Theories of origin of the Moon (part 1)

Tiedemiesten mukaan Kuun olemassaolo, sen koko ja sen sijainti ovat olleet monessa mielessä aivan keskeisessä asemassa elämän kehitykselle Maassa. Aikojen alussa Kuun kiertorata oli laskennallisesti lähempänä maapalloa kuin nykyään. Kuun vetovoima oli aiheuttanut tuolloin mm. voimakkaan vuorovesi-ilmiön, joka oli myös ollut eräs perusedellytys elämän kehitykselle. Kuun sijainti ja erityisesti sen valtava koko on myös mahdollistanut maapallon mannerlaattojen alla olevan magmakerroksen olemassaolon, joka on puolestaan mahdollistanut esimerkiksi tulivuorenpurkaukset, joista on vapautunut elämälle tärkeitä mineraaleja ja peruselementtejä.

Kuun kerrotaan mahdollistavan maan kiertämisen kiertoakselinsa ympäri, ja sen vaikutuksesta maapallolla on myös eri vuodenajat.  Ilman Kuun vaikutusta elin- ja sääolot maapallolla olisivat käytännössä mahdottomat. Tässä oli vain muutama esimerkki, sillä Kuulla on myös lukuisia muita keskeisiä vaikutuksia maapallon elämän kannalta, niin sen historian alkuaikoina kuin nykyäänkin. Maailman johtavat tiedemiehet ovatkin yhtä mieltä siitä, että ilman Kuun vaikutusta elämää ei olisi ensinnäkään voinut kehittyä Maahan. He eivät voi kaikki olla väärässäkään?

Yleisen käsityksen mukaan Maa ja Kuu ovat molemmat iältään suuruusluokaltaan noin 4,50 - 4,55 miljardia vuotta vanhoja, ja oma aurinkokuntamme noin 4,6 miljardia vuotta. Kokonsa puolesta 3,66 Kuuta muodostaisi Maan, eli kyseessä on poikkeuksellisen kookas planeettaa kiertävä kuu. Kuusta otettujen näytteiden mukaan se sisältää samoja aineita kun esiintyy myös Maassa, erotuksena on se, että Kuun koostumus on selvästi Maata kevyempi, eli se sisältää käytännössä ainoastaan kevyempiä Maan ainesosia, joita esiintyy Maan kuoriosassa.

Mutta miten Kuu on alkujaan syntynyt? Kuun synnystä on olemassa useita eri teorioita, joista lähinnä kaksi ovat nykytieteen mukaan vallitsevia ja yleisesti hyväksyttyjä. Ensimmäisen teorian mukaan joku isompi kohde, ilmeisesti asteroidi osui noin 4,55 miljardia vuotta sitten Maahan, jonka voimasta irronneet ainesosat muodostivat nykyisen Kuun. Toisen, hieman harvemmin esitetyn teorian mukaan alkuaikojen Maasta irtosi kevyttä kuoriosaa, joka sitten tiivistyi omaksi kohteekseen, ja se alkoi kiertää maapalloa. Muuta teoriaa maailman tiedemiehet eivät käytännössä esitä. Näissä virallisissa teorioissa on kuitenkin useita keskeisiä ongelmia.

Tarkastellaanpa näitä ongelmia hieman tarkemmin.  Vallitsevan teorian mukaan maahan olisi siis iskeytynyt asteroidi, jonka seurauksena Maa olisi alkanut kiertää akselinsa ympäri nopeaa vauhtia, ja samassa yhteydessä osa planeetan pinnasta tai kuoresta olisi irtautunut. Tämä aines olisi lopulta tiivistynyt ja muodostanut Kuun, joka olisi nykyisellä omalla kiertoradallaan maapalloon nähden. Ongelmana tässä, kuten muissakin teorioissa on niiden toteutumisen mahdottomuus nykyaikaisten laskelmien ja tietokonesimulaatioiden mukaan. Esimerkiksi asteroidin törmäysteorian osalta nykytilanne ei olisi voinut toteutua ilman, että vastakkaisesta suunnasta olisi iskeytynyt Maahan samalla asteroideja, jotka olisivat hiljentäneet Maan kiertorataa riittävästi. Samoin se, että tämä irronnut aines olisi löytänyt sijaintiaan sopivalle kiertoradalle, olisi ollut äärimmäisen epätodennäköistä.

Ongelmana on lisäksi se, että Kuusta otetuista näytteistä ei ole löydetty mitään sellaista mikä viittaisi ulkopuoliseen asteroidiin, eli vieraaseen aineeseen, joka olisi tullut jostain maapallon ulkopuolelta. Eli käytännössä, tämä vallitseva teoria Kuun synnystä ei voi pitää paikkaansa. Toista teoriaa, eli maapallon kuoriaineen irtoamista ja siirtymistä jollain tavalla maapallon kiertoradalle muodostaen Kuun, ei sitäkään ole voitu mitenkään todentaa erilaisten laskelmien tai simulaatioiden kautta. Kuten ei myöskään mitään muuta esitettyä luonnollista selitystä. Mutta mikä vaihtoehto jää jäljelle?

Koostumuksensa perusteella Kuu ei voi myöskään olla asteroidi, jonka maan painovoima olisi siepannut kiertoradalleen. Eivätkä asteroidit ole planeetan muotoisia, eivätkä noin kookkaita suhteessa kierrettävään planeettaan. Edellisen lisäksi, Kuun kiertorata tulisi olla Maahan suhteutettuna, kaikissa teorioissa, ellipsinen, nykyisen lähes pyöreän sijasta. Kiertosuunta on lisäksi epälooginen. Erikoista on lisäksi se, että jatkuvasti sama puoli Kuusta on näkyvissä maahan nähden. Näin ei pitäisi olla luonnonmukaisesti mahdollista. Kuitenkin näin on. Erikoista Kuussa on myös sen nykyinen - monessa suhteessa täydellinen - sijainti maahan nähden. Nimittäin laskennallisesti todennäköisyys täydellisille auringonpimennyksille, eli sille, että kuu peittäisi täsmällisesti kokonaan auringon maasta nähden katsottuna, on lähes nolla. Silti, näin tapahtuu. Poikkeuksellista on lisäksi kuun valtava koko kierrettävään planeettaansa nähden, seikka, jota ei muualla aurinkokunnassamme ole.

Kuun syntyä ei voida tieteellisesti todentaa, ja siihen liittyviä ristiriitoja ja epäloogisuuksia on sen verran paljon, että sitä ei pitäisi olla olemassa. Mutta silti se on siinä, eikä kyseessä ole optinen harha. Miten Kuun olemassaolo voi siis olla selitettävissä?