Did NASA fake the Apollo mission? (part 6)

AS16-114-18388: Astronautti John Young
(Apollo 16) ja väärinpäin olevat rystyset.

Voimme luonnollisesti pitää lähtökohtana, että Kuun valloitus tapahtui juuri niin kuin ihmiskunnalle on esitetty. Tällöin mitään ongelmaa ei ole, eli NASAn astronautit ovat käyneet Kuussa Apollon puitteissa, niin asia on sillä selvä, eikä mitään muuta tarvitse edes spekuloida. Tällöinkin olisi tosin syytä selvittää miksi lukuisat kuukuvat - elleivät kaikki - on väärennetty NASAn toimesta. Sama pätee varmasti myöskin videokuviin. Voisiko kyse olla kenties siitä, että etukäteen tehtyjen simulaatiotilanteiden kuvatallenteet ja todellisuus epähuomiossa jotenkin sekoittuivat?

Mutta jos kyse on jostain enemmästäkin kuin pelkästään kuvien (ja videoiden) lavastuksista ja väärennöksistä, niin mistä sitten oli oikein kysymys? Suuri määrä palapelin keskeisiä palasia on edelleen hukassa, ja olemassa olevien palasten osalta tiedot ovat usein kiistanalaisia ja ristiriitaisia. Tiedot ovat myös pirstoutuneet erittäin hajalleen internetissä ja muualle, joten yksityiskohtia ja kokonaisuutta on hankalaa arvioida. Olen syntynyt vasta Kuun ensivalloituksen jälkeen, joten omakohtainen käsitys perustuu pääasiasa internetinssä olevaan tietouteen. Sen pohjalta voimmekin vain yrittää tarkastella muutamia erikoisuuksia, joiden pohjalta jokaisen on mahdollista vetää omat johtopäätöksensä, ja tarvittaessa tutkia asiaa tarkemmin.


Operation Crossroads

Saturn V -kantoraketti matkalla kohti
Apollo 11 -laukaisupaikkaa.

Apollo -avaruuslennoista oli erityisen kiinnostunut esimerkiksi Neuvostoliito, joka halusi selvittää, mikä oli NASAn valmius onnistuneeseen kuulentoon. Neuvostoliiton tiedemiesten mukaan Saturn V -kantoraketissa kun ei ollut riittävästi tehoja kaiken tarvittavan massan laukaisuun Kuuhun saakka. Neuvostoliitto lähettikin 60-luvun loppupuolella useamman tiedustelulaivan, joka oli täynnä elektronisen vakoilun ja avaruustekniikan asiantuntijoita Floridan rannikolle, aivan USA:n vesialueen rajalle, ja ne parveilivat vesialueen rajan läheisyydessä aina Apollon miehitettyjen lentojen (Apollo 7 alkaen) laukaisujen aikoihin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena vaikutti olevan Apollo 10, miehitetty avaruuslento, jonka oli tarkoitus kiertää Kuun kiertoradalla ja, joka toimi eräänlaisena kenraaliharjoituksena varsinaiselle Kuuhun laskeutumiselle. Apollo 10 -avaruuslennon laukaisun yhteydessä Neuvostoliiton tiedustelulaivojen määrä kun nousi aikaisemmasta kahdesta neljään, ja Apollo 11 yhteydessä niitä raportoitiin olevan jo seitsemän.

Operation Crossroads oli Yhdysvaltojen kongressin hyväksymä, mittasuhteiltaan valtava projekti, jolla pyrittiin häiritsemään ja estämään NASAn ulkopuolisia tahoja tekemästä erilaisia elektronisia mittauksia ja havaintoja Apollo 11 -aluksesta, ja sen jälkeisistä Apollo -lennoista. Samaa operaation nimeä oli käytetty myös ainakin kerran aiemmin, nimittäin 40-luvulla toteutettujen ydinkokeiden yhteydessä. Tämä ei ollut mitenkään tavatonta, sillä CIA ja muut hallinnon salaisia projekteja järjestävät tahot ovat käyttäneet samoja projektinimiä uudelleen ja uudelleen harhautusmielessä.  Tähän kyseessä olevaan operaatioon pyydetyt määrärahat, tähtitieteelliset  230.000.000 dollaria (yli miljardi nykyrahassa) saatiin kongressilta sillä perusteella, että väitettiin Neuvostoliiton voivan tiedustelunsa ja elektronisen sodankäynnin kautta jopa tuhota Apollo-aluksen laukaisun. Kongressissa asiaa jälkikäteen käsiteltäessä ihmelteltiin pitikö todella käyttää tähtitieteellinen summa häiritsemään Apollon laukaisun ihailijoita ja lehtimiehiä? Oliko tosiaan vaarana, että Neuvostoliitto aikoi oikeasti tuhota Apollo-lennon?

Yhdysvalloissa tässä elektronisessa Crossroads -häirintäprojektissa oli mukana vähintään 15 sotilaslaivaa Floridan rannikon edustalla, sekä seitsemän sukellusvenettä heinäkuusta 1969 alkaen. Apollo 11 -laukaisuun liittyen Washingtonissa Valkoinen talo ja presidentti Richard Nixon oli valmistautunut jopa sotilaalliseen ohjusvastaiskuun mikäli Neuvostoliitto olisi onnistunut tuhoamaan kantoraketin sen laukaisun yhteydessä. Olen itse kuitenkin käytännössä varma, että syy Neuvostoliiton tiedustelulaivojen lähettämiseen Floridan rannikolle ei ollut Apollo-lennon tuhoaminen, vaan sen tutkiminen.

Väitetään, että Neuvostotoliiton tiedustelun tarkoitus oli varmistaa, ettei Yhdysvalloilla olisi ollut käytössään minkäänlaista ufo-teknologiaa Saturn -kantorakettien laukaisujen yhteydessä. Kerrotaan, että mittavasta häirinnästä huolimatta saatiin kuitenkin varmistettua, että NASAlla oli käytössään kantorakettiin liittyen ainoastaan perinteistä 1B-tekniikkaa, jonka tehot jäivät selvästi alle vaaditun työntövoiman. Neuvostoliitto kun tiesi tarkalleen, että yli 30 tonnin nostovoimaa tehokkaampaa kantorakettia ei voitu tuolloin valmistaa perinteisellä tekniikalla.

Saturn V suunnittelupaikka oli Marshall Space Flight Center (MSFC), jossa - kuten tunnettua - kantoraketin pääsuunnittelijana toimi saksalaissyntyinen raketti-insinööri Wernher von Braunin, joka oli toisessa maailmansodassa kunnostautunut mm. V2-rakettien suunnittelussa. Kaikesta päätellen NASA tuntui uskovan täysin hänen asiantuntijuuteen Apollo -avaruuslentoja varten tarvittavan kantoraketin pääsuunnittelijana, sillä hän jatkoi NASAssa samassa tehtävässä läpi 60-luvun, aina vuoteen 1970 saakka.

Saturn V (AS-506) -kantoraketin laukaisua (Apollo 11) 
Floridan Kennedy Space Flight Centerin (KSC)
laukaisualustalta nro 39 seurasi 3497 rekisteröityä
lehdistön edustajaa 16.7.1969 (MSFC-75-SA-4105-2C).

Mitäpä jos Neuvostoliiton tiedustelutiedot olisivat tosiaan pitäneet paikkaansa, eli Saturn -kantoraketin tehot jäivät selvästi alle vaaditun, joka olisi tarvittu Apollo-alusten nostamiseksi Maan kiertoradalle ja sieltä edelleen Kuuhun? Aika kummallinen väite, sillä Saturn -kantoraketithan vaikuttivat toimivan vallan mainiosti, olihan joka kerta paikalla tuhansia ihmisiä todistamassa niiden laukaisuja, ja Saturn -kantoraketin toimivuutta tukevat myös näyttävät televisioinnit?

Kyllä, kantoraketit kyllä laukaistiin ilmaan ja todennäköisesti mukana olleella kuormalla päästiin myös Maan kiertoradalle, siitä ei liene ole suurempaa epäselvyyttä kenelläkään. Sitä ei kuitenkaan varmuudella tiedetä, mitä kantoraketin yläosan suojakotelon sisällä oli? Nimittäin on väitetty, että Saturn V -kantoraketin teho olisi riittänyt vain 28 tonnin kuorman nostamiseen, mutta Apolloa varten olisi tarvittu vähintään 46 tonnin työntövoima, mikäli NASAn ilmoittamia arvoja on uskominen. Mahdollista tosin on, että todellisuudessa olisi tarvittu vielä huomattavasti suuremmatkin tehot. Mikäli raketti-insinööri Wernher von Braunia on uskominen, niin Saturn V:n hyötykuorma oli peräti 118 tonnia, ja Kuuhun 50 tonnia. Mikäli tämä lausunto olisi pitänyt paikaansa, tehot olisivat olleet hyvinkin riittävät. Tämä olisi tosin ollut suorastaan hämmästyttävä tekninen saavutus, sillä läheskään mitään sellaista kantorakettia ei pystytä rakentamaan vielä tänä päivänäkään, yli 40 vuotta myöhemmin.



Apollo 11 -avaruuslennon Saturn V -kantoraketin (S-1C) NASAn
ilmoittamia tehoarvoja Neuvostoliitto epäili voimakkaasti vuonna 1969.



Apollo 11 -miehistö, yhdessä
teknikkojen kanssa  matkalla
kohti komentomoduulia 16.7.1969. 

Mikäli kantoraketin teho olisi ollut tosiaan Neuvostoliiton (ja myöhemmin myös muiden maiden) tiedemiesten väittämällä alhaisella tasolla, olisi se tarkoittanut käytännössä sitä, että painon johdosta kuoren sisälle ei olisi voitu asettaa kuumoduulia (Lunar Module, LM) lainkaan mukaan miehitetyillä lennoilla, ainoastaan tyhjä kuori. Jossain yhteyksissä on kuultu jopa väitettävän, ettei mukana ollut edes toimivaa komento -ja huoltomoduulia (Command/Service Module, CMS). Tämä olisi tosin edellyttänyt nähdäkseni sitä, että sen jälkeen, kun astronautit nousivat hissillä ylös lähtölaukaisua varten, heidät olisi johdatettu takaisin samaisella hissillä alas televisiokameran sammuttamisen jälkeen. Todennäköistä kuitenkin on, kun ottaa huomioon, että kuumoduulin painon ollessa selvästi yli 15.000 kiloa, että jo kuumoduulin poisjättäminen oheistarvikkeineen olisi ollut riittävä keino sille, että Saturn V -kantoraketin tehot olisivat riittäneet viemään astronautit onnistuneesti Maan kiertoradalle. Mutta vain Maan kiertoradalle.

Operation Crossroads ja sen tähtitieteellinen budjetti loivat edellytykset varmasti myös muuhun kuin yksinomaan Neuvostoliiton tiedustelun häirintään Apollo -laukaisujen ja avaruuslentojen yhteydessä. Niin paljoa rahaa kun ei saada uppoamaan ainoastaan venäläisiä vastaan kohdistettuihin elektronisiin häirintälaitteisiin ja laivaston edestakaiseen liikutteluun Floridan rannikolla parissa vuodessa, vaikka rahaa olisi samalla syöttänyt lampaille.

Crossroads oli huippusalainen projekti, joten sen tarkemmasta sisällöstä en ole löytänyt juurikaan tietoa. Yhdysvaltojen kongressin tiedostoista löytyy kylläkin jotain virallista tietoa, joka ei välttämättä kuitenkaan vastaa todellisuutta. Joka tapauksessa, tämän operaation saattaisi tehdä erityisen merkittäväksi ainakin yksi seikka. Tämä on tosin vain oma teoriani, sillä konkreettisia todisteita ei ole, kuten ei monesta muustakaan seikasta. Nimittäin mikäli kyseisessä operaatiossa olisi ollut tarkoitus häiritä tai harhauttaa venäläisten lisäksi kaikkia muitakin Apollo-avaruuslentoja seuraavia tahoja maailmanlaajuisesti, kuten radioamatöörejä, hyödyntäen huipputeknologiaa ja käytännössä rajoittamatonta budjettia, niin kyseessä olisi ollut keskeinen keino estää - tai muuttaa - edistyneillä elektronisilla laitteilla maapallolta käsin tehtäviä havaintoja Apollo -lentojen todellisista vaiheista.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 5)

Koko maailma oli mukana todistamassa, kun NASAn Apollo-avaruusohjelman tavoite saavutettiin 20.7.1969, jolloin ensimmäinen miehitetty avaruuslento, Apollo 11 oli onnistunut laskeutumaan Kuun pinnalle. Suorassa tv-lähetyksessä 21.7 näytettyjä ensimmäisiä astronauttien askelia Kuun pinnalla seurasivat sadat miljoonat ihmiset ympäri maapalloa. Koko maailma vaikutti olevan haltioissaan ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmasta saavutuksesta, ja lehdistö ylisti Yhdysvaltojen saavutusta. Silloisen Neuvostoliiton pääsanomalehdissä tosin rohjettiin väittää, että kyse oli huijauksesta.

Joka tapauksessa, NASA uutisoi maailmalle perusteellisella tavalla vuosina 1969 - 1972 kaikkiaan seitsemästä Apollo-kuulennosta (Apollo 11 - 17), joista kuusi - Apollo 11, 12, 14, 15, 16, 17 - onnistuivat laskeutumaan onnistuneesti Kuun pinnalle. Kaksitoista astronauttia käveli Apollo-avaruuslentojen aikana Kuun kamaralla.

Vain yksi, eli Apollo 13 -avaruuslento jouduttiin valitettavasti keskeyttämään Kuun kiertoradalla tapahtuneen vakavan teknisen vian johdosta, mutta silloinkin astronautit saatiin kaikeksi onneksi elävänä takaisin Maan pinnalle. Eli täysin ongelmitta Apollo -avaruuslennot eivät sujuneet, mutta ihmekös tuo, sillä Apollo 13 -lennon lähtöaika oli paikallista Houstonin aikaa iltapäivällä kello 13.13. Onnettomuus kuumatkalla oli tapahtunut 13. matkapäivän 13. tunnin aikana. Eli olipa kyseessä hauskoja sattumia lukusarjojen osalta - oikeita epäonnen lukusarjoja! Hahaa!

Apollo 11 -lennon johtajilta irtoaa vapautunutta naurua onnistuneen
kantoraketin laukaisun jälkeen 16.7.1969. Neljä keskimmäistä
NASA-johtajaa vasemmalta oikealle ovat Charles W. Mathews,
Wernher von Braun, George Mueller, ja Samuel C. Phillips.

Joka tapauksessa, erillaisten todisteiden kirjo onnistuneista kuumatkoista vaikuttavat edelleen kiistattomilta. Näkiväthän sadat miljoonat ihmiset ensimmäisten astronauttien askeleet Kuun pinnalla suorana televisioistaan. Amerikkalaiset näkivät lisäksi myös useista muista Apollon kuukävelyistä suoria televisiolähetyksiä kotimaassaan 70-luvun alussa. Onhan todisteina olemassa myös suuri määrä ainutlaatuisia, aitoja kuukiviä, lähes 6000 Apollo-valokuvaa Kuun pinnalta ja Kuun kiertoradalta, erilaisia tutkimustuloksia, samoin kuin tuntikaupalla televisiokuvaa ja astronauttien ottamaa videokuvaa. Todisteina ovat lisäksi monet astronauttien ja lennonjohdon väliset pitkät, yksityiskohtaiset ääninauhat sekä tarkat minuuttikohtaiset kirjaukset Apollo-avaruuslennoilta. Ja eihän pidä unohtaa, että Kuussa on suuri määrä sinne jätettyä laitteistoa, kuuautoja, samoin kuin esimerkiksi kuumoduulin laskeutumisosia, vielä nykyäänkin, sillä eihän niitä kukaan ole sieltä pois hakenutkaan. Astronautit ovat lisäksi kirjoittaneet lukuisia menestyskirjoja kokemuksistaan. Erilaisten todisteiden määrä onkin hengästyttävän suuri. Tämän johdosta ihmiskunnalla ei ole ollutkaan syytä epäillä mitään NASAn ilmoittamaa yksityiskohtaa Kuuhun ja Apollon-avaruuuslentoihin liittyen. Ei oikeastaan mitään syytä, ei ainakaan viime vuosiin saakka.

Olin kyllä kuullut aiemminkin väitettävän, että ainakin osa kuukuvista olisivat olleet väärennettyjä. Se oli mielestäni suorastaan uskomaton väite, joka ei tietenkään voinut pitää paikkaansa? En nimittäin olisi etukäteen millään uskonut, ennen kuin aloin itse viime vuonna tutkia kuvia ja niiden yksityiskohtia tarkemmin, että jotain kummallista tosiaan oli NASAn julkaisemissa kuukuvissa. Mitä enemmän kyseisiä otoksia tarkastelin, sitä enemmän niistä välittyi tunne, että jokin niissä oli pahasti vialla. Internetissä monet ansiokkaat tahot ovat jo vuosia analysoineet näitä Apollo-kuvia, ja todisteet ovat monissa kohdin niin ilmiselviä, etteivät niitä voi yrittää kumota sitkeimmätkään kuukuvien aitouteen uskovat puolustajat.

Osasuurennokset Apollo 17-avaruuslennon kuvista
AS17-147-22527 ja AS17-134-20435: Mahdoton tilanne
kuumoduulin taustalla olevan vuoren koon muuttumisen osalta.
Kyseessä onkin kuvien lavastajan tahaton (tai tahallinen)
kömmähdys. Tämä on kuitenkin vain eräs esimerkki niistä
kummallisuuksista, joita on havaittu sadoista Apollo-kuuvista.

Olenkin 100 % varma, että ainakin osa kuukuvista on ilmiselvästi väärennettyjä. Joko lavastettuja studiossa tai ulkoilmassa, kuvamanipulaatioita, tai näiden yhdistelmiä. Jos ja kun osa kuvista on todistetusti väärennettyjä, niin eikö olisi samalla todennäköistä tai ainakin mahdollista, että kaikki loputkin kuvat ovat? Eräs olennainen kysymys kuuluukin, että mikäli ihminen on tosiaan käynyt Kuussa lukuisaan otteeseen NASAn Apollo-ohjelman puitteissa, kuten ihmiskunnalle on kerrottu tapahtuneen, niin miksi kuukuvia on pitänyt väärentää? Entä onko jotain muutakin väärennetty tai lavastettu?

Osasuurennokset perättäin otetuista kuvista AS15-82-11168
ja AS15-82-11167: Astronautti Dave Scott astelee kuuautosta
poispäin (Apollo 15). Varjojen suunta ja koko eivät voi muuttua parin
askeleen välillä noin dramaattisesti (ilman kuvamanipulaatiota). 

Did NASA fake the Apollo mission? (part 4)

Presidentti Kennedyn koko maailmalle julistama tavoite kuumatkasta sitoi Yhdysvaltoja, ja tämä tavoite oli pakko saavuttaa, tavalla tai toisella. Muuta vaihtoehtoa kun ei käytännössä ollut olemassa, sillä hankkeessa epäonnistuminen olisi tarkoittanut Yhdysvaltojen nolaamista kaikkien, erityisesti läntisen maailman silmissä. Tavoitteen saavuttamiseksi osoitettiinkin valtion budjetista lähes rajoittamattomat resurssit läpi 60-luvun. Tavoitteen asettaminen ja sen toteuttaminen olivat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Ilman Neuvostoliiton mukana oloakin, Yhdysvaltojen armeijan, lähinnä ilmavoimien hallussa jo olevaa ufo-tekniikkaa ei voitu luovuttaa NASAn Apollo -ohjelman insinöörien käyttöön, monestakaan syystä. Mikäli tekniikkaa oli luovutettu Apollo-ohjelmaan, olisi samalla paljastunut tieto Yhdysvaltojen hallinnon jo 1940-luvulta saakka olevista ufo-kytköksistä koko maailmalle. Apollo-ohjelma kun oli julkinen Amerikan kansalle.

Ufoja oli säilytetty 40-luvun loppupuolelta saakka useissa salaisissa armeijan tukikohdissa, kuten kuuluisassa Area 51 -tukikohdassa Nevadassa. Takaisinmallinnuksen (Reverse engineering) ja humanoidien yhteistyön avulla oli onnistuttu selvittämään jo 50-luvun loppuun mennessä osa vieraan sivilisaation alusten käyttämästä teknologiasta, kuten antigravitaation toimintaperiaatteet, mutta tämä tietämys pidettiin salaisena. Mikäli antigravitaatio-tekniikkaa olisi luovutettu Apollo-ohjelmaan, sitä ei olisi voitu pitää salaisuutena, ja tämä tietämys olisi myös eittämättä levinnyt tavalla tai toisella jossain vaiheessa myös muiden maiden käyttöön. Sen sijaan päätettiin, että NASAn sai jatkaa Apollo-avaruuslentojen kehittelyä perinteisen tekniikan avulla. Tämä tekniikka oli kuitenkin - kirjaimellisesti - miljoonia vuosia ufo-teknologiaa jäljessä.

NASAn Apollo-ohjelmaan liittyvissä erilaisissa projekteissa työskenteli 60-luvun alkupuolella noin 30.000 työntekijää, ja parhaimmillaan 60-luvun lopun lähestyessä lähes 400.000 työntekijää, erilaiset alihankinnat mukaan lukien. Tämä henkilömäärä oli kuitenkin hajallaan ympäri Yhdysvaltoja NASAn sekä valtion muiden hallintoyksiköiden tukikohdissa ja tiloissa, samoin kuin erilaisissa yksityisissä yrityksissä. Jokaisella yksiköllä oli jokin rajattu vastuualue, tai kapea tuotekehityssektori, jonka parissa he työskentelivät. Kokonaisuutta hallitsi vain pieni ydinjoukko NASAn ja CIAn johdossa.


Tavoite päästä Kuuhun ja sieltä takaisin 60-luvun loppuun mennessä, oli vähintäänkin haasteellinen organisaatiolle, jonka käytössä ollut tekninen osaaminen ei ollut 60-luvun alkuvuosina yhtä korkealla tasolla kuin Neuvostoliiton avaruusohjelmassa. NASAssa havahduttiinkin vuosina 1964 - 1966 siihen, että lähes rajoittamattomista taloudellisista resursseista huolimatta ei voitu taata, että hankkeessa onnistuttaisiin. Apollo-ohjelmassa kun oli kohdattu 60-luvun puoliväliin mennessä lukuisia merkittäviä ongelmia, jotka olisi pakko ratkaista ennen kuin miehitetty kuumatka onnistuisi.

Saturn V -kantoraketti vaikutti olevan tehoiltaan edelleen riittämätön Apollo-avaruuslentoja ajatellen, eikä siihen välttämättä olisi mahtunut myöskään riittävästi polttoainetta kokonaista kuumatkaa varten. Tämä tarkoitti sitä, ettei sillä olisi tällöin ollut mahdollista viedä kantoraketin oman painon lisäksi myös komento/huolto-moduulia, eikä kuumoduulia Maan kiertoradalle, ja aina Kuuhun saakka. Kantoraketin tehojen lisääminen olikin keskeistä hankkeen onnistumisen kannalta. Huomattavaa on, Apollo-avaruuslentojen jälkeen ei ole vielä tähänkään päivään mennessä tehty tai kyetty tekemään kantorakettia, joka olisi mahdollistanut Apollo-avaruuslentoon tarvittavan tekniikan painon viemiseen Maan kiertoradalle ja Kuuhun saakka.

Kuumoduuli (Lunar Module, LM) oli huolestuttavan painava eikä sitä kyetty testaamaan tarpeeksi. Sen paino oli täyteen tankattuna peräti 15.000 kiloa, ja tämä oli tiedemiesten suuri huolenaihe. Edelleen, NASAn tiedemiehet epäilivät - ja aivan aiheellisesti - aluksen ohjattavuuden toimivuutta avaruudessa sen ulkolaidoissa olevien vakainsuuttimien (Reaction Control System, RCS) avulla. Läpi 60-luvun kuumoduuli-simulaattorissa moduuli kun lähestyi Kuun pintaa liian nopeasti ja se myös murskautui laskeutumisen yhteydessä. Kuumoduulin varustaminen tietokoneella, jota olisi tarvittu koomoduulin ohjelmoimiseen laskeutumis- ja nousuvaiheen aikana, muodostui haasteelliseksi, sillä tietotekniikka oli vielä 60-luvulla hyvin alkeellista. Kuumatkan epäilijät kertovat, että kuumoduulissa ollut tietotekniikka vastasi ainoastaan alkeellista yhteenlaskukonetta, jossa ei ollut alkuunkaan riittävää muistia tai kapasiteettia aluksen ohjaamiseen kohti komento- ja huoltomoduulia Kuusta lähdön jälkeen. Edellisen lisäksi niiden välillä ei ollut testattua ja toimivaa kohtaamis -ja telakoitumistekniikkaa Kuun kiertoradalla (Lunar orbital rendezvous technique).

Van Allenin säteilyvyöhyke (van Allen radiation belt) oli muodostunut vakavaksi uhaksi astronauttien terveydelle, sillä sen ilmeiset vaarat tunnettiin NASAssa 60-luvulta lähtien erilaisten avaruusluotaimien mittausten perusteella. NASAssa pelättiinkin, että astronauttia ei ollut käytännössä mahdollista lähettää Maan kiertoradan ulkopuolelle olemassa olevilla suojausmenetelmillä ihmiselle hengenvaarallisen avaruussäteilyn johdosta. Kuualuksen suojaaminen aurinko- ja avaruussäteilyltä olisi vaatinut selvästi yli metrin paksuisen erikoismetallisen (sisältäen lyijyä) suojakerroksen,  eikä tämäkään olisi välttämättä ollut riittävää suoja. Mikäli yli metrin paksuiset metalliseinämät olisi kuitenkin kyetty rakentamaan, olisi aluksen paino tällöin moninkertaistunut. Käytännössä sellaista ei voitu edes harkita, sillä aluksen paino oli mittava ongelma jo olemassa olevalla mallilla sen ohjattavuuden sekä Saturn V -kantoraketin teho-ongelmien johdosta. Neuvostoliitto tiesi myöskin tästä samaisesta van Allenin vyöhykkeestä, jonka johdosta he eivät toteuttaneet miehitettyjä lentoja Maan kiertoradan ulkopuolelle.

69-H-1064: Avaruuskeskuksen varajohtaja George E.
Mueller (vas.) kuvattuna yhdessä Apollo-avaruusohjelman
johtajan Samuel C. Philipsin kanssa Kennedyn
avaruuskeskuksessa.

NASAn Apollo-avaruusohjelmaa kontrolloi tarkkaan pieni joukko CIAn avaruushankkeesta päättäviä ihmisiä. Itse NASAssa Apollo-avaruusohjelman johtaja oli tuolloin Samuel C. Phillips, ja hänen lisäkseen  keskeisessä asemassa NASAssa oli puolisen tusinaa johtajaa, kuten George E. Mueller, James E. Webb ja Wernher von Braun. Phillipsin ja Muellerin toimeksiannosta vuonna 1965 alettiin laatia erillistä selvitystä (nk. Phillips Report) jonka aiheena oli se, miksi miksi Saturn -kantoraketin ja Apollo-avaruusaluksen suunnittelussa oltiin selvästi aikataulua jäljessä eikä oltu pysytty budjetissa.

Siinä vaiheessa kun NASAn ja CIAn johtajille oli käynyt ilmeiseksi, että Apollo-ohjelman ja tiukan aikataulun puitteissa ei olisi mahdollista toteuttaa miehitettyä kuulentoa turvallisesti tai ei lainkaan, oli edessä muutama vaihtoehto. Voitaisiin silti edetä suunnitellun mukaisesti, ja toivoa parasta lopputulosta. Tässä skenaariossa oli kuitenkin ilmeisenä vaarana, että edessä voisi olla täysi fiasko, jossa astronautit kuolevat, ja Yhdysvallat nolattaisiin koko maailman edessä, ja vieläpä suorassa tv-lähetyksessä. Toinen vaihtoehto oli, että luovuttaisiin kokonaan jo miljardeja dollareita maksaneesta hankkeesta, sadoista tuhansista työpaikoista ja koko kansakunnan ylpeydenaiheesta. Kolmas keino oli, että varmistettaisin jokin muu tapa, jolla osoitettaisiin, että Yhdysvallat onnistui saavuttamaan Kennedyn asettamat tavoitteet koko maailman silmissä.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 3)

Lyndon Johnson oli tunnettu jo loppuvuodesta 1957 lähtien demokraattisen puolueen senaattorina siitä, että hän ajoi Yhdysvaltoja mukaan avaruuskilpaan, toisin kuin silloinen presidentti Dwight Eisenhower, joka yritti pitää jalat maan pinnalla Neuvostoliiton syksyllä 1957 rakentaman keinotekoisen satelliitin (Sputnik) laukaisun jälkeen. Tapahtumaa voidaan kuitenkin pitää alkulaukauksena nk. avaruusajalle ja tavoitteelle avaruuden valloittamiseksi. Helmikuussa 1958 Johnson, joka käytännössä johti oppositiota senaatissa, laittoi komitean valmistelemaan lakia pysyvästä avaruusjärjestöstä. Presidentti Eisenhower allekirjoitti 29.7.1958 lain, jolla perustettiin National Aeronautics and Space Administration (NASA). Uskoisin, että viimeistään vuonna 1958 Johnsonille oli virinnyt ajatus myös Kuun valloitukselle. Kaiken kaikkiaan Johnson oli pitkälti vastuussa siitä, että Yhdysvallat oli lähtenyt mukaan avaruuskilpailuun vuosina 1957 - 1958.

Kennedy oli ottanut Johnsonin varapresidentikseen voitettuaan presidenttivaalit alkuvuodesta 1961. Tätä hän alkoi kuitenkin katua. Kennedy olikin kertonut luottomiehilleen vuonna 1963, että hän ei tahtonut tukea Johnsonia enää varapresidentiksi seuraavassa kampanjassaan. Johnson kun oli ryvettynyt viimeisten vuosiena ajan niin monenlaisissa sotkuissa ja häntä oli epäilty myös erilaisista  vaaliepäselvyyksistä, sekä lukuisten murhien tilaamisesta vastustajilleen. Uusin skandaali liittyi hänen poliittiseen avustajaan Bobby Bakeriin, jonka johdosta Johnsonin ura oli vaarassa kaatua kokonaan. Kennedy ei yksinkertaisesti enää luottanut Johnsoniin. 

Johnsonin mielestä Kennedy oli puolestaan nolannut hänet useaan otteeseen, hän oli jäänyt pahasti Kennedyn varjoon, ja ainoa keino välttää häntä uhkaavat lisätutkimukset ja oikeudenkäynnit oli päästä Kennedystä lopullisesti eroon, ja hänen siirtyä uudeksi presidentiksi. Lukuisten viitteiden mukaan vaikuttaakin siltä, että lopullisen murhakäskyn antoi juuri Johnson. Salamurhasuunnitelmasta oli sovittu jo keväällä 1963, jolloin sopiva syntipukki oli löydetty CIAn yhteyksien kautta. Varsinainen salamurha toteutettaisiin CIAn salaisten ja epävirallisten operaatioiden henkilöiden kautta, joita oli käytetty monesti jo aiemmin, esimerkiksi poliittisten murhien osalta. Varsinaisia ampujia Dallasiin oli palkattu vähintään kolme. Avustajissa mukana oli lisäksi Johnsonin aiemminkin murhissa käyttämä luottomies. Väitetään, että Kennedyn murhan rahoituksen takana, eli mukana olevien tahojen palkkiot - yhteensä useampi miljoona dollaria - maksoivat rikkaat teksasilaiset öljymiehet.

Varapresidentti Lyndon Johnsonin väitettiin
myös Neuvostoliiton tiedustelupalvelun mukaan
tehneen sopimuksen FBI:n ja CIA:n kanssa
Kennedyn salamurhaamisesta.

Jo vuosikymmeniä on väitetty, että salamurha olisi liittynyt Kuuban ja Yhdysvaltojen väleihin. Näinkin voi tietysti olla, mutta tätä teoriaa olen itse aina ihmetellyt. Miksi Kuuba olisi ollut niin tärkeä, että hänet olisi haluttu tappaa sen takia? Eikö se ollut silloin ja nykyäänkin lähes yhdentekevä kommunistivaltio? En kiistä, etteivätkö Kuuban asiat olisi voineet olla lisäkannustimena murhalle, mutta itse pitäisin paljon tärkeämpänä syynä Johnsonin rikollista taustaa, sekä hänen vallanhimoaan. Ja olisiko tämän lisäksi eräänä syynä voinut olla myös ufo-asiat, sekä avaruuden valloitus, ja ilman Neuvostoliittoa?

Esitänkin teorian, että muiden syiden lisäksi myös avaruuden valloitus toimi kannustimena Kennedyn murhalle. Mitäpä jos CIA ja sen takana olevat "Illuminatin" päättäjät eivät olisi halunneet jakaa Kuuhun liittyvää tietämystä humanoideista ja siellä olevaa teknologiaa Neuvostoliiton kanssa, vaan halusivat suojella tätä tietämystä, ja pitää ufo-teknologian yksistään heidän käsissään? Kennedy kun aikoi ryhtyä vuosia kestävään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa, jossa molempien suurvaltojen parhaimmat tiedemiehet kehittäisivät tekniikan, jolla he pääsisivät yhteisesti Kuuhun ja sieltä takaisin. Sitä kautta he myös joutuisivat jakamaan Kuussa olevan ja sieltä saadun teknologisen tietämyksen toistensa kanssa.  

Mitäpä jos Kennedy olisi julkistanut tulevassa tiedonannossa, että mitkä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton tavoitteet kuumatkaan liittyen olisivat, että ne liittyivät maapollon ulkopuoliseen elämään? Mitä jos Kennedy olisi viitannut julkisuudessa myös siihen, että heidän hallussaan oli jo ufoja? Mitäpä jos Kennedy aikoi raottaa ufo-tietämyksen verhoa julkisuuteen, tai paljastaa asian kokonaan? Mitäpä jos tämä haluttiin estää tavalla tai toisella, sillä se ei olisi sopinut hallinnon salaisissa organisaatiossa oleville "Illuminatin" päättäjille, ja sitä ollaan myös yritetty peitellä kaikilla mahdollisilla keinoilla sen jälkeen? Eikö tämä voisi olla vähintään yhtä varteenotettava teoria, kuin yleisesti mainostettu Kuuba-teoria? Nimittäin miksi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton yhteisen kuuhankkeen hyväksymisen ajankohta ja Kennedyn murha osuivat niin tarkasti yhteen? Oliko tämä vain sattumaa? Kenties, mutta väittäisin, että ei.

John Connally ja John Kennedy matkustivat
samassa ajoneuvossa Dallasissa 22.11.1963.

Mainittakoon vielä, että Kennedyn autosaattueen oli tarkoitus ajaa 22.11.1963 Dallasin Trade Mart -keskukseen, jossa Kennedyn oli tarkoitus pitää puhetta kutsuvieraille. Matka katkesi kuitenkin sitä ennen. Uusimpien tutkimusten mukaan Kennedy aikoi poiketa etukäteen kirjoitetusta puheesta, ja hän aikoi viitata omiin muistiinpanoihinsa, jossa olisi ollut ilmoitus koko maailmalle siitä, että emme ole yksin maailmassa. Puheessa oli kerrottu Roswellin ufo-tapauksesta ja siitä, että he olisivat olleet yhteyksissä näiden alusten rakentajiin aina sen jälkeen. Kennedy ojensi käsinkirjoittamansa puheen hetkeä ennen autosaattueen liikkeelle lähtöä samassa autossa matkustaneen teksasilaisen kuvernööri John Connalyyn (joka haavottui salamurhan yhteydessä) haltuun. Käsikirjoitus saatiin Connalyn avustajalta hänen kuolemansa 1993 jälkeen, jolloin käsiala-analyysin perusteella voitiin todeta, että 95% varmuudella kyse oli Kennedyn käsialasta.


My fellow Americans, people of the world, today we set forth on a journey into a new era. One age, the childhood of mankind, is ending and another age is about to begin.

The journey of which I speak is full of unknowable challenges, but I believe that all our yesterdays, all the struggles of the past, have uniquely prepared our generation to prevail.

Citizens of this Earth, we are not alone. God, in His infinite wisdom, has seen fit to populate His universe with other beings -- intelligent creatures such as ourselves. How can I state this with such authority? In the year 1947 our military forces recovered from the dry New Mexico desert the remains of an aircraft of unknown origin. Science soon determined that this vehicle came from the far reaches of outer space. Since that time our government has made contact with the creators of that spacecraft.

Though this news may sound fantastic -- and indeed, terrifying -- I ask that you not greet it with undue fear or pessimism. I assure you, as your President, that these beings mean us no harm.

Rather, they promise to help our nation overcome the common enemies of all mankind -- tyranny, poverty, disease, war. We have determined that they are not foes, but friends. Together with them we can create a better world. I cannot tell you that there will be no stumbling or missteps on the road ahead.

But I believe that we have found the true destiny of the people of this great land: To lead the world into a glorious future. In the coming days, weeks and months, you will learn more about these visitors, why they are here and why our leaders have kept their presence a secret from you for so long.

I ask you to look to the future not with timidity but with courage. Because we can achieve in our time the ancient vision of peace on Earth and prosperity for all humankind.

God bless you. God bless us indeed...

Varapresidentti Lyndon Johnson vannoi virkavalan
uutena presidenttinä Kennedyn kuolinpäivänä
22.11.1963 Air Force One -lentokoneessa.

Joka tapauksessa, vaikutti siltä, että uuden presidentin johdolla tultaisiin jatkamaan Kennedyn viitoittamalla tiellä Kuun valloituksen osalta. Tosin ei ilman merkittäviä muutoksia. Eräs olennaisin muutos oli se, että yhteisestä kuuhankkeesta Neuvostoliiton kanssa luovuttiin, itse asiasta siitä ei enää edes keskusteltu supervaltojen välillä. NASAn kuulentoihin valmistelevia avaruusohjelmia kuitenkin laajennettiin vuosi vuodelta läpi 60-luvun, ja kongressi myönsi lähes rajoittamattomat taloudelliset resurssit NASAn käyttöön. Johnson seisoi vahvasti Apollo-avaruusohjelman takana aina vuoteen 1969 saakka, jolloin presidentiksi valittiin Richard Nixon.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 2)

Nostettakoon esille eräs kummallinen yksityiskohta Kennedyn murhapäivään 22.11.1963  liittyen. Nimittäin nuoren George H. W. Bushin väitetään olleen Dallasissa samana päivänä. Entäs sitten? Kun asiaa on kysytty Bushilta itseltään jälkikäteen, hän on kertonut, ettei muista missä hän oli Kennedyn murhapäivänä. Se ei kuitenkaan ole aivan totta, sillä Bush itse on myöntänyt FBI:lle, että hän oli majoittunut Dallasin Sheraton -hotelliin samana päivänä.

Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee ensinnäkin se, että Bush, joka myöhemmin johti koko CIA:ta (ja valittiin sittemmin myös Yhdysvaltojen presidentiksi), tunnettiin jo 60-luvun alkuvuosina CIAn agenttina. Hänen roolistaan ja värväyksestään on kuitenkin liikkeellä ristiriitaista tietoa. Joidenkin tietojen mukaan tämä värväys olisi tapahtunut mahdollisesti vuonna 1961, mutta mahdollisesti jopa niinkin varhain kuin vuonna 1959. Joka tapauksessa, myöhemmin 60-luvulla hän eteni nopeasti urallaan CIAn sisällä. Tämä on syytä pitää mielessä, sillä CIA oli myöhemmin keskeisessä osassa ohjatessaan NASAn Apollo -avaruusohjelmaa. Samaisessa organisaatiossa myös Bush oli tärkeässä asemassa Apollo-avaruusohjelman toteuttamisen aikoihin.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta Bushiin liittyen on hänen FBI:n Houstonin toimistolle tekemänsä soitto Kennedyn murhapäivänä. Hän oli kertonut kuulemistaan epäilyistä, että Kennedy olisi ollut tarkoitus murhata Houstonissa edellisenä päivänä erään opiskelijan toimesta, joka olisi toiminut salanimellä.

Soittaessaan FBI:lle ja kertoessaan vihjeestään hän oli jättänyt kertomatta, että hän oli tuntenut samana päivänä pidätetyn Lee Oswaldin ja hänen perheensä CIAn aikaisempien työtehtävien kautta. Erään lähteen mukaan itse asiassa jo vuodesta 1959 alkaen. Oliko tämä vain sattumaa? Jos tämä yhteys on totta, voitaisiinko olettaa myöskin, että George Bush tiesi aika lailla Lee Oswaldista, ja todennäköisesti myös hänen olinpaikastaan murhapäivänä? Edelleen, tiesikö hän myös sen mitä oli tapahtumassa? Voidaanko näitä asioita pitää vain erikoisina sattumina, kuten myös sitä, että hän oli Dallasissa Kennedyn salamurhan hetkellä? Tottahan toki kyseessä voi olla pelkästään sattumien sarjasta, mutta miksi näitä erikoisia "sattumia" esiintyy Apolloon ja yleensä ufojen salaamiseen liittyen näinkin runsaasti? Kenties siksi, koska kyseessä ei todellakaan ole mistään "sattumista"?

Skull and bones -salaseuran logossa
esiintyvä tunnusluku on 322, jonka
merkityksestä julkisuudessa ei ole tietoa.

Ja Bushin henkilökohtaista taustaa  tarkasteltaessa törmää väistämätää myös "Skull and bones" yhteisöön, johon hän liittyi opiskeluaikanaan Yalen yliopistossa. Mikä ihme se oikein oli? Yleisesti väitetään, että he suorittavat vähintään erityislaatuisena  katsottavia palvontamenoja pitämissään seremonioissa, eikä kyse ole ainakaan mistään ompeluseurasta. Heidän palvonnan kohde on nimittäin jokin muu kuin krinstinuskon Jeesus. Vaikka "Skull and bones" on yhteisönä äärimmäinen salainen, se liitetään usein Yhdysvaltojen hallinnon sisällä toimivaan "Illuminati" nimellä kutsuttuun salaseuraan sekä heidän yhteyksiinsä avaruusolioihin.  Huomioitavaa on, että samaiseen salaseuraan lukeutui Bushin suvun kolme sukupolvea. Tässä on salaliittoteoriaa kerrassaan, mutta tämä on nähtävästi myös täyttä todellisuutta. Nimittäin myös nuorempi Bush kuuluu samaiseen "Skull and bones" yhteisöön, asian, jonka hän on myöntänyt televisiohaastattelussakin. Joka tapauksessa vanhempi Bush, päästessään myöhemmin CIAn johtajaksi, pyysi nähtäväkseen kaiken aineiston Kennedyn murhasta, joka oli CIAn hallussa.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 1)

Mikäli Apollo -avaruuslentoihin liittyvät kuvat ja videot ovat osittain tai kokonaan väärennettyjä ja lavastettuja, miksi niin olisi tehty? Kyseessä saattaa olla uskomattomiin mittasuhteisiin kehittynyt salaliitto, jonka koukerot ulottuvat NASAn lisäksi myös syvälle muihin Yhdysvaltojen salaisiin organisaatioihin. Noin 70 vuotta kestäneessä salaliitossa harvalukuinen ydinjoukko Yhdysvaltojen hallinnossa varjelee kaikin mahdollisin keinoin salaisuuksia, joihin liittyvät olennaisena osana maapallon ulkopuoliset olennot, heidän sivilisaationsa, ufo-teknologia sekä siihen liittyvä edistynyt aseteknologia. Apollo-vyyhti on pieni, mutta samalla merkittävä osa tätä salaliittoa.


Eräiden epävirallisten lähteiden mukaan presidentti John F. Kennedylle esiteltiin Yhdysvaltojen armeijan hallussa olevia ufoja pian valintansa jälkeen keväällä 1961. Kerrotaan, että hänellä olisi kuitenkin ollut jo vuosien ajan runsaasti hallinnon sisäpiirin ufo-tietämystä. Esimerkiksi erään MJ-12 dokumentin mukaan nuorelle kongressiedustajalle olisi näytetty kuuluisan Roswellin ufo-tapauksen todistemateriaalia jo kesällä 1947. Joka tapauksessa, pian presidentiksi valintansa jälkeen Kennedy alkoi tukea Kuun valloitusta.

Neuvostoliiton pääministeri Nikita Khrushchev

ja Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy

neuvottelivat Wienissä 4. kesäkuuta 1961.

Presidentti Kennedy julkisti Yhdysvaltojen kongressissa 25.5.1961 tiedon tulevasta Apollo-ohjelmasta. Hän asetti tavoitteeksi, että 60-luvun loppuun mennessä ihminen olisi käynyt Kuussa ja palannut sieltä onnistuneesti. Noin kaksi viikkoa tämän jälkeen, 4.6.1961 presidentti Kennedy tapasi Neuvostoliiton pääministeri Khrushchevin Wienissä, Itävallassa järjestetyssä huippukokouksessa, jossa he tapasivat myös yksityisesti. Tällöin Kennedy esitti ensi kertaa Khrushcheville, että molemmat valtiot, sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto, yhdistäisivät voimansa ja menisivät Kuuhun yhdessä. Erinäisten muistioiden ja viitteiden perusteella Kennedy esitti toistuvasti tämän saman tarjouksen Khrushcheville seuraavien parin vuoden aikana erilaisissa salaisissa neuvonpidoissa ja keskusteluissa.

NASAn Wernher von Braun
ja presidentti John F. Kennedy
kuvattuna 19.5.1963.

Vuosien 1961 - 1963 aikana Kennedy oli tiiviissä yhteydenpidossa NASAn johdon kanssa, ja tapasi myös NASAn Marshallin avaruuslentokeskuksen johtajaksi valitun Wernher von Braunin useaan otteeseen. Von Braun vaikutti saaneen Kennedyn vakuuttuneeksi siitä, että Kuuhun pääseminen oli mahdollista toteuttaa. Kennedy pyrkikin jatkuvasti vaikuttamaan kuuhankkeen toteutumiseen, ja hänen mieleestään Neuvostoliitto, joka oli huomattavasti edellä avaruuden valloittamisessa siihen aikaan, tulisi olemaan keskeisessä roolissa tavoitteen onnistumisessa.  Aikaisemminkin esittämänsä tarjouksen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton yhteisestä kuuhankkeesta Kennedy toisti myös julkisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa pitämässään puheessa 20.9.1963. Neuvottelut jatkuivat taustalla näiden valtioiden kesken tiiviisti tähän liittyen seuraavien viikkojen ajan. 

Läpimurto neuvotteluissa kerrotaan tapahtuneen 12.11.1963, jolloin Khrushchev viimein hyväksyi - useiden vuosien jarrutteluiden ja neuvotteluiden jälkeen - Kennedyn tarjouksen yhteisestä kuuhankkeesta. Miksi neuvottelut sitten kestivät niin kauan? Erikoisena asiana esiin on noussut väite, että keskeisin osa keskusteluista olisi liittynyt Kuussa olevaan vieraaseen sivilisaatioon, kuten heidän rakennelmiinsa, joita olisi havaittu avaruusluotainten ottamista kuvista muutaman edellisvuoden aikana, ja tavoitteeseen hyödyntää avaruusolioilta mahdollisesti saatavaa teknistä tietämystä kuumatkan kautta. Joka tapauksessa, kerrotaan, että marraskuussa 1963 päästiin sopimukseen, jossa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto yhdessä toteuttaisivat kuuhankkeen, jolloin molemmat valtiot tulisivat hyötymään sen tuloksista. Sovittiin lisäksi, että Kennedy tulisi julkistamaan asian kongressille ja maailmalle pian tämän jälkeen.
 

Von Braun esitteli Kennedylle Apollo-suunnitelmien tilannetta
Kennedyn avaruuskeskuksessa (KSC) Cape Canaveralissa,
Floridassa 16.10.1963 (kuvassa).

JFK-ampuminen 22.11.1963 Dallasissa; kuva on
otettu toisen ja kolmannen laukauksen välissä.
Kuvassa keskellä mies heiluu avatun sateenvarjon
kanssa ja vaikuttaa antavan merkkejä eri
suunnissa oleville ampujille.

Valitettavasti John F. Kennedy murhattiin kymmenen päivää Khrushchevin kanssa saavutetun yhteisymmärryksen  jälkeen, juuri ennen julkistettavaa tiedonantoa yhteisestä kuuhankkeesta. Kennedy oli kuollut useasta suunnasta avoautoa kohti ammutujen luotien seurauksena Dallasissa 22.11.1963. Maailmalla yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan CIA, mahdollisesti yhteistyössä FBIn kanssa, oli tämän murhan toteutuksen takana.

Nykytutkimusten mukaan laukauksia ammuttiin ainakin kolmelta suunnalta. Toisin sanoen, kun laukauksia ammuttiin useammalta suunnalta, tarkoitti se sitä, että kyseessä ei ollut mikään yksittäisen miehen teko, vaan harkoin suunniteltu ja toteutettu hanke, jonka toteuttamisessa oli mukana lukuisia ihmisiä. Salamurhan järjestäjät olivat kuitenkin järjestäneet yksinäisen syntipukin ammuskelulle, Lee Harwey Oswaldin, joka suunnitelman mukaan tuli sitten hetimiten eliminoida, jotta totuus ei olisi paljastunut. Mielenkiintoinen tieto on se, että CIAn edustajia, joiden väitettiin olleen osallisena Kennedyn murhahankkeessa, kokoontuivat eräässä ravintolassa Dallasissa illalla 21.11, ja samaisessa tapaamisessa kerrottiin olevan mukana myös Lee Oswaldin myöhemmin ampunut Jack Ruby.

Kuten tunnettua, Kennedyn murhan jälkeen erinäisiä todistajia katosi runsain mitoin, tai heitä kuoli erilaisissa "onnettomuuksissa". Näitä kuolemia ei mikään yksityishenkilö tai rosvojoukko ole voinut järjestää. Näidenkin kuolemien takana oli luonnollisesti samainen järjestäytynyt taho, joka oli järjestänyt myös Kennedyn murhan. Taho, jolla oli riittävä tietämys kaikista tapaukseen liittyvistä todistajista oli luonnollisesti CIA.

Apollo & more anomalies (part 3)

Kuuhun laskeutuminen ilman kraateria:
NASAn omien tiedemiestenkin kerrottiin olevan 60-luvulla huolestuneita siitä, että miten Kuuhun laskeutuminen oikein tulee onnistumaan. Siis miten kuumoduulin laskeutuminen ylipäätään onnistuu ilman sen murskaantumista, ja minkälainen kraateri laskeutumisesta muodostuu. Kuumoduuli (Lunar module, LM) kun painoi noin 15 tuhatta kiloa. NASAn omien tiedemiesten laskelmien mukaan vielä 1960-luvun alussa kuumatkan onnistumisen mahdollisuudeksi arvioitiin 0,017 prosenttia (1:60000). Todennäköisyys nähtävästi kuitenkin kasvoi dramaattisen nopeasti projektin edetessä, ja ensimmäisen kuumatkan lähtöaamuna astronautti Neil Armstrong arvioi, että oli 50% mahdollisuus siihen, että kuumatka tulisi onnistumaan. Samoihin aikoihin NASAn virallisten simulaatiolukujen perusteella onnistumisen mahdollisuudeksi ilmoitettiin yli 90%.

NASAn havainnollistava piirustus
kuumoduulin lasketumisesta.

NASAn mukaan kuumoduulin pohjassa sijainneen rakettimoottorin työntövoiman kerrottiin olleen 10.000 kiloa, mutta laskeutumisessa tarvittiin ainoastaan noin 2.000 - 3.000 kilon työntövoimaa, sillä Kuun painovoima on vain noin 1/6 Maan painovoimasta. NASA kertoi jälkikäteen, että suhteellisen vähäisen työntövoiman käytön johdosta kuumoduulin laskeutumisosa ei aiheuttanut kraateria tai kuoppaa, vaan se ainoastaan siirsi Kuun pinnalla ollutta tomukerrosta sivummalle laskeutumisen yhteydessä. Ennen lentoa kuitenkin jopa NASAn omat tiedemiehet olivat huolissaan siitä, että kuumoduuli putoaisi ja tuhoutuisi rakettimoottorinsa aiheuttamaan valtavaan palokuoppaan. Sen sijaan kuumoduuli laskeutui suorastaan äärimmäisen pehmeästi Kuun pinnalle Apollo -avaruuslennoilla, eikä mitään ulkoisia vaurioita tullut itse moduuliin. Vaikutti siis siltä, että alus oli täydellisesti suunniteltu, ja jokainen laskeutumisesta vastannut astronautti onnistui myös annetussa tehtävässään täydellisesti. Kyllä, näinhän sen on täytynyt olla, sillä ovathan siitä todisteena NASAn julkaisemat kuvat?

Asiaa on selitetty ja perusteltu jälkikäteen myöskin sillä, että Kuussa kun ei ole ilmakehää, niin ei ole myöskään painetta rakettimoottorin pakokaasun purkautumiselle suoraan raketin alle, vaan se purkautui laajalle alueelle, jolloin kuoppaa ei syntynyt kuumoduulin alle sen laskeutuessa. Voisiko tämä NASAn selitys pitää myös paikkaansa? Ainakin se saattaisi kuulostaa - mahdollisesti - ihan uskottavalta selitykseltä. Edellyttäen siis, että Kuussa ei tosiaan ole ilmakehää, ja sen painovoima on vain 1/6 Maan painovoimasta, kuten NASA on kertonut. Hämmentävä yksityiskohta joka tapauksessa, ettei minkään Apollo -avaruuslennon kuumoduulin alta ole valokuvien perusteella löytynyt mitään merkkejä sen laskeutumisesta.


AS11-40-5921: rakettimoottorin alla ei
näy mitään merkkiä laskeutumisesta.



Oliko tosiaan sitten niin, että olosuhteet Kuussa ovat niin erilaiset kuin Maassa, ettei kuumoduulin kuulunutkaan jättää mitään jälkeä laskeutumispaikan alle, ei rakettimoottorin eikä laskeutumisjalkojen alle? Ei pienintäkään jälkeä? Eikä kuumoduulin laskeutumisjalkoihin kuulunutkaan tarttua suurta määrää tomua tai pinta-ainesta, sillä se siirtyi pois alta sivuttaissuunnassa? Eikä laskeutumisjaloissa ole nähtävissä merkkejä vaurioista tai liasta niiden osuessa Kuun pinnalle, sillä laskeutuminen onnistui joka kerta niin hyöhenkevyesti? Sen sijaan laskeutumisjalat suorastaan kiiltävät "suojafolioon" käärittynä, kuten niiden on tarkoituskin? Tässä on mielestäni liian monta hämmennystä herättävää seikkaa, etteivät ne kaikki voi pitää paikkaansa.

NASAn vastakkaisista todisteluista ja selityksistä huolimatta mielessäni elää edelleen vahva epäilys, että kuvissa esitetty kuumoduuli oli laskettu pehmeästi paikoilleen jonkun nosturin tai vaijerin avulla, Maan pinnalla. Tämä kuulostaa kieltämättä aika hurjalta väitteeltä, mutta uskon myös, että kuukuvien väärennys ja lavastus - jonka olen mielestäni aiemmissa blogikirjoituksissa osoittanut tapahtuneen, melko selkeästikin - on vain pieni sivujuonne tätä Apollo-vyyhtiä. Olennaisempi kysymys kuuluukin miksi kuvia oli väärennetty? Entä mitä muuta on väärennetty, tai missä muussa on huijattu? Ja mitä ihmettä oikein yritetään salailla? Lukuisten viitteiden perusteella kyseessä kun saattaa olla eräs ihmiskunnan suurimmista salaisuuksista, jonka verhoa on syytä ainakin yrittää raottaa. Sillä voi olla, että salailtavaa on mahdollisesti paljon enemmän mitä useimmat ihmiset edes pystyvät kuvittelemaan.

AS11-40-5925HR: vaurioitumaton ja pölytön
Apollo 11 -kuumoduulin laskeutumisjalka.

Apollo & more anomalies (part 2)

Kuun ja Maan välisen etäisyyden mittaaminen: Apollon astronauteilla oli mukana Kuussa lukuisia mitta- ja tutkimuslaitteistoja, joilla he suorittivat erilaisia testejä. Näistä monet ovat herättäneet jälkikäteen erinäisiä epäilyjä niiden toimivuudesta.

Apollo 11, 14 ja 15 - avaruuslennoilla astronauteilla oli mukana esimerkiksi laserilla toimiva etäisyysmittauslaitteisto, jonka avulla oli tarkoitus mitata tarkasti Kuun ja Maan välinen etäisyys. Kyseessä oli laite, jota voidaan kutsua nimellä passiivinen takaisinheijastin (Lunar Ranging Retro Reflector, LRRR). Tämä tutkimuslaite oli tuotu kuumoduulista Kuun pinnalle ja se oli suunnattu maapalloa kohti. "Laitteiston" oli tarkoitus toimia niin, että Maasta lähetettin voimakas lasersäde kohti tätä heijastinta, joka sitten heijastui takaisin maapallolle. Taikaisinheijastimen avulla oli tarkoitus laskea valon paluuaika, jonka myötä oli puolestaan mahdollista myös määrittää tarkka etäisyys Maan ja Kuun välillä, jopa 3 senttimetrin tarkkuudella. Mittaamiseen tarkoitetun lasersäteen kerrottiin lähetetyn McDonaldin Observatoriosta, Teksasista. 

AS11-40-5952HR: The Laser Ranging
Retro reflector (LRRR) kuvattuna Kuun
pinnalla Apollo 11 -avaruuslennolla.
Meneekö LRRR-heijastimen varjo oikein
kuvassa?

Huomioitavaa tähän lasersäteen lähettämiseen liittyen on yleisesti tiedossa sellainen erikoinen yksityiskohta, että vaikka säde lähetettäisiin kapeana valojuovana observatoriosta, niin päästessään Kuuhun saakka säteen leveys olisi ollut siinä vaiheessa teoreettisesti jo noin 7 kilometriä pitkän etäisyyden johdosta. Edelliseen seikkaan liittyen en ole löytänyt internetistä mitään vastaväitteitä, eli tämä lienee totta. Useiden asiantuntijoiden mukaan lasersäteen valovoima olisi samalla ollut laskennallisesti olematon vuonna 1969 käytössä olevalla tekniikalla.  Mutta mikäli teknologia olisi kuitenkin ollut tuolloin niin edistynyttä, että säde olisi saatu yltämään Kuuhun saakka ja siellä myös osunut 46 senttiä leveään takaisinheijastimeen, niin paluujuovan saavuttaessa Maan, sen leveys olisi ollut siinä vaiheessa  laskennallisesti jo noin 20 kilometriä. Edellyttäen siis, että heijastin olisi ollut heijastettu tarkasti samaan suuntaan kuin mistä Maasta tullut säde olisi tullut. Sillä mikäli suunta olisi ollut aavistuksenkin väärä, se olisi tarkoittanut sitä, että myös säde olisi kimmonnut tästä LRRR-heijastimesta väärään suuntaan avaruuteen, eli jonnekin muualle kuin takaisin lähtöpisteeseensä. Mutta mikäli heijastuskulma olisi saatu tarkalleen oikeaksi, olisiko observatoriossa ollut mahdollista havaita ja mitata tämä paluusäde? Joka tapauksessa, NASA ilmoitti jälkikäteen, että testi oli onnistunut ja, että Kuun ja Maan etäisyys, joka on siis suuruusluokaltaan 380.000 kilometriä - oli saatu mitattua.

Voidaan kuitenkin kysyä, ensinnäkin, miksi Maan ja Kuun etäisyys oli syytä mitata, jälleen? Olihan etäisyys saatu mitattua käytännössä yhtä tarkasti jo 1950-luvulla, kun Yhdysvalloista ensi kerran lähetettiin koemielessä radiosignaali kohti Kuuta, jolloin laskettiin tarkasti Kuun etäisyys Maasta. Miksi etäisyys tuli siis mitata uudelleen, ja vielä kolmella eri Apollon avaruuslennolla? Oliko kyse kenties tarkistusmittauksesta, ja tarkistusmittauksen tarkistusmittauksesta? Huomioitavaa lisäksi on, että Kuun ja Maan etäisyys vaihtelee reilustikin Kuun kierrosta johtuen, joten oliko tätä lasermittausta järkeäkään toteuttaa?
 

AS14-67-9386

Edelleen, mielestäni tätäkin ongelmallisempaa oli jo edellä mainittu lasersignaali, monessakin mielessä. Ensinnäkin lasersäteen yltäminen Kuuhun saakka ja sen osuminen pieneen takaisinheijastimeen, joka olisi suunnattu tarkasti takaisin lähtöpisteeseensä, kuulostaa vaikealta käsittää. Ja miten astronautit osasivat suunnata takaisinheijastimen millintarkasti takaisin kohti lähtösignaalia, ettei säde olisi kimmonnut ohi maapallon ja oletetun mittauspisteen siellä? Oliko astronauteilla niin tarkka tieto ja taito siitä mihin takaisinheijastin oli suunnattava? Oliko Maasta lähetetty lasersäde, joka olisi Kuuhun saakka päästyään 7 kilometrin levyinen, astronauteille vielä jollain tavalla näkyvä? Sokaistuivatko astronautit tästä valtavasta lasersäteestä? Vai oliko säde Kuuhun saakka päästyään jo niin heikko, ettei sitä paljain silmin olisi ollut mahdollista edes havaita? Mutta samalla kuitenkin niin voimakas, että se olisi heijastunut tarkasti takaisin lähtöpisteeseensä, ja se olisi ollut mahdollista myös mitata maapallolta käsin? Miksi astronautit eivät ole valokuvanneet Maasta tullutta lasersädettä Kuussa ollessaan, tai kertoneet siitä mitään? Mielestäni vaikuttaisi ennemminkin siltä, että kyseessä oli eräänlaista kuurekvisiittaa, eikä todellinen ja toimiva mittalaite.


 Osasuurennos LRRR-kuvasta AS11-37-5498.

NASAn mukaan kyseessä on - kuukivien ohella - kuitenkin selkeä konkreettinen ja myös pysyvä todiste siitä, että ihminen on käynyt Kuun pinnalla, sillä mittaleitteiden kerrottiin jätetyn Kuun pinnalle sieltä poislähtiessä. NASAn mukaan Kuun ja Maan välinen etäisyys on mitattavissa lasersäteen ja Kuussa olevien takaisinheijastimien avulla vielä tänä päivänäkin, muualtakin kuin Yhdysvalloista. Lasersäteen lähettämin Kuuhun saakka lienee tänä päivänä mahdollistakin, kysymys onkin nähdäkseni ennemminkin siitä, heijastuuko lasersäde Kuun pinnalta takaisin näistä takaisinheijastimista, vai itse Kuun pinnalta. Nimittäin usean tiedemiehen mukaan itse Kuun pinta on riittävä lasersäteen heijastamiseen. Alle puolen metrin levyisen heijastimen paikallistaminen Kuussa Maasta käsin kuulostaa näin maallikolta suorastaan utopistiselta. 

Tämä NASAn LRRR-vekotin on jälleen yksi esimerkki Apolloon liittyvistä poikkeavuuksista tai kummallisuuksista, joista mitkään yksinään eivät kenties vielä ole ratkaiseva todiste Apollo-arvoituksen selvittämisesssä, mutta jotka antavat omalta osaltaan jotain vihjeitä siitä kuinka syvästä vyyhdistä tässä kaiken kaikkiaan saattaa olla kysymys. 

Apollo & more anomalies (part 1)

Kysymykset Saturn V -kantorakettiin liittyen: 

Apollo 11:n kantoraketti Saturn V kuvattu
lähtöalustallaan Kennedyn avaruuskeskuksessa,
Floridassa 1.heinäkuuta1969.

Muutama vuosi sitten on pompsahtanut julkisuuteen venäläinen tutkimus Saturn V -kantorakettin tehoista. Arvostetun tiedemiehen Stanislav Pokrovskyn johdolla suoritetussa, myös internetissä nykyään englanninkielisenä versiona nähtävissä olevassa tutkimuksessa päädyttiin sellaiseen lopputulokseen, että Apollo -avaruuslennoilla käytetty Saturn V -kantoraketti oli tehoiltaan selkeästi alimitoitettu. Yksinkertaistettuna siinä ei siis olisi ollut riittävästi työntövoimaa valtavan painolastin viemiseen Kuuhun saakka, eikä siihen olisi edes mahtunut riittävästi polttoainetta kokonaista kuumatkaa varten. Raportin mukaan teho olisi ollut vain runsaat puolet siitä mitä olisi matkaa verten vaadittu. Tehoja kun olisi vaadittu vähintään 46 tonnin kuorman lähettämiselle, mutta Saturn V -kantoraketti kykeni vain 28 tonnin kuormaan nostamiseen Maan kiertoradalle. Voisiko tämä olla totta? Itse epäilen, että on. Vai onko sittenkin kyseessä vain Apollon mustamaalaamistemppu venäläiseltä kateelliselta tiedemieheltä, joka on päätynyt laskelmissaan tahallisesti tai tahattomasti vääriin lopputuloksiin?

Kuten yleensäkin internetissä näihin Apollo -lentoihin liittyen, kuumatkan puolustajat ja skeptikot ovat asiassa tiukasti napit vastakkain. Molemmat osapuolet ovat yrittäneet analysoida raporttia jälkikäteen, ja myös sen yksityiskohdista saivarrellaan puolin ja toisin. Näiden keskusteluiden yhteydessä on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi NASAn ilmoittamat arvot Saturn V -kantoraketin työntövoimasta ja tehoista, sillä sellaisiin ei olla päästy vielä tänä päivänäkään. Entä miten on mahdollista, että kantoraketin rakentamistyötä 1967 tarkastaneen Thomas Baronin raportissa mainitut noin 20.000 muuta vikaa ja epäkohtaa oli saatu korjattua kuntoon kahdessa vuodessa? Mikä on totuus?

69-HC-718: lähtölaskennan harjoituksessa siirrettiin
kuvassa ollutta 122,5 metriä korkeaa, liikuteltavaa
huoltotelinettä 11.heinäkuuta 1969.

Apollo 11 -avaruusalus kuvattuna ilmavoimien EC-135
-lentokoneesta noin 2,5 minuuttia lähtölaukaisunsa
jälkeen 16.heinäkuuta 1969.

Apollo -avaruuslentoihin liittyvässä
yksinkertaistetussa toimintakaaviossa
kuvataan kuumatkan eri vaiheet.

Kuten tunnettua, Saturn -kantoraketin toimintaperiaate perustui kolmeen erilliseen rakettivaiheeseen, joiden avulla oli tarkoitus päästä pois Maan kiertoradalta ja päätyä onnistuneesti Kuun kiertoradalle. Eräs kysymykseni liittyykin nimenomaan näihin eri rakettivaiheisiin. Onko näiden eri vaiheiden toteutumisesta olemassa jotain todisteita, kuten valokuvia, tai videokuvaa, eritoten maapallon kiertoradan ulkopuolelta? En itse ainakaan ole nähnyt. Jos kuitenkin on, niin olisiko syytä tarkastella materiaalin aitoutta hieman tarkemmin (ettei kyseessä ole tyypillinnen NASAn kuvamanipulaatio)? Vai onko niin, että mitään toista tai kolmatta vaihetta ei ollut olemassakaan, ja toisen (ja kolmannen) vaiheen raketti vain tiputettiin takaisin maapallolle Maan kiertoradalta? Erinäisten väitteiden mukaan ne olisivat osuneet Intian valtamereen, josta venäläisten väitettiin nostaneen ainakin jonkin niistä rakettiosista varmempaan talteen?

Tähän liittyen, kantoraketin vajaatehoisuuden lisäksi perusteena kakkos- ja kolmosrakettivaiheiden käytön epäilyille pompsahtaa jälleen esille myös Van Allenin säteilyvyöhyke. Nimittäin NASAn omankin tiedonannon mukaan, kyseisen avaruussäteilyn johdosta Van Allenin vyöhykkeen yläpuolelle - eli käytännössä yli 400 mailin yläpuolelle maapallolta - ei ihmisen ole edelleenkään mahdollista matkustaa! Tähän liittyen pidetään yleisenä tietona, että mikään eläinkään ei ole selvinnyt hengissä tälle säteilyvyöhykkeelle tehdystä testistä. Silti, NASAn mukaan siitä olisi selvitynyt parisen tusinaa astronauttia, ja ilman mitään säteilystä aiheutuneita sairauksia. Voiko tämä tosiaan pitää paikkaansa? Tämä kuulostaa mielestäni kieltämättä vähintään hyvin erikoiselle, sillä luulisi, että mikäli säteilyvyöhyke ei olisi ihmiselle vaarallinen, että monet muutkin valtiot olisivat tähän päivään mennessä tehneet lukuisia miehitettyjä avaruuslentoja maan kiertoradan ja sätelyvyöhykkeen ulkopuolelle, kuten esimerkiksi Kuun pinnalle?