessaan, useampaan otteeseen toivotun lopputuloksen saamiseksi. Simulaatioita varten kun oli olemassa Kuussa tehtäviä eri toimenpiteiden läpikäyntiä varten toimintaohjelma, eräänlainen käsikirjoitus, jonka avulla pyrittiin mahdollisimman autenttiseen harjoitustilanteeseen.

Kuumoduulin (Lunar Module) siirrettävää harjoitteluautoa
käytettiin Kuu-simulaatioissa, mm. Arizonassa. Astronautit
harjoittelivat näkemäänsä kuvaamista kolmionmuotoisista
ikkunoista erillisen käsikirjoituksen mukaisesti Flagstaffin
ADF-keskukseen, joka nauhoitti nämä keskustelut.

USGS P741, F16960PR: Apollon Explorer -harjoitusauto sekä
MOLAB/MGL -laboratorioauto (oikealla) kuvattuna Cinder Lake
Crater Fieldillä tammikuussa 1969 pidetyissä harjoituksissa. 

USGS P1041, F7702: harjoituskalustoa esillä Flagstaffin
läheisyydessä sijainnen varaston edustalla; kangasversio
kuumoduulista (LM), sekä harjoitusajoneuvot MGL, Explorer ja Grover.