Did NASA fake the Apollo mission? (part 10)

Moon simulations, part 2: LOLA & LARC & MSC

Yleisessä tiedossa on, että autiomaiden USGS-harjoitusten lisäksi astronautit simuloivat aitoja tilanteita myös sisätiloissa, joista kaikkein tunnetuin paikka oli Virginian Hamptonissa sijaitseva NASAn Langleyn tutkimuskeskus, joka tunnetaan paremmin nimellä Langley Research Center (LARC). Lieneekö vain sattumaa, että myös CIAn päämaja sijaitsi samalla paikkakunnalla? 

L-1963-09964: Reduced Gravity Walking Simulator
oli eräs NASAn testilaite, joka oli käytössä Langley
Research Centerissä 60-luvulla. Kyseinen
harjoitustilanne on ikuistettu 11. joulukuuta 1963.

NASA 69-H-707 (22.4.1969): Armstrong ja Aldrin
suorittivat LARC:in lisäksi myös MSC:ssä
lukuisia kuu-simulaatioita.

Toinen tunnettu Apollo-ohjelman harjoittelupaikka sijaitsi NASAn Houstonin avaruuskeskuksessa (Manned Space Flight Center), jossa harjoituksia toteutettiin esimerkiksi rakennuksessa 9. Houston olikin luonnollinen astronauttien harjoituspaikka, sijaitsihan alueella myös Apollo-avaruuslentojen virallinen valvomo (Mission Control Center, MCC), sekä keskeisiä Apolloon liittyneitä simulaattoreita ja testilaitteita. Kaiken kaikkiaan, NASAn tiloissa suoritettuja erilaisia simulaatioita ja testejä oli alettu toteuttaa tiiviisti vuodesta 1963 alkaen.

L-69-2357: Lunar Landing Research Facility (LLRF)
oli Langley Research Centerissä 1965 käyttöönotettu
simulaattori, jossa vaijerien varassa harjoiteltiin mm.
kuumoduulin (LEM) laskeutumista, samoin kuin
kuukävelyä Kuun kaltaisessa painovoimassa.
Rakennelman korkeus oli noin 73 metriä.

Langley Research Centeriin sisälle rakennettiin
Kuumaisemia simulaatioita varten. 

USGS oli vastuussa laskeutumis-
alueiden mallintamisesta mm.
kipsipienoismallien avulla.

Jotta simulaatioista olisi saatu visuaalisesti mahdollisimman uskottavia oli USGS (U.S. Geological Survey) tehnyt Apollo-ohjelman aikana NASAn pyynnöstä pienoismalleja kipsilaastin ja muottien avulla Apollo-avaruuslentojen laskeutumisalueiden lähellä sijainneista vuorimuodostelmista. Kuvat näistä maastomuodostelmista, joista kipsijäljitelmät tehtiin, ilmoitettiin perustuvan Kuun kiertoradalta otettuihin laserkuvamittauksiin ja stereokartoitukseen, joita NASAn Rangerit ja Lunar Orbiterit suorittivat tiiviisti 60-luvulla. Valmiit kipsiset vuoret yhdistettiin sitten muuhun simulaatiomaisemaan.

Apollo 15 -lentoon liittyvä "kuumaisema" NASAn simulaationa.

LOLA valmistui lopullisesti vuonna
1965. Pian Apollo-lentojen jälkeen
se tuhottiin.

Edellisten USGSn valmistamien kipsikuvien lisäksi koottiin erilaisia Kuun pinnan näköismalleja, jotka myöskin perustuivat Kuun kiertoradalta otettuihin valokuviin. Apollo-ohjelmaan liittyen kun oli alettu valmistaa suhteellisen kookkaita näköismalleja Kuun pinnasta  topografiamallinnuksineen, jotka sijoitettiin Langleyn tutkimuskeskukseen. Sinne oli muutoinkin keskittynyt pääosa  kuumallinnuksista sekä Apollo -avaruuslentoihin liittyvistä, NASAn tiloissa suoritetuista harjoituksista.

Langley Research Centerissä kehitetyn idean mukaan aluksen navigaatiosysteemin lisäksi astronautti tarvitsi myös visuaalista mallinnusta auttamaan oikean laskeutumispaikan löytämisessä. Sitä varten vuonna 1963 perustetun LOLA-projektin (Lunar Orbit and Landing Approach) hinnaksi kerrottiin muodostuneen 2 miljoonaa dollaria, jonka puitteissa rakennettiin useita kuu-pienoismalleja. 

1963-L-00425

NASA kertoi, että syy kuu-pienoismallien rakentamiseen liittyi siihen, että sen avulla oli mahdollista tutkia mahdollisia ongelmia kuualuksen laskeutumisen yhteydessä. Eri kokoisten pienoismaisemien avulla oli tarkoitus mallintaa astronauttien lähestymistä Kuun pinnalle eri korkeuksissa. 

1963-L-00718

Kenties merkittävin rakennelma Kuun mallinnuksessa oli vajaan 7 metrin halkaisijaltaan ollut pyöreä Kuun pienoismalli, joka pyöri oman akselinsa ympäri. LOLAan liittyi myös muita Kuun pienoismalleja, lähinnä kaarevia seinämiä, joihin oli rakennettu Kuun pinnan topografia. Kuulentosimulaatioissa LOLA-pienoismalleja oli mahdollista kiertää niitä ympäröivillä raiteilla, josta käsin niitä videoitiin halutusta kohtaa, eräänlaisilta keinotekoisilta  kiertoradoilta. Kerrotaan, että kaikkia malleja oli lisäksi mahdollista käännellä vapaasti halutusta kohtaa, ympyränmuotoista mallia lukuun ottamatta, joka pyöri ainoastaan akselinsa ympäri.

1963-L-01052: Vasemmalla LOLA Model 2
ja oikealla Model 1 rakennusvaiheessa.

1963-L-04642: LOLA Model 1 ja 2 sekä raide, joka oli suunniteltu
TV-kameraa varten käytettäväksi kuu-simulaatioiden yhteydessä.

Eri kokoisia Kuun simulaatiomalleja oli nykytietämyksen mukaan ainakin neljä. LOLA-projektin pallon muotoisella pienoismallilla (Model 1) oli tarkoitus kuvata raiteilta  (kiertoradalta) miltä Kuun pinta näyttää 200 mailin korkeudelta. Kyseisessä pienoismallissa 1 tuuma vastasi 9 mailia. Kaksi muuta mallia (Model 2 & 3) esittivät suurennettuja, kaarevia osa-alueita ensimmäisestä mallista, jotka oli siis tarkoitettu lähempänä Kuun pintaa tarkoitettuja simulaatioita varten. Neljännen mallin (Model 4) kerrottiin esittäneen kohdennettua aluetta Alphonsus -kraaterin (Crater Alphonsus) alueesta, joka puolestaan liittyi Apollo 16 ja 17 -lentojen  laskeutumispaikkaan.  Tässä neljännessä pienoismallissa 1 tuuma Kuun pienoismallissa vastasi 200 jalkaa. 

Lukuisia Langley Research Centerissä (LARC/LRC) suoritettuja astronauttien harjoituksia, samoin kuin LOLA-projektin puitteissa toteutettuja Kuun lähestymisharjoituksia videoitiin vuodesta 1965 alkaen säännönmukaisesti. NASAn mukaan eräänä heidän pyrkimyksenään oli saada kuvatuista simulaatiotilanteista mahdollisimman aidonmukaisia tulevia Apollo -avaruuslentoja varten.