Apollo & LM training (part 3)



Kuvassa John Houbolt esittelee
kuumoduulin toimintaperiaatetta
osana kuulentoa.

NASAssa kerrotaan, että ajatuksen Apollo -avaruuslentoihin liittyvästä erillisestä kuumoduulista ja sen  toimintaperiaatteesta oli keksinyt NASAn insinööri John Houbolt vuonna 1961. Aluksi hänen ideansa kerrottiin saaneen runsaasti vastustusta avaruusohjelman päättäjiltä, jossa Apollo-ohjelman kantoraketin (Saturn V) pääsuunnittelijaksi edellisvuonna valittu Wernher von Braun oli siihen saakka ajatellut Kuuhun laskeutumiseen kiinteää avaruusalusta, joka ei siis olisi sisältänyt erillistä, irtautuvaa kuumoduulia. Von Braun oli kuitenkin vähitellen muuttanut kantaansa ja oli kääntynyt suosittelemaan Houboltin esittämää erillistä kuumoduulia kesällä 1962.

Kuumoduulin rakentamisesta tuli vastaamaan Grumman Aircraft Engineering. Grummanissa moduulin muotoilusta, rakentamisesta ja testaamisesta vastasi oma insinööritiiminsä, jota johti Thomas Kelly. Syyskuussa 1962 Grumman oli valittu yhdentoista firman joukosta kilpailun perusteella Apollon kuumoduulin varsinaiseksi suunnittelijaksi ja rakentajaksi.

Erilaisia prototyyppejä parannettiin useampaan otteeseen vuoteen 1967 mennessä, jolloin lopullinen versio oli valmiina tulevia Apollo -avaruuslentoja varten. Otettakoon esille projektia johtaneeseen Kellyyn liittyen sellainen yksityiskohta, että hänen tiedettiin olevan jäsenenä " Quill and Dagger Society" nimisessä yhteisössä, joka oli Cornellin yliopiston vastine Yalen "Skull and bones" järjestölle. En tiedä onko tällä seikalla merkitystä vai ei, tai olisiko syytä näiden NASAn (ja CIA:n) sekä Apollo -avaruusohjelman keskeisten henkilöiden taustoja penkoa yleensäkään tarkemmin, vai onko näihin järjestöihin kuuluminen pelkästään sattumaa?   

Kuumoduulin kehitysvaiheita: vasemmalla vuoden 1962 malli (Lunar Exursion
Module), keskellä vuoden 1963 kehitysversio, ja oikealla kuumoduulin malli
vuodelta 1965.

Lunar Modulen tuotantoversio valmistui 1967.

Kuumoduulin teknisten ominaisuuksien tai ohjauksen toimivuutta kuumatkalla ei voitu varmuudella arvioida etukäteen, sillä sitä ei oltu testattu tositoimessa. Ellei nyt oteta huomioon kahta (oletettavaa) yritystä Maan kiertoradalla. Nimittäin Apollo 5 -avaruuslennon aikana tammikuussa 1968 kuumoduulia oli tarkoitus testata ensi kerran painottomissa olosuhteissa. Kun kuumoduulin moottori oli laitettu käyntiin, se toimi neljä sekuntia, ennen kuin se oli jostain syystä sammunut. Sen toimivuutta tai ohjattavuutta ei tuolloin siis pystytty  testaamaan. Muutoin kuin toteamalla, että moottori ei toiminut.

Maan kiertoradalla Apollo 9 -harjoituslennolla
kuvattu kuumoduuli LM-3, jolle oli annettu
nimeksi "Spider". Huomatkaa "hämähäkin"
puuttuvat laskeutumisjalat sekä sangen
erikoisesti pullisteleva pohja.

Toisen kerran kuumoduuli oli NASAn mukaan kyydissä Apollo 9 -avaruuslennolla maaliskuussa 1969, jälleen Maan kiertoradalla. Sillä kertaa alus (LM-3) saatiin kyllä lentämään tai liikkumaan moottorinsa avulla painottomassa tilassa, jolloin kerrottiin myös suoritetun jotain testejä, mutta pian sen kerrottiin alkaneen "kompuroimaan ja yskähtelemään", jolloin testi jouduttiin keskeyttämään. Ihmettelen vain, että miten testejä ylipäätään oli mahdollista suorittaa kuumoduulilla, joka ei vaikuttanut muutoinkaan ehjältä?

S-69-25668: Lunar Module 5
-konseptikuva maaliskuulta 1969
Apollo 11 -avaruuslentoa varten.

Kuumoduulin ohjaamista olikin käytännössä kyetty testaamaan tarkemmin vain NASAn tiloissa pelkän simulaattorin avulla. Astronautti Alan Bean (Apollo 12) on kertonut lisäksi jälkikäteen, että kuumoduulin laskeutumisjalat oli suunniteltu ainoastaan Kuun painovoimaa varten - jonka kerrotaan olevan noin kuudesosa Maan painovoimasta - eivätkä laskeutumisjalat olisi Maan painovoimassa kestäneet moduulin omaa painoa, joka oli täyteen tankattuna noin 15.000 kiloa. Kun tämä seikka pidetään mielessä, sopii kysyä olivatko sen jalat sitten kyllin vahvat kestämään moduulin painon laskeutumisen Kuun pinnalle, vähäisemmästä painovoimasta huolimatta? Eritoten niin, että sen laskeutuminen ei olisi ollut mikään höyhenkevyt kosketus, vaan rajuhko tömpsähdys, jolloin laskeutumisjalat olisivat olleet vaarassa rikkoontua?