Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, ufo-havainnot eivät alkaneet vasta 1940-luvulla, vaan niiden historia on huomattavan pitkä. Niitä on esiintynyt koko nykyihmisen historian eli tuhansien vuosien ajan. Tekstejä ufo-havainnoista on säilynyt kuitenkin enemmän jälkipolville mitä lähemmäksi nykyaikaa siirrytään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuhannet ihmiset näkivät 1890-luvun loppupuolella taivaalla kohteita, joita he kutsuivat ”ilmalaivoiksi” tai "ilma-aluksiksi". Näiden havaintojen huippuaika kohdistuu vuosiin 1896 - 1897.
Havaintojen ajankohta on sinänsä mielenkiintoinen, sillä 1890-luvulla ei ollut olemassa vielä toimivia lentokoneita, jotka olisivat voineet edes osaksi selittää näitä havaintoja, vaan aikaa tuli kulumaan vielä kuusi vuotta, ennen kuin lentokoneella onnistuttiin tekemään ensimmäinen onnistunut ilma-ajo. Tuolloin ei ollut olemassa myöskään nk. Zeppelin-tyyppisiä kookkaita ilmalaivoja, vaan ilmalaivojen kulta-aika oli vasta seuraavan vuosisadan puolella, jolloin ensimmäiset rakennettiin Euroopassa. Kuumailmapalloja oli kyllä olemassa, mutta ihmisten 1890-luvulla Yhdysvalloissa esittämät kuvaukset havaittujen ilma-alusten ulkomuodosta ja nopeasta liikkumisesta taivaalla eivät vastanneet lainkaan kuumailmapalloa tai niiden ohjailtavuutta. Mikäli tuhannet näköhavainnot ovat edes osittain tosia, eivätkä nähdyt ”ilma-alukset” olleet silloisten ihmisten rakentamia, kuten varmasti voidaan hyvin perustellusti olettaa, niin ketkä ne olivat oikein rakentaneet?
Useimmiten 1890-luvulla havaitut ilma-alukset olivat muodoltaan pitkulaisia, tai sikarinmuotoisia (cigar shaped airships), joissa oli usein myös joitain "ulokkeita", mutta toisinaan myös muuntyyppisistä, kuten kiekonmallisista aluksista raportoitiin. Useimpien havaintojen yhteydessä esitettiin myös kuvauksia erilaisista valoista, jotka toisinaan myös vilkkuivat, suurista nopeuksista, samoin kuin jonkinlaisista mekaanisesta äänestä. Jossain tapauksissa kerrottiin myös näiden ilma-alusten miehistön erilaisista näköhavainnoista ja kohtaamisista.
Pääosa ”ilma-laiva” havainnoista keskittyi Teksasin, Oklahoman ja Louisianan osavaltioiden alueelle. Vastaavia havaintoja raportoitiin tuolloin kuitenkin ympäri Yhdysvaltoja ja alueilta, joiden asukkaat eivät tuohon aikaan plleet millään tavalla yhteyksissä muiden paikkakuntien kanssa. Usein kyseessä oli nimittäin pieni maalaispaikkakunta, jonka asukkaat eivät olleet saaneet mitään vaikutteita muualla Amerikan mantereella havaituista ilmiöistä. Näitä aluksia todistivat nähneensä monien ammattikuntien edustajat, mukaan lukien tohtorit, tuomarit, papit, armeijan henkilöstö, sekä sheriffit. Näistä havainnoista kerrottiin myös paikallisissa sanomalehdissä toisinaan.
 |
| The San Fransico Call -sanomalehden 22. marraskuuta 1896 julkaistussa piirroksessa pyritään kuvaamaan Sacramentossa 17.marraskuuta tehtyä havaintoa ilma-aluksesta. |
Lehdistön uutisaalto ilma-alusten osalta alkoi varsinaisesti loppuvuodesta 1896, jolloin Nevadalaisessa Silver State -sanomalehdessä kirjoitettiin monien todistamasta ilma-alus havainnosta, jonka kerrottiin tapahtuneen Winnemuccassa, Nevadassa 15. marraskuuta. Seuraava havainto, jonka todisti myös suuri joukko ihmisiä, tapahtui Sacramentossa, Kaliforniassa 17. marraskuuta, jolloin kirkkaan valon omaava alus yllättäen ilmestyi taivaalle ja matkasi (vastatuuleen) kaupungin yli ennen kuin hävisi näkyvistä.
Havaintojen määrä lisääntyi edelleen seuraavan vuoden puolella, ja Silver Staten ja The San Fransisco Callin lisäksi erilaisista ilma-alushavainnoista oli luettavissa lukuisista muistakin lehdistä, kuten The San Francisco Bee, The San Francisco Chronicle, Jefferson Bee, sekä St. Louis Post-Dispatch. Monenlaisia ilma-alus havaintoja, aina kesäkuuhun 1897 saakka, esiintyi sen jälkeen ainakin Teksasissa, Oklahomassa, Kansasissa, Nebraskassa, Louisianassa, Pohjois- ja Etelä-Dakotassa, Missourissa, Iowassa, Minnesotassa, sekä Washingtonin alueella, mutta myös lähes kaikkialla muualla Amerikan mantereella. Näiden näköhavaintojen huippu oli huhtikuussa 1897, jolloin havaintoja aluksista tehtiin kirjaimellisesti satoja.
Havaintojen määrä lisääntyi edelleen seuraavan vuoden puolella, ja Silver Staten ja The San Fransisco Callin lisäksi erilaisista ilma-alushavainnoista oli luettavissa lukuisista muistakin lehdistä, kuten The San Francisco Bee, The San Francisco Chronicle, Jefferson Bee, sekä St. Louis Post-Dispatch. Monenlaisia ilma-alus havaintoja, aina kesäkuuhun 1897 saakka, esiintyi sen jälkeen ainakin Teksasissa, Oklahomassa, Kansasissa, Nebraskassa, Louisianassa, Pohjois- ja Etelä-Dakotassa, Missourissa, Iowassa, Minnesotassa, sekä Washingtonin alueella, mutta myös lähes kaikkialla muualla Amerikan mantereella. Näiden näköhavaintojen huippu oli huhtikuussa 1897, jolloin havaintoja aluksista tehtiin kirjaimellisesti satoja.
Kirjallisten raporttien lisäksi suurin osa näistä havainnoista on periytynyt suullisesti sukupolvelta toiselle, eikä osaa niistä ole varmasti vieläkään laitettu kirjalliseen muotoon. Näinä vuosina tehtyjen erilaisten ufo-havaintojen määrä kokonaisuudessaan liikkui joka tapauksissa yhteensä tuhansissa.
Ilma-alusten laskeutumisia, sekä myös maahansyöksyjä raportoitiin tapahtuneen useita 1890-luvulla, eritoten keväällä 1897. Esimerkkinä nostettakoon esille eräs tapaus, jossa 22. huhtikuuta 1897 viitisen mailia pienen Josserandin kylän yhdyskunnan itäpuolella, Frank Nichols, joka oli yksi yhteisön kaikkein kunnioitetuimmista kansalaisista heräsi yöllä kotonaan siihen, mitä hän kuvaili "koneen meluksi". Katsoessaan ulos hän näki raskaan, valaistun kohteen laskeutuvan hänen vehnäpellolleen. Hän käveli kohti sitä, mutta hänet pysäytti kaksi miestä, jotka pyysivät lupaa ottaa vettä hänen kaivostaan. Hän keskusteli sitten puolen tusinan ”lyhyen, tumman miehen” kanssa, jotka ilmeisesti muodostivat kummallisen koneen miehistön. Hänelle kerrottiin kuinka se toimii, mutta hän ei kyennyt ymmärtämään heidän selostustaan.
Toisessa tapauksessa Iowalainen Jefferson Bee -sanomalehti uutisoi 15. huhtikuuta 1897, että "eräs ilma-alus olisi rysähtänyt suurella voimalla Jeffersonin kylän pohjoislaidalle, maatilan pellolle. Suuri osa Jeffersonin asukkaista kerääntyi ympärille ihmettelemään maassa olevaa ammottavaa aukkoa. Seuraavana päivänä eräs mies laskettiin köyden varassa kuoppaan sanakirjan kanssa. Päästyään kuopan pohjalle, hänen kerrottiin päässeen myös aluksen sisälle. Se vaikutti olevan hieno ja puhdas, rajusta maahansyöksystä huolimatta.”
The Aurora Incident (April 17, 1897)
Legendaarisen kertomuksen mukaan pienessä teksasilaisessa kylässä, Aurorassa, olisi tapahtunut sikarinmuotoisen “ilma-aluksen” maahansyöksy varhain aamulla 17. huhtikuuta 1897. Kertomus on eräs kaikkein kuuluisimmista ufojen maahansyöksyistä 1800-luvulta, mutta tiedot ovat kiistanalaisia ja ristiriitaisia yksityiskohtien, kuten myös varsinaisen tapahtuman tarkan päivän osalta, ja koko tapahtuman todellisuutta on myös epäilty jälkikäteen moneen kertaan, erilaisten silloin eläneiden todistajien vahvistavista kertomuksista huolimatta. Esitetyt epäilykset ovat tosin pääosin lähtöisin Yhdysvaltain ilmavoimilta, jonka ufo-tapausten säännönmukaiset peittely-yritykset alkoivat täydellä voimalla 1940-luvulla. Tulee pitää mielessä, että 1890-luvun lopulla Yhdysvalloissa näitä peittely-yrityksiä ei vielä tapahtunut, kun koottua tietoa näiden ilmiöiden taustoista ei ollut käytännössä vielä olemassa, eikä kansallista uhkaa vielä koettu olevan, eikä myöskään sellaista organisaatiota maan hallinnossa, joka näitä asioita olisi pystynyt erityisesti käsittelemään. Joka tapauksessa, myöhemmin artikkelin kirjoittajan (S.E. Haydon) väitettiin yksikertaisesti valehdelleen ja mm. pyrkineen vain keräämään huomiota Auroralle, kuihtuneelle kylälle, jossa ei muutoin tapahtunut milloinkaan mitään merkittävää.
Kerrotaan, että ilma-aluksen ohjaaja olisi ollut lapsen kokoinen, ja ihonväriltään hieman vihertävä olento, eikä muodoiltaan täysin ihmisenkaltainen. Kuvauksen perusteella voisi päätellä, että kyseessä olisi saattanut olla humanoidityyppi, jota kutsutaan suomeksi yleensä nimellä "Harmaat" (englanninkielellä nimellä "Greys"). Eräiden sitkeästi kiertävien tarinoiden mukaan humanoidi ei olisi välittömästi kuollut maahansyöksyn yhteydessä, vaan hän olisi ollut hengissä vielä muutaman tunnin ajan. Lääkärin pelastusyrityksistä huolimatta lentäjä olisi kuitenkin lopulta menehtynyt tulematta kertaakaan tajuihinsa. Aluksen lentäjä haudattiin ilmeisesti seuraavana päivänä läheiselle (ja kylän ainoalle) hautausmaalle paikkaan, jota ulkopuoliset eivät tiedä. Paikalliset asukkaat keräsivät aluksen osia ja muita löytämiään kappaleita talteen, veivät niitä kotiinsa, ja jonkun väitteen mukaan osa jäljelle jääneistä hylyn kappaleista olisi heitetty myöhemmin johonkin paikalliseen kaivoon. Jostain kohtaa aluksen hylyn seinämistä kerrottiin löytyneen myös hieroglyfejä.
Kerrotaan, että armeijan edustajia vieraili alueella pian tapahtuman jälkeen. Yhdysvaltain ilmavoimat teki Aurorassa lisäksi virallisen tutkimuksen ufon väitettyyn maahansyöksyyn liittyen 1940-luvun lopulla, jonka yhteydessä mm. tutkittiin väitetty maahansyöksyn lähialue ja eräs läheisistä kaivoista tarkkaan lävitse. Ilmavoimien työntekijät olisivat halunneet myös kaivaa lentäjän haudan auki, mutta he eivät pystyneet paikallistamaan oikeaa hautapaikkaa. Tutkimusten aikana pyrittiin myös keräämään kylän eri asukkailta kaikki mahdollinen tavara hylkyyn liittyen tarkempia jatkotutkimuksia varten. Väitetään lisäksi, että aluksen lentäjää hoitaneen lääkärin päiväkirja löydettiin samassa yhteydessä, ja se takavarikoitiin. Ja hups, mitään näistä esineistä ei milloinkaan muistettu palauttaa takaisin omistajilleen.
Dallas Morning News (S.E. Haydon):
“Noin kuuden aikaan tänä aamuna Aurorassa varhain heränneet olivat hämmästyksissään nähdessään ilmalaivan, joka oli matkannut ympäri maata, ilmestyvän yllättäen näkyviin.”
"Ilmeisesti osa koneistosta oli epäkunnossa, sillä sen nopeus oli vain kymmenen tai kaksitoista mailia tunnissa, ja se oli vähitellen laskeutumassa kohti maata. Se leijaili torin yli ja kun se saavutti kaupungin pohjoisosan, se törmäsi tuomari Proctorin tuulimyllyyn ja meni palasiksi hirveän räjähdyksen myötä, sirottaen romua usean hehtaarin alueelle, romuttaen tuulimyllyn ja vesisäiliön, ja tuhoten tuomarin kukkatarhan.”
”Aluksen lentäjä oli oletettavasi ainoa, joka oli kyydissä, ja vaikka jäännökset olivat pahasti ruhjoutuneet, riittävästi oli kuitenkin säilynyt, jotta siitä voitiin osoittaa, että hän ei ollut tämän maailman asukas.”
”Herra T. J. Weems, joka on paikallinen Yhdysvaltain armeijan viestintäpalveluiden upseeri, sekä tähtitieteilijä, kertoo mielipiteenään, että lentäjä oli Mars-planeetalta kotoisin. Paperit, jotka löydettiin tältä henkilöltä - sisältäen ilmeisesti tietoa hänen matkoistaan - on kirjoitettu jollakin tuntemattomalla hieroglyfillä, ja sitä ei voinut tulkita. Alus oli liian pahoin tuhoutunut, että siitä voinut päätellä sen rakenteesta tai käyttövoimasta. Se oli rakennettu jostain tuntemattomasta metallista, joka muistuttaa hieman alumiinin ja hopean sekoitusta, ja sen on täytynyt painaa useita tonneja. Kaupunki on tänään täynnä ihmisiä, jotka ovat tarkastelemassa hylkyä ja keräämässä näytteitä hylyn oudosta metallista. Lentäjän hautajaiset ovat huomenna.”
YouTubessa on nähtävillä lukuisia Auroran 1897 ufo-tapausta käsitteleleviä videoita. Erään tiedon mukaan lentäjän haudan tarkka sijainti olisi nykyään jo tiedossa, jotain alustavia tutkimuksia ja mittauksia haudan ympäriltä olisi suoritettu, ja nämä tulokset olisivat salaisia, mutta lupaa haudan esille kaivamiseen ei olla toistaiseksi saatu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.