The origin of the Apollo Moon rocks (part 1)

Kuukivinäytteen saapuminen
rakennukseen 37 (25.7.1969)

Kuusta otetut kivenäytteet toimitettiin jokaisen NASAn Apollo-avaruuslennon jälkeen erillisissä suljetuissa säiliöissä Houstonin Ellingtonin ilmavoimien tukikohtaan, josta säiliöt toimitettiin läheiseen NASAn Houstonissa sijaitsevaan miehitettyjen avaruuslentojen keskukseen (Manned Spacecraft Center, MSC). Siellä materiaali vietiin kuuaineiston laboratorion rakennukseen 37 (Lunar Receiving Laboratory, Building 37), jossa säilitöt avattiin ja analysoitiin, tai lähetettiin edelleen analysoitavaksi. Kaikki Apollo-avaruuslennon aikana otetut kuvat ja tutkimustulokset oli tarkoitus sovitun julkisuusperiaatteen mukaan julkaista Yhdysvaltain kansalaisille. 

Lunar Receiving Laboratory

Kuukivet ja muut näytteet tutkittin tuoreeltaan NASAn avaruuslentojen keskuksen tiloissa Houstonissa. Niitä tutkittiin lisäksi NASAn Jet Propulsion Laboratoryssa (JPL) Pasadenassa, Kaliforniassa. Myöhempinä vuosina näytteitä on lähetetty myös muualle lainaksi eri tiedemiesten tutkittavaksi. Tutkimusten perusteella kuukivet muistuttavat isotooppikoostumukseltaan Maan kiviainesta, mutta poikkeavat tietyiltä osiltaan myös tunnetuista Maan kivistä, sillä niistä puuttuvat esimerkiksi nesteytetyt mineraalit.  Pääosa kuukivistä on basaltteja, mutta ne eroavat maan vastaavista basaltaeista siinä suhteessa, että niistä ei ole havaittu vettä. Kuukivistä on havaittu magnasiumia ja rautaa, mutta myös esimerkiksi kalsiumia ja alumiinia. NASAn mukaan Kuun ja Maan kiviaines ovat kuitenkin olleet useita miljardeja vuosia sitten samasta lähteestä kotoisin, eli toisin sanoen nykykäsityksen mukaan Maasta lähtöisin, kun Kuu irtaantui maapallosta aikoinaan.  Radiometrisellä ajastuksella Kuusta otettujen näytteiden niiden iäksi on määritelty 3,16 - 4,5 miljardia vuotta, riippuen siitä mistä päin Kuuta näytteet oli poimittu. Kuun pintakerroksen iäksi on arvioitu kuukivien tutkimusten perusteella olevan noin 4,4 miljardia vuotta.

Maaperän näytteenottoa Kuun pinnalta (Apollo 17: Harrison H. Schmitt).

NASAn ilmoituksen mukaan kuukiviä ja muita maaperänäytteitä otettiin Apollo -avaruuslentojen 11 - 17 (1969 - 1972) aikana kaikkiaan 2415 kappaletta, niiden painon ollessa yhteensä peräti noin 382 kiloa. Edellisen lisäksi Neuvostoliiton Luna -ohjelman  miehittämättömien avaruuslentojen aikana oli otettu myös erilaisia kivinäytteitä Kuun pinnalta kolmeen otteeseen, tosin niiden määrä oli yhteensä vain 0,32 kiloa, eli NASAn kuukivinäytteiden määrä oli yli tuhatkertainen Neuvostoliiton avaruusohjelmaan verrattuna! Apollo -avaruusohjelman kuukivet ja maaperänäytteet toimivatkin nykyisin konkreettisena todisteena siitä, että ihminen on vieraillut Kuun pinnalla.

NASAn hankkimista kivistä osa  - tai vähintään pieniä näytteitä niistä - lahjoitettiin ainakin 135 valtioille ympäri maailmaa diplomaattisuhteiden kautta vuosina 1969 - 1973. Näiden valtioiden joukossa oli myös Suomi, nimittäin Apollo 11:n keräämistä näytteistä 10017, 10020, 10072 ja 10084 oli toimitettu palat Geologian tutkimuskeskuksen tutkittavaksi: "The composition of these four samples do not resemble any known terrestrial rock, nor any known meteorite." Todellisuudessa kyse oli kuitenkin yleisestä vulkaanisesta lasista, joka oli maapallolta peräisin. Kaiken kaikkiaan lahjoitettujen näytteiden lukumäärä oli lähellä 270 kappaletta. Osa kuukivistä on nähtävillä edelleen valikoiduissa museoissa ympäri maailmaa. Joitakin kuukiviä on myös varastettu tai lukuisia niistä on myös kadonnut eri yhteyksissä sittemmin, mutta suuri osa niistä on edelleen varmassa tallessa. Erityisesti ne, jotka ovat olleet jatkuvasti NASAn hallussa.

Valtaosaa kuukivistä säilytetään ja niitä tutkitaan vielä nykyäänkin NASAn miehitettyjen avaruuslentojen keskuksessa (vuodesta 1973 lähtien tunnettu nimellä Lyndon B. Johnson Space Center, Lunar Curatorial Facility, Lunar Sample Building)  Houstonissa. Turvallisuus- ja tutkimussyistä osaa kuukivistä säilytetään lisäksi Brooks Air Force Basessa, lähellä San Antoniota, Teksasissa, sekä White Sands Test Facilityssa (WSTF) Las Crusesissa, Uudessa Meksikossa.  Kiviä säilytetään erityisesti tarkoitusta varten suunnitelluissa läpinäkyvissä kaapeissa, jotka ovat täynnä typpeä. Kuukivin ei myöskään olla suorassa käsikosketuksessa, vaan niitä tutkiessä käytetään erityisiä kumihanskoja kaapin aukoista käsin. Aitoja kuukiviä pidetään nykyisin lähes mittaamattoman arvokkaina.