Apollo & Van Allen radiation belt (part 1)

Van Allenin vyöhyke on maapalloa ympäröivä avaruuden säteilyvyöhyke, tai oikeastaan niiden vyöhykkeiden sarja, jonka vaikutus alkaa vähitellen noin kahden sadan kilometrin korkeudesta, pian Maan ilmakehän päättymisen jälkeen. Vaarallisen voimakas säteilyosuus alkaa jo alle tuhannesta kilometristä Maan pinnan yläpuolelta, ja se yltää eri vyöhykkeinä kaikkiaan arviolta noin 65.000 kilometrin korkeuteen. Vyöhykkeen ulkopuolella säteilyn tason kerrotaan laskevan. Pohjois- ja Etelänavan kohdalla vyöhykkeessä on aukko Maan magneettisuudesta johtuen. Kaikkein voimakkaimmillaan ja vaarallisimmillaan vyöhykkeen kerrotan olevan noin 14.500 - 19.000 kilometrin korkeudessa, jolloin lyhytkin altistus tälle säteilylle on hengenvaarallista.

Van Allenin vyöhyke koostuu Maan magneettikentän vangitsemista erilaisista suurenergisistä, sähköisesti varatuista hiukkasista, elektroneista ja protoneista. Kyseisen vyöhykkeen, tai vyöhykkeiden ylilatautuessa, pääasiassa Auringonpurkausten aikaan, niiden hiukkasia sinkoutuu myös Maan ilmakehään aiheuttaen revontulia. Nämä maapalloa ympäröivät säteilyvyöhykkeet havaittiin ensi kerran vuonna 1958 yhdysvaltalaisten satelliittiohjelma "Explorer" tekemien mittausten myötä. Nimensä vyöhyke sai tuolloin sitä tutkineen yhdysvaltalaisen tiedemiehen mukaan.

 

Kaikki Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, sekä muiden maiden toteuttamat miehitetyt avaruuslennot ovat olleet - Apollo -avaruuslentoja lukuunottamatta - kaikki selkeästi Van Allenin vyöhykkeen alapuolella, jossa avaruussäteilyn tasoa ei ole vielä olla pidetty hengenvaarallisena lyhyen altistuksen aikana. Silti, avaruussäteilyn vaikutukset näkyvät astronateilla yleensä voimakkaana pahoinvointina mitä lähemmäksi varsinaista Van Allenin vyöhykettä lähestytään. Tällä vähäisemmän säteilyn alueella, Maan kiertoradalla on toiminut esimerkiksi myös NASAn Space Shuttle -avaruusohjelma, joiden alukset ovat olleet yleisimmin noin 300 kilometrin korkeudessa. Yli 400 kilometrin ei ole menty, ei edes kansainvälisen avaruusaseman (ISS) Maata kiertävällä radalla.

Kuten tunnettua, Yhdysvaltojen lisäksi myös Neuvostoliitolla oli 60-luvulla oma avaruuden tutkimusohjelmansa. Venäläisten avaruusohjelmaan kuului satojen eläimien, kuten koirien lähettäminen avaruuteen säteilyn tutkimiseksi. Erikoista on, että yksikään lähetetyistä eläimistä ei selvinnyt ylemmille kiertoradoille (mukaan lukien kilpikonnat, joiden säteilynsieto on 30-kertainen ihmisiin verrattuna).

Mitä vaaraa tällä maapalloa ympäröivällä säteilyvyöhykkeellä sitten on ihmiselle? Suurin vaara on korkea-energisistä protoneista, jotka kulkevat kaiken tunnetun materian lävitse. Säteily lävistää avaruusalusten lisäksi myös ihmiskehon ja sen on todettu vahingoittavan ja tuhoavan DNA:n rakennetta. Tämä säteily saattaa olla tappavaa jo lyhyelläkin annostuksella ilman toimivaa suojausta. Sen lisäksi säteilyvyöhykkeen on todettu aiheuttavan erilaisia häiriöitä esimerkiksi satelliittiyhteyksissä ja se saattaa tuhota helposti myös kaikenlaisia sähköisiä järjestelmiä. Auringonpurkausten ollessa voimakkaimmillaan avaruussäteilyn haitalliset vaikutukset ulottuvat myös maapallon ilmakehän läpi.

Kuumatkan aikana saatu säteilyannos vaihtelee lähteestä riippuen. Yllättävää tai ei, NASAn lähteissä van Allenin vyöhykkeen vaarat ovat pienimmillään, ja siitä on mahdollista selvitä hengissä. Todellisuudessa se on kuitenkin laskennallisesti minimissäänkin 5 Gy, ja erityisesti van Allenin vyöhykkeiden kohdalla 3.12 Gy/d. Säteilyannos, jonka suuruus on 5-7 Gy johtaa yleensä välilttömään kuolemaan, sekä jo 1 Gy työkyvyn menettämiseen sekä syöpään.  Van Allenin vyöhykkeellä alkaa noin 500 km korkeudessa on protoneilla rikastettu kerros, josta ihminen ei ilman suojausta voi selvitä hengissä, sillä siellä annokset ovat satoja röntgeneitä/t, ja jo 1 röngten/t vaurioittaa ihmistä, ja 3 Sv:n säteily tappaa ihmisen. Van Allenin vyöhykkeistä ei voinut selvitä alle 100 Sv annoksella alumiinisella aluksella Apollo-avaruusmatkojen aikana. Apollo-aluksissa kun ei ollut käytännössä mitään todellista säteilysuojausta, jolloin saatu säteilyannos olisi tappanut astronautin välittömästi noin 20 kertaa.

NASAn pitkäaikainen johtaja Daniel Goldin antoi vuonna 1994 seuraavanlaisen lausunnon televisiossa: "Ihmiskuntana emme uskalla mennä maapallon kiertoradan ulkopuolelle ennen kuin löydämme tavan päästä eroon avaruussäteilystä...  Emme voi vierailla Kuussa tai Marsissa johtuen tappavasta säteilystä magnetosfäärimme ulkopuolella."

Tämä NASAn johtajan lausunto on mielestäni monessa suhteessa merkittävä. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Ohessa hyvin havainnollistava videolinkki Van Allenin vyöhykkeestä:
http://www.youtube.com/watch?v=Fo7MrkTymTs

The origin of The Apollo moon rocks (part 2)

Apollo 11 -astronautit Neil Armstrong, Edwin "Buzz" Aldrin, sekä Michael Collings tekivät yhteensä 45 päivää kestäneen "hyväntahdon-kiertueen" (the Giantstep-Apollo Presidential Goodwill Tour) tuoreeltaan ensimmäisen miehitetyn Kuuhun laskeutumisen jälkeen syys-lokakuussa1969. Kyseisen kiertueen aikana he vierailivat juhlittuina sankareina 24:ssä maassa ja 27 kaupungissa ympäri maailmaa. Vierailut ulottuivat Amerikan mantereen, Australian ja Aasian lisäksi esimerkiksi myös Japaniin sekä lukuisiin Euroopan maihin, kuten Länsi-Saksaan ja Hollantiin.




Apollo 11 -astronautit  juhlittuina sankareina Mexico Cityssä 23.9.1969.





Hyväntahdon -kiertueen aikana lokakuussa 1969 Alankomaiden entiselle
pääministerille lahjoitettu kuukivi.

Eräs Apollo 11 -astronattien mukana toimittama kuukivi lahjoitettiin Hollannin vierailun yhteydessä Willem Dreesille, joka oli Hollannin entinen pääministeri. Astronautit kertoivat hänelle, että kyseessä on aito kuukivi. Dreesin kuoleman jälkeen 1988  NASAlta saatu lahjoitus luovutettiin valtionmuseolle. Erilaisia epäilyksiä kiven aitoudesta heräsivät erään näyttelyn yhteydessä vuonna 2006, jonka johdosta se lähetettiin testattavaksi Armsterdamin yliopistoon. Testien mukaan kyseessä oli kivettynyttä puuta, ei siis lainkaan kivi, joten se ollut ainakaan Kuusta peräisin. Kuussa kun ei kasva puita. Edellisen pohjalta vaikuttaisikin vahvasti siltä, että kyseessä oli väärennös, jonka Neil Armstrong oli kiikuttanut mukanaan Alankomaihin vuonna 1969. NASA ei ole heiltä kysyttäessä kyennyt antamaan mitään selitystä asialle. Kyseessä oli siis varsin eriskumallinen käänne tässä Apollo-vyyhdyssä, monien muiden seikkojen lisäksi. Onkohan kukaan tutkinut muita samaisella kiertueella lahjoitettuja näytteitä, ovatko ne todella kuukiviä, vai ainoastaan "kuukiviä"?

Eräs mielenkiintoinen tiedonjyvänen on poimittavissa lisäksi vuodelta 2004, jolloin New Mexico Universityn tutkija Barbara Cohen vei Etelämantereelta ottamansa kivinäytteen Houstoniin tutkittavaksi. Tutkimusten mukaan kyseessä on samankaltainen kivi, kuin mitkä Kuusta otetut kivenäytteet ovat. Eli käytännössä kyseessä oli kuukivi. Miten Etelämantereelle on voinut tulla samoja kiviä kuin Kuussa on? NASAn esittämän selityksen mukaan Kuuhun on iskeytynyt aikoinaan jokin suuri meteoriitti, joka on irrottanut Kuun pinnalta kiviainesta valtavalla voimalla, joka on sittemmin sinkoutunut avaruuteen ja edelleen maapallolle, tässä tapauksessa Etelämantereelle. Olisivatko kuukiven kappaleet pysyneet ehjinä Maan ilmakehän läpi tapahtuvan pudotuksen aikana? Teoriassa näin olisi kenties voinut kuitenkin tapahtua. Melkoinen sattuma, että joku tutkija löytää Etelämantereelta juuri näitä Kuusta sinkoutuneita kiviä? Onko se todennäköisempää ja uskottavampaa kuin se, että Kuusta otetut, mittaamattoman arvokkaat kuukivinäytteet ovatkin todellisuudessa peräisin Etelänavalta? Ei välttämättä, mutta kyseessä on varsin erikoinen sattumus, joka tapauksessa!

http://www.msnbc.msn.com/id/6620370/ 

Maaperän näytteenottoa Kuun pinnalta, sekä varjojen suunnan osoittavat
nuolet. Useiden varjojen suuntien johdosta myös valon lähteitä on
 useampi. Kuussa oli kuitenkin vain yksi valonlähde, eli Aurinko.
Toisin sanoen, NASA on joko lisännyt eri varjojen suuntia tähän
Kuussa otettuun kuvaan jälkikäteen, tai kuva ei ole Kuussa otettu,
vaan tilanne on lavastettu Maassa useamman valonlähteen avulla.

Kuukiviin liittyvät kysymykset ja mahdolliset epäselvyydet ovat luonnollisesti vain pieni sivujuonne Apollo -avaruuslentoihin liittyen, mutta ne tuottavat omalta osaltaan lisää vastausta jääneitä kysymyksiä tähän monitahoiseen Apollo-vyyhtiin. Oliko kyse vain erikoisista sattumista, vai jostain muusta? Joku voisikin näin jälkikäteen kysyä, että mitä kiviä NASAn laboratoriossa oikein tutkittiin runsas neljäkymmentä vuotta sitten? Olivatko kivet peräisin Apollon komentomoduuleista, jotka putosivat Tyyneen Valtamereen, ja jos olivat, niin olivatko siellä olevat kivet peräisin Kuusta, vai olisivatko ne voineet olla jostain muualta? 

The origin of the Apollo Moon rocks (part 1)

Kuukivinäytteen saapuminen
rakennukseen 37 (25.7.1969)

Kuusta otetut kivenäytteet toimitettiin jokaisen NASAn Apollo-avaruuslennon jälkeen erillisissä suljetuissa säiliöissä Houstonin Ellingtonin ilmavoimien tukikohtaan, josta säiliöt toimitettiin läheiseen NASAn Houstonissa sijaitsevaan miehitettyjen avaruuslentojen keskukseen (Manned Spacecraft Center, MSC). Siellä materiaali vietiin kuuaineiston laboratorion rakennukseen 37 (Lunar Receiving Laboratory, Building 37), jossa säilitöt avattiin ja analysoitiin, tai lähetettiin edelleen analysoitavaksi. Kaikki Apollo-avaruuslennon aikana otetut kuvat ja tutkimustulokset oli tarkoitus sovitun julkisuusperiaatteen mukaan julkaista Yhdysvaltain kansalaisille. 

Lunar Receiving Laboratory

Kuukivet ja muut näytteet tutkittin tuoreeltaan NASAn avaruuslentojen keskuksen tiloissa Houstonissa. Niitä tutkittiin lisäksi NASAn Jet Propulsion Laboratoryssa (JPL) Pasadenassa, Kaliforniassa. Myöhempinä vuosina näytteitä on lähetetty myös muualle lainaksi eri tiedemiesten tutkittavaksi. Tutkimusten perusteella kuukivet muistuttavat isotooppikoostumukseltaan Maan kiviainesta, mutta poikkeavat tietyiltä osiltaan myös tunnetuista Maan kivistä, sillä niistä puuttuvat esimerkiksi nesteytetyt mineraalit.  Pääosa kuukivistä on basaltteja, mutta ne eroavat maan vastaavista basaltaeista siinä suhteessa, että niistä ei ole havaittu vettä. Kuukivistä on havaittu magnasiumia ja rautaa, mutta myös esimerkiksi kalsiumia ja alumiinia. NASAn mukaan Kuun ja Maan kiviaines ovat kuitenkin olleet useita miljardeja vuosia sitten samasta lähteestä kotoisin, eli toisin sanoen nykykäsityksen mukaan Maasta lähtöisin, kun Kuu irtaantui maapallosta aikoinaan.  Radiometrisellä ajastuksella Kuusta otettujen näytteiden niiden iäksi on määritelty 3,16 - 4,5 miljardia vuotta, riippuen siitä mistä päin Kuuta näytteet oli poimittu. Kuun pintakerroksen iäksi on arvioitu kuukivien tutkimusten perusteella olevan noin 4,4 miljardia vuotta.

Maaperän näytteenottoa Kuun pinnalta (Apollo 17: Harrison H. Schmitt).

NASAn ilmoituksen mukaan kuukiviä ja muita maaperänäytteitä otettiin Apollo -avaruuslentojen 11 - 17 (1969 - 1972) aikana kaikkiaan 2415 kappaletta, niiden painon ollessa yhteensä peräti noin 382 kiloa. Edellisen lisäksi Neuvostoliiton Luna -ohjelman  miehittämättömien avaruuslentojen aikana oli otettu myös erilaisia kivinäytteitä Kuun pinnalta kolmeen otteeseen, tosin niiden määrä oli yhteensä vain 0,32 kiloa, eli NASAn kuukivinäytteiden määrä oli yli tuhatkertainen Neuvostoliiton avaruusohjelmaan verrattuna! Apollo -avaruusohjelman kuukivet ja maaperänäytteet toimivatkin nykyisin konkreettisena todisteena siitä, että ihminen on vieraillut Kuun pinnalla.

NASAn hankkimista kivistä osa  - tai vähintään pieniä näytteitä niistä - lahjoitettiin ainakin 135 valtioille ympäri maailmaa diplomaattisuhteiden kautta vuosina 1969 - 1973. Näiden valtioiden joukossa oli myös Suomi, nimittäin Apollo 11:n keräämistä näytteistä 10017, 10020, 10072 ja 10084 oli toimitettu palat Geologian tutkimuskeskuksen tutkittavaksi: "The composition of these four samples do not resemble any known terrestrial rock, nor any known meteorite." Todellisuudessa kyse oli kuitenkin yleisestä vulkaanisesta lasista, joka oli maapallolta peräisin. Kaiken kaikkiaan lahjoitettujen näytteiden lukumäärä oli lähellä 270 kappaletta. Osa kuukivistä on nähtävillä edelleen valikoiduissa museoissa ympäri maailmaa. Joitakin kuukiviä on myös varastettu tai lukuisia niistä on myös kadonnut eri yhteyksissä sittemmin, mutta suuri osa niistä on edelleen varmassa tallessa. Erityisesti ne, jotka ovat olleet jatkuvasti NASAn hallussa.

Valtaosaa kuukivistä säilytetään ja niitä tutkitaan vielä nykyäänkin NASAn miehitettyjen avaruuslentojen keskuksessa (vuodesta 1973 lähtien tunnettu nimellä Lyndon B. Johnson Space Center, Lunar Curatorial Facility, Lunar Sample Building)  Houstonissa. Turvallisuus- ja tutkimussyistä osaa kuukivistä säilytetään lisäksi Brooks Air Force Basessa, lähellä San Antoniota, Teksasissa, sekä White Sands Test Facilityssa (WSTF) Las Crusesissa, Uudessa Meksikossa.  Kiviä säilytetään erityisesti tarkoitusta varten suunnitelluissa läpinäkyvissä kaapeissa, jotka ovat täynnä typpeä. Kuukivin ei myöskään olla suorassa käsikosketuksessa, vaan niitä tutkiessä käytetään erityisiä kumihanskoja kaapin aukoista käsin. Aitoja kuukiviä pidetään nykyisin lähes mittaamattoman arvokkaina.

The credibility of the Apollo tapes?

Uskottavaa materiaalia: Selvää on, että useimmat Apollo -avaruuslentojen yhteydessä kuvatut videot ovat hyvinkin uskottavia ja vakuuttavia, ja niitä on vaikeaa kuvitella mitenkään lavastetuiksi. Esimerkkinä nostaisin esille jo aiemminkin blogissani esitellyn klassisen kohtauksen joulukuusta 1972, tosin toisesta kuvakulmasta. Kyseessä on Apollo 17 -avaruuslennon kuumoduulin nousuosan nousu Kuun kiertoradalle, joka oli aiemmin nähdyssä videossa kuvattu Kuun pinnalta Maasta käsin kauko-ohjattavalla videokameralla. Alla oleva video on kuvattu puolestaan samassa yhteydessä itse kuumoduulista käsin, ja oheisessa tuoreessa videoanalyysissa alkuperäinen kuva on käännetty lisäksi oikeaan kuvakulmaan. Tätä katsellessa mieleen saattaa helposti tulla, että miten kyseisen materiaalin lavastaminen olisi ollut edes teoriassa toteutettavissa, etenkään 70-luvun alun teknologialla?

Uskottavista kuumoduulifilmeistä puheen ollen, ohessa on esitetty lisäksi Apollo 14 -avaruuslennon kuumoduulin nousuosan lähtö Kuun pinnalta helmikuusta 1971. Lippu heiluu mukavasti ilmanpaineen voimasta. Video vaikuttaakin varsin vakuuttavalta, eikö vain?

Kysymyksiä herättävää materiaalia:  Sen TV- ja videomateriaalin osalta, mitä NASAn Apollo-avaruuslennoista on säilynyt ja on julkisesti nähtävillä kiistellään internetissä siitä, sisältävätkö videot myös asioita, jotka vaativat tarkempaa tutkimista ja selitystä? Tämä kysymys sekä vastausten hakeminen on lähes loputtomalta vaikuttava suo, mutta erilaisia kummallisuuksia on tullut vastaan joka tapauksessa sen verran runsaasti, että herää väistämättä kysymys, että onko näille kaikille havainnoille olemassa tosiaan luonnollinen selitys? Hienoa jos on! Toisaalta, mikäli todistetaan, että yksikin kohta on lavastettu, tarkoittaisi se sitä, että kaikki muukin on lavastettua. Näitä lisäselvitystä vaativia asioita ovat esimerkiksi:

• eri yhteyksissä itsekseen heiluvat Yhdysvaltain liput (Kuussa ei NASAn mukaan ole käytännössä ilmanpainetta, eli siellä ei pitäisi tuulla, eikä kyse ole välttämättä lipputangon liikkumisesta aiheutuvasta lipun liikkeestä)
• tapa, jolla astronautit kaatuilevat ja nousevat sen jälkeen pystyyn (onko kyse vähäisestä painovoimasta vai yläpuolisesta vaijerista?)
• välähdykset astronauttien yläpuolella (ovatko ne yläpuolisen vaijerin heijastumia, vai pelkästään häiriöitä kuvanlaadussa?)
• liikkuvasta kuuautosta (LRV) kuvatun videomateriaalin vähäinen määrä
• videomateriaalissa olevien astronauttien ja Houstonin valvontakeskuksen välisten keskusteluiden viiveen vähäisyys tai sen puuttuminen
• miten Kuussa olevien videokameroiden kauko-ohjaus ja zoomaus onnistui teknisesti Maasta käsin?
• miten Kuussa olevan videokameran signaalin lähetys Maahan onnistui teknisesti, samoin signaalin vastaanotto?
• miten suoraksi väitetyt TV-lähetykset Kuusta olivat mahdollisia, ja ilman näkyvää viivettä?
• miksi videokuvan ja still-kuvien samasta kohdasta Kuusta kuvatut yksityiskohdat poikkeavat välillä toisistaan?
• miksi eri paikoissa kuvatuissa kohtauksissa on joissakin sama tausta tai maasto? 

Katso videolinkki!

What happened to the original Apollo tapes?

Miehitettyjen Apollo -lentojen yhteydessä mm. otettiin tuhansia valokuvia, tallennettiin satoja ääninauhoja, telemetristä dataa sekä astronauttien terveydentilaa seuraavia biolääketieteellisiä mittauksia, sekä yhteensä tuntikaupalla erilaisia videofilmejä. Internetissä liikkuvien tietojen mukaan NASA on hukannut vähintään noin 13.000 Apollo -avaruuslentojen aikana tallennettua erilaista alkuperäistä kelaa tai nauhaa, sisältäen myös ainakin 45 videonauhaa, jotka otettiin kuukävelyiden aikana. Kadoksissa olevien arkistolaatikoiden määrän ilmoitetaan olevan yhteensä noin 2600. Yksistään Apollo 11 -lennon osalta kateissa olisi 698 laatikkoa, jotka sisälsivät esimerkiksi alkuperäisiä, yhden tuuman levyiselle magneettiselle filmille kuvattua videomateriaalia. Edellisestä ainoastaan kaksi laatikkoa kerrotaan olevan tallella. Tarkoittaako tämä siis sitä, että valtaosa (tai määrällisesti lähes kaikki) alkuperäisistä Apollo-tallenteista on kadoksissa? Kyllä, ehdottomasti!

Goddard Space Center

Kerrotaan, että nämä NASAn Apollo-tiedostot olisivat kadonneet kansallisarkistosta niiden Goddard Space Centeriin (GSFC) siirron yhteydessä vuosina 1970 - 1975. Goddard on NASAn ensimmäinen, ja samalla vanhin avaruuskeskus, joka perustettiin 1959 lähelle Washington D.C:tä, Marylandissa. Viimeiset jäljet Apollo-tiedostojen olinpaikasta hävisivät viimeistään vuonna 1984, kun osaa laatikoita ilmeisesti viimeksi Goddardissa siirreltiin.  Edelleen, kerrotaan, että NASA olisi säästösyistä käyttänyt ainakin osan samoista nauhoista uudelleen muissa avaruusohjelmissa, eli Apollo-nauhojen päälle olisi tallennettu jotain muuta. Jos nämä tiedot - edes osittain - pitävät paikkaansa, kuten on syytä olettaa, kyse on varsin uskomattomasta sekoilusta ja huolimattomuudesta, vähintäänkin. Voidaankin perustellusti kysyä oliko tämä toiminta tahallista vai tahatonta? 

Nimittäin jos kyse on tahallisesta toiminnasta alkuperäisen Apollo-dokumenttien piilottamisen osalta, on syytä nostaa esille kysymys, miksi näin olisi toimittu? Olisiko näiden nauhojen tarkempi analyysi  vaarantanut sen, että kyseisestä materiaalista olisi käynyt ilmi nykytekniikalla jotain sellaista, mitä NASA ja CIA eivät olisi missään tapauksessa halunneet tuoda julki? Esimerkiksi nykyaikaisilla videoiden editointiohjelmilla kun on mahdollisuus tarkastella, suurentaa ja analysoida jokaista yksittäistä kuvaa filmissä. Erään vallitsevan teorian mukaan videon yksityiskohdissa, esimerkiksi taustoista olisi ilmennyt selkeästi joko se, että videot oli joltain osin lavastettuja, tai mikäli ne olivat tosiaan Kuussa kuvattuja, kuten luonnollisesti tulisi pitää lähtökohtana, että niiden taustalla näkyi jotain mitä siellä ei kuuluisi olla, kuten merkkejä vieraasta siviilisaatiosta. Vai oliko kyse esimerkiksi siitä, että filmit olisi yksinkertaisesti anastettu siirtojen yhteydessä ja myyty hyvään hintaan jollekin eksentriselle keräilijälle?

Mikäli tiedot kadonneen materiaalin määrästä pitävät - edes osittain - paikkaansa, kuten itse pidän melko varmana, niin se tarkoittaa sitä, että nykyään vain suhteellisen pieni osa Apollo-videofilmeistä on edelleen tallella. Osa siitä on nähtävillä esimerkiksi YouTuben kautta, tosin kyseiset videopätkät omaavat monesti kohtuullisen heikkotasoisen resoluution. Videofilmien osalta niiden nykypäivänä tehtävät analyysit perustuvat määrällisesti ja laadullisesti siis vain pieneen osaan siitä mitä aikoinaan 70-luvun alussa alunperin oli filmattu. Sittemmin on löytynyt esimerkiksi aikaisempaa parempitasoisia Apollo 11 -videomateriaalia ensimmäisestä kuukävelystä, ainakin Australiasta, ja tätä materiaalia NASA oli julkaissut vuonna 2009 juhlistaakseen sitä, että oli kulunut 40 vuotta ihmisen ensi vierailusta Kuuhun. Ymmärtääkseni kyse on kuitenkin käytännössä samasta filmistä mikä näytettiin jo televisiossa heinäkuussa 1969 ympäri maailmaa. Alkkuperäiset nauhat ovat kuitenkin edelleen valitettavasti kadoksissa.

 

Apollo photo anomalies (summary, part 3)

Apollon miehitettyihin avaruuslentoihin liittyvien teknisten yksityiskohtien ja Apollo-kuvien erilaisten poikkeavuuksien analysointi on lähes loputon suo, sillä vakuuttavankin oloisia perusteluita  suuntaan ja toiseen liikkuu internetissä laajasti. Kieltämättä, uskomatonta se olisi, mikäli NASA olisi huijannut maailmaa väärentämällä Apollo-kuvia?  

Siinä tapauksessa, mikäli osa (tai lähes kaikki) Apollo-kuvaukset olisivat olleet lavastettuja, mitä se tarkoittaisi? Vaihtoehtoja tähän liittyen tulee hetimiten mieleen kaksi:

* still-kuvat olivat (osittain tai kokonaan) lavastettuja, mutta video-kuvat eivät olleet (osittain tai kokonaan) lavastettuja

* still- sekä videokuvat olivat molemmat kokonaisuudessaan lavastettuja.


Yleisesti otten, mikäli jotain Apollo-kuvauksia olisi lavastettu, miksi sellaista olisi ylipäätänsä tehty? Mahdollisia lähtökohtia on myös ainakin seuraavat:

1) astronautit eivät käyneet Kuun pinnalla, ainoastaan Maan kiertoradalla

2) astronautit eivät käyneet Kuun pinnalla, ainoastaan Kuun kiertoradalla

3) astronutit kävivät Kuun pinnalla, mutta kuvat lavastettiin jostain muusta syystä

Edelleen, jos jatketaan pohdiskelua, että jompikumpi edellä mainituista vaihtoehdoista 1 tai 2 pitäisi paikkaansa, kyseessä olisi eittämättä ihmiskunnan suurimpia huijauksia. Mikäli vaihtoehto 3 tulisi kyseeseen, sekään ei jäisi kauas tästä määritelmästä, mutta mikä olisi tuolloin syy kuvien lavastuksiin? Kyseisen vaihtoehdon osalta teorioita tulisi mieleen jälleen  useita, eritoten jos ajatellaan Apollo 11 -avaruuslentoa:

3 a) lavastetut kuvaukset tehtiin täydentämään aitoja valokuvia Kuun pinnalta

3 b) lavastetut kuvaukset tehtiin korvaamaan aidot valokuvat Kuun pinnalta

3 c) lavastetut kuvaukset tehtiin etukäteen NASAn kuukävelyiden simulaatioissa, ja niissä otettuja harjoituskuvia oltiin tarvittaessa valmiina käyttämään propagandana  todistamaan, että astronautit olivat ehtineet käymään Kuun pinnalla, mikäli ensimmäisen miehitetyn kuulennon paluu olisi epäonnistunut. Tässä tilanteessa sen jälkeisiin Apollo-kuvauksiin oli pakko käyttää johdonmukaisesti samantyyppistä lavastusta lopputuloksen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi

3 d) NASA ei kyennyt teknisten rajoitteiden johdosta tuottamaan lainkaan aitoja kuvia kuukävelyistä, joten kaikki kuvaukset lavastettiin.


Todellinen syy voi myös olla jonkinlainen edellä esitettyjen vaihtoehtojen yhdistelmä, esimerkiksi jonkinlainen varmuustoimenpide sille, että mikäli Kuussa otetut kuvat jostain syystä olisivat epäonnistuneet, olisi kuitenkin ollut olemassa varalla onnistuneita, tosin lavastettuja kuvia.

  

Apollo 16 -avaruuslennon kuumoduuli Orion

(LM-11) kuvattuna Kuun pinnalla huhtikuussa 1972.

Lähikuva Orion -kuumoduulin rakenteesta. NASAn mukaan

tämän moduulin rakentaminen maksoi aikoinaan 350 miljoonaa

dollaria, joka on nykyrahassa mitattuna noin 25 miljardia dollaria.

Edustaako tämä viimeistelyn taso NASAn avaruusajan teknologiaa

70-luvun alussa?

Apollo photo anomalies (summary, part 2)

Hasselblad Data Camera

NASAn julkaisemien tietojen mukaan Apollo-avaruusleinnoilla vuosina 1969-1972 hyödynnettiin tavalla tai toisella Kuun pinnalla yhteensä lähes kymmentä erilaista kameraa, mukaan lukien tavanomaiset analogiset filmikamerat sekä erilaiset TV- ja videokamerat. Tärkeimpänä käytetyistä analogisia still-kameroista pidetään yleisesti ruotsalaista  Hasselblad -kameramerkkiä, jossa oli puolestaan käytössä pari, erityisesti Apollo-lentoja varten suunniteltua varmatoimista ja helppokäyttöistä kameramallia. Valtaosa kuukuvista otettiin Hasselblad 70 mm EDC -kameralla, ja kyseinen kamera oli lähtökohtaisesti kiinnitetty astronauttien rintamukseen. Kuvan linssin sisälle oli valmiiksi kiinnitetty erilliset ristikot, jotka tulisivat näkymään kuvissa. Ristokoiden tarkoitus oli mitata etäisyyksiä Kuun pinnalla siinä tapauksessa mikäli jotain toisesta kuvakulmasta olisi otettu vastaavia kuvia samasta kohteesta. NASAn mukaan käytetyt kamerat jätettiin Kuun pinnalle sieltä pois lähdettäessä ylimääräisen painon vähentämiseksi, sillä kuu-kiviä kerrottiin otetun noin 25 kiloa kuukävelyiden aikana. Kuuden miehitetyn Kuuhun laskeutumisen yhteydessä kerrottiin otetun huikeat 5771 valokuvaa silloin suoritettujen kuukävelyiden yhteydessä. Kuukävelyiden (EVA) kokonaispituus oli näillä avaruuslennoilla puolestaan yhteensä 4834 minuuttia. Tästä voi jokainen laskea ajan kuinka usein kuvia on otettu. Kuukävelyiden kokonaiskestosta on vielä vähennettävä se aika, jolloin astronautit tekivät erilaisia valmistelevia töitä, ajat, jolloin kuvia ei voitu ottaa.

Internetissä kuumatkan puolustajat ja vastustajat ottavat tiukasti yhteen kiistellessään siitä, oliko 5771 kuvaa mahdollista ottaa kuukävelyiden aikana. Teoriassa se olisi saattanut olla kenties mahdollistakin, jos niitä olisi otettu ryppäissä kerralla enemmän? Mutta mitäpä jos NASAlla olisi kuukävelyiden kuvia vieläkin tätä enemmän, sanotaan vaikka 20.000 kappaletta, niin kuin jossain on esitetty? Kuka nämä kuvat olisi silloin ottanut?

Hasselbladin 70 mm:n still-kamerassa käytetty Kodak-filmi oli erityisen ohutpohjainen, jossa oli myös kaksinkertainen ohut emulsiokalvo. Tämän filmin kerrottiin olevan suunniteltu erityisesti NASAn toivomuksesta Apollo-kuulentoja varten, ja filmin oli tarkoitus toimia tyhjiössä ja kestävän jopa 120 celsius-asteen lämpötilan. Kyseisellä erikoisvalmistetulla Kodak-filmillä pystyttiin ottamaan kerrallaan 160 värikuvaa tai 200 mustavalkokuvaa, ennen kuin uusi filmi jouduttiin vaihtamaan kameraan, jossa oli erillinen filmimakasiini. Tämä ei kuitenkaan ollut läheskään ainoa filmi- ja kameratyyppi, jota käytettiin. Joka tapauksessa, NASAn mukaan kaikki Apollo-avaruuslennon aikana otetut kuvat oli tarkoitus sovitun julkisuusperiaatteen mukaan laittaa Yhdysvaltain kansalaisten nähtäville. Tähän liittyen kaikki julkaistavat kuvat numeroitiin juoksevasti ja siten myös yksilöitiin tulevaa arkistointia varten. Numeroinnin alkuosa yksilöi puolestaan mistä Apollo-lennosta oli kysymys.

AS12-48-7071HR: Hasselblad-kamera
ja erikoinen visiirin heijastuma.

Jos tosiaan pidetään lähtökohtana, että yksittäiseen erikoisvalmisteiseen filmirullaan mahtui 160 tai 200 valokuvaa, niin valokuvien kokonaismäärän (5771) perusteella yhdellä avaruuslennolla kuvattiin siis keskimäärin vähintään viitisen rullaa täyteen still-kuvia, erilaisten liikkuvien videokuvien lisäksi. Yksittäisen negatiivin väärentäminen alkuperäiseen analogiseen filmirullaan oli käytännössä mahdotonta, sillä alkuperäiset kuvat oli otettu peräjälkeen samalle filmirullalle, josta kuvat sittemmin kehitettiin NASAn toimeksiannosta. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, että mikäli jokin filmirullassa oleva alkuperäinen kuva olisi ollut lavastettu, sitä ei olisi voitu ujuttaa negatiivien kehitysvaiheessa filmirullassa olevien muiden "aitojen" negatiivien sekaan. Ja kun mahdollinen lavastettu kuva olisi otettu samalle filmirullalle kuin muutkin kuvat, olisi se tarkoittanut siis sitä, että mikäli filmirullassa olisi ollut yksikin Maassa lavastattu kuva, eivät loputkaan kuvat olisi voineet olla Kuusta otettuja. Ellei sitten olisi kuvien ottojen välillä käyty edestakaisin Kuussa ja Maassa.

Kokonaan eri asia ovat sitten tilanteet, joissa epäillään koko kuvaa väärennökseksi, eli kyseessä ei olisi ollut kuumoduulissa mukana olleella kameralla, kuten Hasselbladilla kuvatun Kodak-filmirullan alkuperäinen negatiivi, vaan sen ajan "photoshopeilla"  kuvalaboratoriossa leikelty kuvamuunnos. Tällaisia kuvia olisi teoriassa ollut mahdollista koota jälkikäteen NASAn toimeksiannosta, esimerkiksi heidän JPL-kuvalaboratoriossaan, numeroida juoksevasti ja lisätä ne ennen uusimman Apollo-avaruuslennon kuvien virallista julkaisua aitojen joukkoon. Mutta miksi NASA tekisi erillisiä väärennettyjä "kuvakoosteita", jos kerran kaikki muut kuvat ovat aitoja?

Kuvassa astronautit Armstrong ja Aldrin harjoittelevat
ennen avaruuslentoa 1969 NASAn harjoituskeskuksessa
Kuussa suoritettavia toimenpiteitä, kuten valokuvaamista.

NASAn mukaan kuvassa kuumoduulin nousuosa lähestyy komentomoduulia
Apollo 16 -avaruuslennolla. Osasuurennos kuvasta AS16-122-19533.

Toisin sanoen, mikäli lähtökohtana on se, että kyseessä on sama filmirulla, mahdollisesti lavastetun kuukuvan lähinnä otetut jopa parisataa kuvaa tulisivat tätä taustaa vasten pakostakin olla myös lavastettuja. Edelleen, mikäli jossakin filmirullassa olevat kuvat olisivat kaikki lavastettuja, olisiko ajateltavissa, että kyseessä ei ole yksittäistapaus, ja myös jonkun muunkin filmirullan sisältö olisi lavastettuja? Entä mitä tarkoittaa käytännössä se, että erilaisia poikkeavuuksia on havaittavissa kuukävelyiden yhteydessä otetuissa kuvissa jokaisella Apollo -avaruuslennolla? Onko kaikille näissä kuvissa havaituille poikkeavuuksille tosiaan löydettävissä jokin luonnollinen selitys? Jos luonnolliset selitykset löytyvät kaikkiin poikkeavuuksiin, mitään ongelmaa ei luonnollisesti ole. Mutta mikäli havaitaan, että yksikin filmirullassa oleva kuvanegatiivi olisi selvästi kuvattu lavastetussa ympäristössä, se tarkoittaisi samalla sitä, että kyseessä ei olisi pelkästään se yksi kuva, joka olisi lavastettu.

Astronautti ja puuttuva jalka.

Mutta mikäli Apollo-avaruuslennoista julkaistut kuvat olisivat lavastettuja, miksi ne olisi haluttu tehdä, miten ne olisi oikein voitu tehdä, ja missä ne olisi oikein kuvattu?

Apollo photo anomalies (summary, part 1)

Miehitettyjen Apollo-avaruuslentojen (1969 - 1972) kuukuvia tarkemmin tarkasteltaessa monista niistä on havaittavissa  sangen hämmentäviä poikkeavuuksia, jotka eivät ole kovinkaan loogisia. Olen itse tutustunut tähän mennessä vain pieneen osaan Apollon kuvamateriaalista, mutta jo tähän mennessä olen törmännyt kymmeniin otoksiin, joissa esiintyviin erilaisiin ristiriitaisuuksiin on vaikeaa keksiä luonnollista selitystä.  Internetissä on lukuisia sivustoja, jotka käsittelevät näitä Apollo-kuvista havaittuja poikkeavuuksia. Kuukävelyiden aikana otetuissa still-kuvissa on havaittu mm. seuraavanlaisia ristiriitaisuuksia:

AS11-40-5935

• poikkeavuudet valojen lähteissä (kuvissa on havaittavissa useampi yläpuolinen valonlähde, vaikka niitä pitäisi olla vain yksi, eli Aurinko) 
• poikkeavuudet varjojen suunnissa (useamman valonlähteen johdosta)
• puuttuvat varjot (jälkikäteen lisättyjen kohteiden johdosta, jolloin varjo on unohdettu lisätä)
• vääränmuotoiset varjot (kuvankäsittelyn seurauksena)
• kuvat erilaisista valokiiloista ja valojen lähteistä (studiovaloista)
• samojen taustakuvien (vuorten) käyttö eri paikoissa
• samojen taustakuvien (vuorten) käyttö eri avaruuslennoilla
• oudot rajaukset Kuun tasaisen pinnan ja vuorten alkamisen rajoilla
• oudot värimuutokset Kuun tasaisen pinnan ja vuorten alkamisen rajoilla
• Kuun pinnalla olevien painaumien ja jälkien puuttuminen kuumoduulien laskeutumisen yhteydessä
• itsekseen ulkomuotoaan muuttavat kuumoduulit
• itsekseen Kuun pinnalla paikkaa siirtyvät kuumoduulit
• itsekseen Kuun pinnalla välillä häviävät kuumoduulit
• itsekseen Kuun pinnalla välillä paikallaan kääntyvät kuumoduulit
• itsekseen muodostuvat pienet kraatterit ja kuopat
• itsekseen Kuun pinnalta häviävät jäljet
• itsekseen muodostuvat renkaanjäljet, kun kuuautoa ei ole vielä irrotettu kuumoduulista
• puuttuvat renkaanjäljet kuuauton alta
• kuuauton yksityiskohtien muutokset
• puuttuvat jalanjäljet astronautin takaa
• poikkeavuudet astronauttien jalanjäljissä
• toisiaan yksityiskohdistaan kumoavat valokuvat
• astronautin kypärän visiiristä heijastuvat ylimääräiset kohteet
• astronautin kesken kuukävelyä muuttuvat asusteet
• astronautin kesken kuukävelyä muuttuvat pituudet
• useamman metrin korkeudelta otetut kuvat tasaisella Kuun pinnalla
• poikkeavuudet Auringon koossa ja sen valon muodostamisessa (Aurinko on liian suuri Kuusta käsin katsottuna, ja sen reunat näyttävät studiovaloilta)
• erikoiset valonsäteet (studiovaloista)
• poikkeavuudet Maan koossa ja sen sijainnissa taivaalla (Maa on suhteessa aivan liian pieni kuin mitä todellisuudessa se olisi Kuusta käsin katsottuna)
• kuvankäsittelyssä poistetut tai muutetut kohdat (mm. Yhdysvaltain liput, "taivaan" tummennukset)
• kuvankäsittelyssä eri kuvien yksityiskohdista kootut uudet kuvat (mm. astronauttien lisäykset)
• epäilykset erilaisten pienoismallien käytössä (mm. kuumoduulin ja astronauttien osalta)

Apollo 17: Challenger -kuumoduulin laskeutumispaikk(oj)a, ja vuoren koon muutokset.
Vasemmalla NASAn kuva as17-147-22527 ja oikealla kuva as17-134-20435.

Edellisten lisäksi silmiinpistävää on eri kuvissa taustalla näkyvien samanlaisten vuorten osalta se, että vaikka vuorten muodot eri kuvissa ovat periaatteessa samanlaisia, ne toisinaan saattavat muuttaa kokoaan monikertaisesti suuntaan tai toiseen (esimerkki yllä), samoin niiden osien keskinäiset mittasuhteet muuttuvat. Vaikuttaisikin siltä, että käytettyjä taustakuvia oli mahdollista vapaasti suurentaa ja pienentää, samoin kuin esimerkiksi venyttää vaakasuorassa, sekä myös muuhun suuntaan. Lisäksi vaikuttaisi siltä, että taustakuvan suhteellisten mittasuhteiden muutosten avulla oli mahdollista luoda illuusio siitä, että kyseessä oli eri vuori tai kukkula, kun todellisuudessa kyseessä oli sama taustakuva, jota oli käytetty aiemmin jo monessa yhteydessä. Edelleen, vaikuttaisi siltä, että erilaisia varjoja oli myös pystytty käyttämään tehosteeksi, samoin kuin yhdistää eri osia aikaisemmista taustoista uudeksi taustakuvaksi.

Edellisen lisäksi, useissa tapauksissa samoista kohdista eri kertoina otetuissa kuvissa  etuosassa näkyvät pinnat poikkeavat toisistaan ja muuttuvat tavalla, jota voidaan pitää vähintään epäloogisena (esimerkki alla).

AS-15-92-12447 (EVA2): Apollo 15 -avaruuslennon
toisen kuukävelyn yhteydessä otettu poseerausvalokuva. 

AS15-88-11866 (EVA3): Seuraavana päivänä kolmannen
kuukävelyn yhteydessä otettu poseerausvalokuva.
Kuuauton (LRV) renkaanjäljet olivat salaperäisesti hävinneet.
Onko vuoren oikea seinämä myös hieman madaltunut? 

Erikoista on lisäksi, että jotkut kuvat, joissa on aiemmin havaittu erityisen paljon ristiriitaisuuksia, ovat sittemmin hävinneet NASAn internet-lähteistä viime vuosina. Erikoisena voidaan pitää lisäksi sitä, että yksityiskohdat samasta kuvasta (samalla järjestysnumerolla) muuttuvat toisinaan riippuen siitä, minä vuonna NASA on julkaissut kyseisen kuvan internetissä. Esimerkkinä on alla kuva AS15-85-11470. Vasemmalla on vuonna 2001 versio, ja oikealla 2010 vastaavasta versiosta poimittu yksityiskohta kuulauton (LRV) alapuolelta. Vanhemmassa versiossa ei ole mitään, tuoreemmassa on jokin kivi, tai puu. Jälleen uusi esimerkki NASAn kuvamanipuloinnista. Kuka vielä uskoo NASAn vakuutteluja siitä, että mitään kuvia ei ole manipuloitu ja kaikki kuvat ovat aitoja?

Apollo 11 crew on the way to the moon

Yleistietämykseemme kuuluu, että Apollo 11 oli ensimmäinen miehitetty avaruuslento, joka laskeutui Kuun kamaralle. Lento oli samalla Apollo-ohjelman viides miehitetty avaruuslento ja sen kolmas lento kuun kiertoradalle.

Presidentti Kennedy asetti tavoitteeksi vuonna 1961, että Yhdysvallat veisi ensimmäisenä valtiona ihmiset Kuun pinnalle ja tuoda heidät takaisin ennen vuosikymmenen päättymistä, aloittaa kuututkimukset, ja siten voittaa Neuvostoliitto avaruuskilvassa. 

Apollo 11 miehistö tervehti paikalla ollutta mediaa matkalla
ajoneuvoon, joka kuljetti heidät avaruuslennon laukaisualustalle.

NASA (lyhenne sanoista National Aeronautics and Space Administration), Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto, joka vastaa Yhdysvaltain avaruusohjelmasta, tuli saamaan käytännössä rajoittamattomat taloudelliset resurssit tämän tavoitteen saavuttamiseksi. NASAn Mercury –ohjelma (1959-63) pohjusti vuonna 1961 alkanutta Apollo-ohjelmaa, jota tuki osaltaan myös erillinen Gemini –ohjelma (1962-66), joiden avulla pyrittiin kehittämään ja testaamaan miehitetyillä lennoilla käytettävää avaruustekniikkaa. NASA kertoi, että vuosia kestäneet, valtavasti resurssia kuluttaneet valmistelut Kuun valloittamista varten oli saatu onnistuneesti valmiiksi vuonna 1969, juuri sopivasti ennen vuosikymmenen päättymistä.

Apollo 11-avaruuslento laukaistiin NASAn avaruuskeskuksesta Floridasta, John F. Kennedy Space Centeristä (KSC) 16. heinäkuuta 1969 Saturnus V-kantoraketin voimalla. Mukana oli lennon komentaja Neil Armstrong, komentomoduuli Columbian ohjaaja Michael Collins ja kuumoduuli Eaglen ohjaaja Edwin "Buzz" Aldrin. Tavoitteena oli laskeutua Kuuhun 20. heinäkuuta, jonka jälkeen suorittaa ensimmäinen kuukävely. NASAn avoimuusperiaatteen mukaan kaikki tämä näytettäisiin suorana television välityksellä koko maailmalle. Tai niin ainakin NASA antoi ymmärtää.

Wikipedia kertoo: ”Saturnus V-kantoraketin kaksi ensimmäistä vaihetta (S-IC ja S-II) putosivat tehtävänsä täytettyään mereen. Kolmas rakettivaihe S-IVB paloi hetken aikaa ja nosti astronautit aluksineen Maan kiertoradalle. Nyt kolmas rakettivaihe, kuualus ja komento/huoltoalus kiersivät Maata. Kuualus oli suojassa komento/huoltoaluksen ja kolmannen rakettivaiheen välisessä kartiossa. Sitten kolmas rakettivaihe kiihdytti aluksen kohti Kuuta.”

Maailmalle näytettiin suorana lähetyksenä tilanne kuualuksesta sen matkatessa kohti Kuuta. Astronautti Neil Armstrong kertoi suorassa TV-lähetyksessä, että alus oli 130.000 mailin päässä Maasta, noin puolessavälissä kuumatkaa siis. Samanaikaisesti näytettiin TV-kameran ottamaa kuvaa kuualuksen ikkunasta, jossa pienenä näkyvä maapallo oli pimeän avaruuden ympäröimänä. Armstrong kertoi, että maapallo näkyi heillä vain yhdestä ikkunasta, ja ikkunan edessä ollut, Maata kohti suunnattu TV-kamera peitti käytännössä koko ikkunan näkyvyyden. Tämän oli tarkoitus osaltaan vahvistaa sitä asiaa, että he todella olivat pimeässä avaruudessa, ja tosiaan parhaillaan matkalla Kuuhun. 

Todellisuudessa tämä, kuten pari muutakin lähetystä matkalla Kuuhun eivät olleet suoria, vaan jälkilähetyksiä, jossa NASA oli myös editoinut kuualuksessa kuvattua filmimateriaalia. Vuonna 2001 julkaistussa dokumentissa "A Funny Thing Happened On The Way To The Moon" sisältää filmimateriaalia keloista, joita dokumentin tekijät olivat saaneet NASAlta käyttöönsä ohjelman tekoa varten. Esitetyn väitteen mukaan eräs näistä filminpätkistä sisälsi editoimattoman, 46 minuutin pituisen raakamateriaalin kuualuksesta, samaiseen tilanteeseen liittyen, jonka kerrottiin aikoinaan olevan suora. Tämä osuus oli luokiteltu salaiseksi, mutta se oli lähetetty NASAn toimesta dokumentin tekijöille joka tapauksessa. Joko vahingossa, tai sitten joidenkin toimesta tarkoituksella totuuden paljastumisen toivossa.

Filmissä kerrotaan ja esitetään miten astronautit olivat lavastaneet edellä mainitut TV-kuvat maapallosta. Videossa esitetyn väitteen mukaan ensin he olivat pimentäneet kaikki ikkunat antaakseen mielikuvan siitä, että he olivat tosiaan pimeässä avaruudessa. He olivat sen jälkeen asentaneet TV-kameran aluksen vastakkaiselle seinälle ja kamera kuvasi kohti vastakkaista pyöreää ikkunaa, jossa näkyi keskusosa maapallosta pilvien peittämänä. Kuualuksen sisäosien ollessa täysin pimeänä pyrittiin luomaan illuusio siitä, että kuvassa näkyi maapallo mustan avaruuden ympäröimänä, kun todellisuudessa maapallosta näkyvän osan ympärillä oli pimeä kuualuksen ohjaamo. Ensimmäinen kokeilu ei onnistunut kovin hyvin, ja maapallo näytti TV-kuvassa jokseenkin epämuodostuneelta.

YouTubessakin esillä olevalla videolla kerrotaan, että seuraavilla yrityksillä astronautit rajasivat ikkunan reunoja jollain mustalla peitteellä pyrkien antamaan illuusion varjosta maapallon pimeällä puolella. Tällä tavalla saatiinkin kehitettyä sangen uskottava lopputulos, ja osa siitä editoitiin myös mukaan ”suoraan” TV-lähetykseen. Ilmeisesti vahingossa päälle jääneessä alkuperäisessä TV-nauhoitteessa näkyy lisäksi, että simulaation lopussa kuualuksen muiden ikkunoiden edessä olevat suojapeitteet poistetaan, jonka yhteydessä alukseen tulvii kirkasta valoa ulkoa. Kyseessä ei siis ole avaruusaluksen omat valot, vaan ulkona oleva kirkkaus. Tämä kirkkaus johtui puolestaan siitä, että he olivat edelleen Maan kiertoradalla muutaman sadan kilometrin korkeudessa, eivätkä 130.000 mailin päästä Maasta, kuten Armstrong jostain syystä TV-yleisölle vaikutti kertovan.

Tämä video ei luonnollisesti todista sitä, etteikö Apollo 11 –avaruuslennon aikana olisi käyty Kuun pinnalla. Todisteen tai ainakin jonkinlaisen epäilyn se antaa kuitenkin sille, että kuvaustilanteessa astronautit eivät olleet suinkaan puolessa välissä Kuuta, vaan todellisuudessa he olivat edelleen Maan kiertoradalla. Esitettyjen vastaväitteiden mukaan kyseessä olisi pelkästään jonkinlainen harjoitus varsinaista TV-lähetystä varten, ja videon sisältöä olisi myös tulkittu väärin. Olisiko näin? Mutta mikäli videon väitteet olisivat totta, miksi astronautit (NASAn määräyksestä) halusivat juksata ihmisiä TV-lähetystä varten?

NASA's TV broadcasts from the Moon

Apollo 17 kuumoduulin
laskeutumisosa.

Vuosien ajan itseäni ovat ihmetyttäneet monet yksityiskohdat Kuuhun laskeutumiseen, siellä olemiseen ja sieltä lähtemiseen liittyen. Nämä yksityiskohdat liittyvät siihen miten nämä toimet on pystytty toteuttamaan teknisesti, miksi Kuun pinnalla ei jäänyt jälkiä kuumoduulin alle sen laskeutumisesta, ja miten on mahdollista, että valokuvat ovat niin tarkkoja ja useimmat oikein valaistuja?

Miten erilaiset kuvaustilanteet on ylipäätään pystytty järjestämään, mm. kuumoduulin lähtöön liittyen, kuten itsekseen kääntyvän ja zoomaavan TV-kameran osalta? Eihän Kuun pinnalle jäänyt ketään kuvaamaan, ja miten muka Maasta käsin pystyttiin kauko-ohjaamaan TV-kameraa Kuuhun saakka? Oliko 1960-70 -luvun vaihteen analoginen tekniikka hallussa myös siihen, että tv -tai videokuva siirtyi langattomasti satojen tuhansien kilometrien matkan, sillä eihän kukaan käynyt noutamassa enää filmiä kamerasta, tai mitään johtoja kulkenut Kuun ja Maan välissä TV-kuvan siirtoa varten? Rohkenen ainakin hämmästellä suuresti tätä asiaa. Nämäkin TV-kuvaukset ovat vain pienen pieniä esimerkkejä tässä monitahoisessa Apollo-vyyhdissä, joita olisi kuitenkin mielestäni syytä tarkastella myös näiltä osin hieman lähemmin. 

Kolmella viimeisellä Apollo-avaruuslennolla oli käytössä TV-kamera, joka oli kiinnitetty mukana tuotuun kuuautoon (LEM). NASAn selvityksen mukaan TV-kameraa oli mahdollista ohjata radio-ohjauksella maasta käsin. Tällöin ohjausviive olisi ollut joidenkin laskelmien mukaan nopeimmillaan noin 1,3 sekuntia johtuen siitä matkasta ja ajasta, joka kestää radioaaltojen matkatessa laskennallisesti Maan ja Kuun välillä. Epäilen, että käytännössä viive olisi voinut hyvinkin olla huomattavasti pidempikin, vaikka radioaalto olisi voinut kulkea esteettömästi. Samaista kameraa oli luonnollisesti mahdollista ohjata myös suoraan kuuautosta käsin. En itse kuitenkaan käsitä miten TV-kuvaa kyettiin ylipäätään siirtämään, myös suorana lähetyksenä Kuusta aina Maahan saakka. Erityisen hämmästyttäväksi asian tekee se, että Kuussa oli mukana vain pieni antennivarjo, joka oli kertoman mukaan kuitenkin tarpeeksi tehokas. Todellista avaruusajan tekniikkaa siis. Sen kerrottiin olleen suunnatun tarkoin kohti maapalloa, jolloin TV- ja äänisignaali kulkeutui vaivatta Maahan saakka. Lävistäen samalla kaikki maapalloa suojaavat magneettiset kentät, sekä ”Van Allenin vyöhykkeet”, jotka aiheuttavat erilaisia häiriöitä sähköisissä laitteissa.

Mikäli signaali olisi jollain ilveellä saatu Maahan saakka, olisi siellä samanaikaisesti tarvinnut olla vielä tarkoin suunnattu jättikokoinen lautasantenni tästä pikkuruisesta lähetysvarjosta tulleen TV-signaalin vastaanottamiseen. Vastaanottavan jättilautasen olisi käsittääkseni myös tarvinnut jatkuvasti liikkua samassa suhteessa kuin Maan ja Kuun kierron välinen suhteellinen muutos olisi ollut. Oliko tämä ollut teknisesti mahdollista suorittaa neljäkymmentä vuotta sitten? Onko tämä teknisesti mahdollista suorittaa edes tänä päivänäkään?

TV-kuvan välittämisen lisäksi nämä viiveet ja mittavat tekniset haasteet pätevät luonnollisesti myös astronauttien ja Houstonin valvontakeskuksen välisiin radiokeskusteluihin. Miten on teknisesti mahdollista, että Houstonin valvontakeskuksen työntekijät ja astronautit keskustelevat keskenään ilman mainittavaa viivettä? 

Katsotaanpa tässä yhteydessä muutamaa NASAn Apollo-videota YouTubesta. Ensimmäisessä casessa esitetään Apollo 17 -avaruuslentoon liittyvä kuumoduulin lähtövideo 14. joulukuuta 1972. Kuuautoon liitetty, maapallolta kauko-ohjattava TV-kamera seuraa kuumoduulin nousuosaa (ascent stage) sen irtautuessa moduulin laskeutumisosasta (descent stage) ja noustessa Kuun pinnalta kiertoradalle. NASAn mukaan he olivat harjoitelleet kuvan viiveestä johtuvaa kameran ennakoivaa kääntämistä kuuautosta (LEM) jo aikaisempien Apollo 15 ja Apollo 16 -avaruuslentojen kuumoduulin nousuosan lähtöjen yhteydessä, jonka johdosta he osasivat tällä viimeisellä lennolla ennakoida kääntää – ja ilmeisesti myös zoomata – TV-kameraa juuri oikealla hetkellä ylöspäin. Aika huimalta siis kuulostaa NASAn tekninen osaaminen.




Seuraavassa videossa Apollo 16 -avaruuslennolta tuttu astronautti John Young reippailee kevyesti Kuun pinnalla – onhan siellä huomattavasti kevyempi painovoima kuin Maassa – ja sitten kaatuu Kuun kamaralla. Hetken kuluttua hän nousee kevyesti pystyyn. Huomioni kiinnittyykin ensisijaisesti tällä videolla astronautin nousutapaan kaatumisen jälkeen, samoin kuin videon kuvaustapaan.

Videolla on nähtävissä, että astronautti on hetken rähmällään lähellä maan pintaa, mutta sitten ponkaisee vaivatta pystyyn. Nousutavasta johtuen – ellei pidä itsestäänselvyytenä, että kyseessä on ilmiö, joka johtuu Kuun kevyemmästä painovoimasta – kieltämättä mieleen saattaa tulla myös se vaihtoehto, että häneen on kiinnitetty yläpuolelta jokin vaijeri, joilla hänet olisi kiskaistu pystyasentoon kattoranteissa olevan vaijerisysteemin avulla. Kuvaustapa on myös sangen mielenkiintoinen, eli käytännössä se miten hyvin astronautti pysyy kuvassa. Kamera on sopivasti kohdistettu oikeaan suuntaan, ja se pyrkii myös seuraamaan astronautin liikkeitä. Käytössä ollut TV-kamera oli täysin paikoillaan eli se oli kiinnitetty kuuautoon tai sitten omalle jalustalleen. Kuuautossa ollutta kameraa olisi tällöin voitu ohjata joko viiveellä maapallolta, ainakin teoriassa. Toinen vaihtoehto on, että sitä käänteli telineessään paikan päällä ollut toinen astronautti. Kolmas vaihtoehto on, että sitä käänteli telineessään joku kameramies studiossa.

Seuraavassa videoesimerkissä Apollo 17 –lennolta olevassa videossa astronautit astelevat Kuun pinnalla Yhdysvaltain lipun ympärillä, ja yrittävät asetella lippua ojennukseen. Näitä lippuvideoita on olemassa useampikin. TV-kamera on jälleen kuuautossa kiinni, joka on tälläkin kertaa sopivasti sijoittunut kuvaustilannetta varten. Videossa molemmat astronautit ovat myös yhtä aikaa kuvassa, silti kameran rajausta muutetaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kameraa olisi tarvinnut kauko-ohjata maasta käsin. Videon kohdassa 1:05 näkyy lisäksi välähdys suoraan toisen astronautin yläpuolella ikään kuin siinä olisi ollut joku metallisen vaijerin heijastuma.

Apollo 14 photo anomalies

Apollo 14 oli kolmas miehitetty avaruuslento, joka laskeutui Kuuhun. Astronautit Alan Shepard ja Edgar Mitchell tekivät 5. - 6. helmikuuta 1971 molemmat kaksi kuukävelyä (EVA = extra-vehicular activity), joiden aikana otettiin runsaasti kuvia ja suoritettiin muita tärkeitä mittauksia. Erikoisuutena tältä lennolta on valokuvat ja tv-kuvat Alan Shepardin golflyönnistä Kuun pinnalta. Golf-pallon kerrottiin lentäneen tuolloin useita satoja metrejä.


NASAn kuvassa AS14-68-9486 on nähtävissä keskellä oikealla kuumoduuli (LM-8) ja oikealla etualalla joitakin hieman suurempia kiviä. Tarkastellaanpa tähän liittyen hieman tarkemmin kuvassa esiintyviä varjoja. Olen korostanut keltaisella viivalla varjojen suunnan mukaiset valojen lähteet. Entäs sitten? Kuten olen aiemmin todennut, Kuussa kun ei ole käytännössä muuta valon lähdettä kuin Auringon valo, joka paistaa yhdestä ja samasta suunnasta kerrallaan. Tällöin varjotkin tulisivat olla yhteen ja samaan suuntaan. Vaan eivätpä ole, sillä varjojen muodustumiseen vaikuttavia voimakkaita valonlähteitä on kuvassa havaittavissa vähintään kaksi, toinen on maan pinnalla ja toinen sen yläpuolella. Tämä on jälleen eräs selvä viite  studiovalojen käytöstä. NASAn mukaan astronauteilla ei ollut Kuussa mukana erillistä valonlähdettä kuten studiovaloja.

Vilkaistaan vielä samaiselta avaruuslennolta ikuistettua melko tunnetun NASAn kuvan AS14-64-9089HR osasuurennosta, jossa astronautti Edgar Mitchellin kerrotaan  suunnistavan Kuun pinnalla kartan kanssa. Klassinen kuu-kuva. Mutta huomaatteko mitään erikoista sen yksityiskohdissa? Sen lisäksi, että astronautin kylki on liian valoisa varjon puolelta? Kuvassa oleva valonlähde vaikuttaisi olevan astronautista katsottuna viistosti oikealla.

Kuvassa Mitchell ainakin vaikuttaisi kävelevän eteenpäin Kuun pinnalla. Hän ei kuitenkaan ole jättänyt jalanjälkiä taakseensa, joten se ei voi olla mahdollista. Mahdollista tosin on, että hän on kävellyt kuvaan etualalta ja on parhaillaan tekemässä käännöstä, pyörähtämässä paikoillaan, joka selittäisi sen, miksei hänen takanaan ole kengästä aiheutuneita jälkiä. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi hänen varjonsa on niin kummallinen. Jalat kun ovat monta kertaa paksummat kuin niistä langennut varjo, eli varjon tulisi olla paljon paksumpi, eikä jalan varjojen välissä kuuluisi olla tuollaista varjotonta aluetta. Varjo on siis väärä. Näin maallikosta näyttäisi ihan siltä kuin astonautin varjo olisi yritetty keinotekoisesti lisätä kuvaan jälkikäteen. Siitä seuraa sitten jatkokysymys, että miksi varjo kuvassa ylipäätään on keinotekoinen? Todennäköisin vaihtoehto on siksi, koska astronauttiakaan ei ollut alun perin kuvassa, vaan sekin on lisätty siihen jälkikäteen, mahdollisesti jostain toisesta kuvasta.