Did NASA fake the Apollo mission? (part 13)

Apollo television broadcasts (hypothesis)

NASAn miehitettyjen avaruuslentojen keskuksessa (Manned Spacecraft Center, MSC) sijainneessa valvomorakennuksessa eli pääohjauskeskuksessa (Mission Control Center, MCC) ja itse valvomossa tai päävalvomossa (Mission Operations Control Room, MOCR) seurattiin ja ohjattiin Apollo -avaruuslentojen eri vaiheita. Lehdistön oli puolestaan mahdollista seurata tapahtuma valvomon takaosan lehdistölle ja kutsuvieraille varatussa tilassa, joka oli eristetty lasiseinällä varsinaisesta pääsalista. Kansainvälisessä levityksessä näytetty Apollo 11 -avaruuslennon avaruuskävely oli kuvattu valvomon etuosan videoscreeniltä mustavalkoisesta videomateriaalista valvomon takaosasta, jonka johdosta kansainvälisessä levityksessä nähty televisokuvan laatu oli melkoisen heikko. Myös screeneiltä näytetty nk. ensimmäisen sukupolven materiaali oli jäänyt kauaksi parhaimmasta mahdollisesta, ja tälle syyksi oli ilmoitettu Maan ja Kuun välinen pitkä etäisyys.

Houstonissa, NASAn miehitettyjen avaruuslentojen
keskuksessa sijaitsevan valvontakeskuksen huoneessa
30 seurattiin kaikkien Apollo -avaruuslentojen vaiheita.
Televisioscreenillä näytettiin, kun Armstrong ja
Aldrin astelevat Kuun pinnalla 21. heinäkuuta 1969.

Huomioitavaa on, että Apollo-laukaisut tapahtuivat Floridassa ja virallinen valvontakeskus sijaitsi Teksasin Houstonissa, jonne syötettiin audio-ja videokuvat, samoin kuin muu data linkkien kautta jostain muualta. Kysymys kuuluukin, mistä? Houstonissa Apollo-laukaisun ja paluun aikaisen avaruusaluksen monitoroinnin ja kommunikoinnin astronauttien kanssa hoiti päävalvomo (MCC/MOCR), mutta varsinaisen ulkoavaruuden ja kuuvierailun osuuden monitorointi oli siirretty toisaalle NASAn organisaation sisällä. Voidaankin kysyä, minne? Ulkoavaruuden valvomon tarkkaa sijaintia NASA ei ole kuitenkaan ilmoittanut. Väitetään, että ulkoavaruuden lennon aikana huoneessa 30, jossa varsinainen valvomo (MOCR) sijaitsi, ei pystytty käytännössä tekemään muuta kuin seuraamaan sinne lähetettyjä video -ja audiosignaaleja sekä telemetriatietoja, tarvittaessa myös keskustelemaan astronauttien kanssa, mutta ei varsinaisesti vaikuttamaan Apollo-aluksen toimintoihin. Lennon ohjaus ja kommunikointi kun tapahtui pääosin muualta, salaisemmasta valvomosta, jonne ei lehdistöllä ollut pääsyä.

Esitän, että Apollon ulkoavaruuden lennonosuutta hoitanut NASAn salainen valvomo sijaitsi Virginian Hamptonissa Langley Research Centerissä (LRC), siellä olevassa huippusalaisessa simulaatioiden valvontakeskuksessa. Sieltä audio, telemetria -ja videosignaali oli lähetetty Kuuhun, josta se oli sitten heijastettu takaisin Maahan, jossa samainen signaali vastaanotettiin lopulta Teksasin Houstonin Manned Spacecraft Centerissä.

NASA oli käyttänyt Kuun kiertoradalla ollutta harjoitussatellittiaan nimeltä TETR-A simuloidakseen kuulentojen audio- ja videomateriaalia Houstonin valvomossa harjoitusten aikana. NASAn virallisen ilmoituksen mukaan TETR-A oli kuitenkin tuhoutunut huhtikuussa 1968. Väitetään kuitenkin, että se oli vielä hyvinkin toiminnassa miehitetyillä Apollo -avaruuslennoilla ja, että satelliitin kautta Houstoniin heijastettuun lähetykseen syötettiin LRCssä etukäteen editoitua ja simuloitua video- ja audiosignaalia. Audion osalta ainakin osa kyseisestä materiaalista oli äänitetty vuosina 1965-1968 USGSn AAP Testeissä sekä NASAn Apollo Testeissä Arizonan autiomaasta etukäteen kirjoitettujen lennon eri vaiheiden käsikirjoitusten pohjalta. Kuumoduulin videot oli puolestaan tehty kokonaan LRCssä, esimerkiksi Kuun pienoismalleja (LOLA) hyväksi käyttäen. Myös kuukävelyosuus - jossa olivat mukana Armstrong ja Aldrin - oli tehty etukäteen LRCssä, ja videoon oli liitetty myös LRCn valvomon ja astronauttien väliset käsikirjoitetut keskustelut.  

NASAn johtajat Robert Gilruth ja George Low seurasivat monitoreistaan
Houstonissa Apollo 11 -avaruuslennon ensimmäistä kuukävelyä (S-69-39813).

Tiedossa on, että NASAn LRC oli välittänyt Apollo -harjoitustensa aikana jo kymmenia kertoja ennen varsinaista H-hetkeä näitä vastaavia simuloituja audio/videomateriaaleja kuumatkoista TET-RAn, ja mahdollisesti myös muiden satelliittiensa kautta Houstonin MSC-valvomoon, jolloin signaalit vastaanotettiin näennäisesti "Kuusta". Näin tapahtui sitten myös Apollo 11 -avaruuslennolla, jolloin audio sekä TV-kuva oli välitetty Houstonista edelleen kansainväliseen levitykseen valvomon screeniltä kuvatun videomateriaalin osalta.

Honeysuckle Creek Tracking Station
oli keskeisessä roolissa Apollo
-avaruuslentojen televisiosignaalin
välittämisessä kansainväliseen
levitykseen.

Apollo-lähetys vastaanotettiin sitten kansainvälistä TV-jakelua varten Australiassa Honeysuckle Creekissä. Samanaikaisesti signaali oli nähtävillä myös Kalifornian Goldstone Observatoryssa. TV-lähetyksessä nähtyjen etukäteen tallennettujen video- ja audio-osuuksien lisäksi keskusteluita astronauttien ja ulkoavaruuden valvomon välillä oli hoidettu osittain myös reaaliajassa, ja tätä keskustelua oli käyty rajoitetusti myös Houstonin valvomossa (MOCR). Astronautteja ja lennon kulkua valvoi kuitenkin varsinaisesti Hamptonin Langley Research Centerissä ollut simulaatiokeskus.

Apollo 11 -avaruuslennolla matkalla Kuuhun oli lisäksi kolmeen otteeseen suoria TV-lähetyksiä, joissa Armstrong, Aldrin ja Collins olivat kertoneet etukäteen harjoitellun käsikirjoituksen mukaiset asiat, ja tätä selostusta olivat visualisoineet Apollo -kuualuksen sisältä TV-kuvat astronauteista sekä ikkunassa näkyvästä loittonevasta maapallosta. Todellisuudessa kyseessä oli kuitenkin Maan kiertoradalla kuvatusta materiaalista, ja ikkunaan sopivaan kokoon editoidusta maapallosta, ei todellisesta tilanteesta ulkoavaruudesta. Kyseistä asiaa on käsitelty tässä blogissa aiemmin. Ja toisin kuin luullaan, todellisuudessa kyseessä ei ollut varsinaisesta suorasta lähetyksestä, vaan siinä oli useamman minuutin viive, jona aikana Hamptonin keskuksessa oli mahdollista vielä editoita kansainväliseen lähetykseen tarkoitettua kuumatkan "live-uutisointia". Apollo 11 kuuluisa ensimmäinen kuukävely oli puolestaan etukäteen nauhoitettu lähetys, johon oli yhdistetty presidentti Nixonin livenä pidettyyn puheeseen.

Kuten aiemmin tuli mainittua, NASA oli harjoitellut Apollo 11 -kuumoduulin laskeutumista ja itse kuukävelyä useaan otteeseen aiemmin, myös Houstonissa toimivan valvomokeskuksen (MCC/MOCR) toimintojen osalta. Näiden harjoitusten aikana valvomon skreeneillä oli näytetty Langleyn Reseach Centerissä kuvattua kuusimulaatiota laskeutumiseen liittyen, sekä myös studiossa simuloitua kuukävelyä. Kerrotaan, että valmovon henkilöstö hämmästeli Apollo 11 -kuumatkan audion ja videon osalta sitä, että todellisuus vastasi simulaatioita niinkin täydellisesti. Monet väittivät, että screeneille oli heijastettu täysin samaa simulaatiovideota kuin oli käytetty aiemminkin harjoitusten aikana. Sama pätee myös myöhempiin miehitettyihin Apollo -lentoihin. Totta on, että NASAn virkailijat kummastelivat Apollo 11 -lennon jälkeen useita päivä, miten simulaatiosta tulikin ”todellinen” tapahtuma, sillä kaikki näytöt ja toiminnat olivat olleet käytännössä täysin samoja kuin lukuisissa aiemmissakin harjoituksissa. Kerrotaan, että NASAn virkailijat olivat ilmaisseet tämän ihmetyksensä myös useissa haastatteluissa.

Englannissa BBC:n Panorama -ohjelmassa näytettiin
Apollo 11 -kuumoduulin nousuosan lähtö Kuun pinnalta.
Tämä poikkeaa merkittävästi myöhemmistä kuumoduulin
lähdöistä, joiden videoissa ei enää näkynyt samanlaisia "liekkejä"
aluksen alla. Kyseessä on luonnollisesti NASAn tuottama lavastusvideo. 
Katso: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=jNPcbQnEZ2o 

Yhdysvalloissa CBS-uutisissa käytettiin avoimesti NASAn (todennäköisesti Langley Reseach Centerissä tehtyjä) simulaatiofilmejä Apollo 11 -lennonlaskeutumista seuratessa. Katso: http://www.youtube.com/watch?v=sJv5_y2l5as

Maa kuvattuna Apollo 7 -lennolta
Maan kiertoradalta lokakuussa 1968.

Väitetään, että Apollon miehitetyt avaruuslennot eivät milloinkaan menneet kauemmaksi kuin korkeintaan Maan kiertoradalle. Astronautit siis kävivät keskusteluita NASAn Houstonin MOCR-valvomon sekä NASAn ulkoavaruuden lennonosuutta hoitaneen valvomon kanssa, jostain aivan muualta kuin oikeassa "ulkoavaruudesta", van Allenin vyöhykkeen ulkopuolella. Tästä eräänä osoituksena ovat Apollo -avaruuslentojen aikana otetut lukuisat videofilmit ja valokuvat kuualuksen sisäpuolelta, joista ikkunoista heijastuu sisälle nk. sinistä valoa, joka voi tulla ainoastaan olosuhteissa, jossa on ilmakehä, eli maapallolta, käytännössä siis van Allenin vyöhykkeen sisäpuolella. TV-lähetyksissä kyseessä olikin lähinnä aikaisemmissa simulaatiotilanteissa tallennetuista video- ja kuvamateriaalista, samoin kuin Maan kiertoradalta kuvatuista lavastetuista tilanteista.

Edelleen, on jopa väitetty, että ainakin osa miehitetyistä avaruuslennoista olivat eräänlaisia simulaatioita myös kantorakettien laukaisujen osalta, jolloin Maan kiertoradalle ammuttiin käytännössä tyhjä kantoraketti, joka sitten tipautettiin valtamereen. Sillä välin Houstonissa näytettiin kuulennon simulaatioita. Astronautit, jotka eivät edes käyneet Maan kiertoradalla, tipautettiin "onnistuneen" avaruuslennon päätteeksi rahtikoneesta laskuvarjoin varustetussa komentoaluksessa vain muutaman kilometrin korkeudesta Tyyneen valtamereen. Kuten oli tipautettu vähintään kymmeniä kertoja aiemminkin Apollo-harjoitusten aikana.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 12)

Apollo moon images (hyphothesis)

AS17-13420385: Gene Cernan ja juuri pystytetty lippu.

AS17-134-20387: Gene Cernan ja juuri pystytetty lippu.
Taustalle on ilmestynyt lisäksi maapallo. Joka on tosin neljä kertaa liian pieni.

Entäs ne kuukuvat sitten? Kerrotaan, että NASAn eri lähteistä on laskettu vajaat 6000 kuvaa niiden kuuden miehitetyn Apollo -avaruuslennon aikana, jotka laskeutuivat Kuun pinnalle. Oliko astronauttien ylipäätään mahdollista ottaa niin montaa kuvaa siinä ajassa, mikä oli käytettävissä kuukävelyiden aikana? Väitetään lisäksi, että näitä kuvia löytyisi vielä tuhansia lisääkin, voiko tämä pitää paikkaansa? Jos pitää, niin kuvia on selvästikin aivan liikaa astronauttien otettavaksi. Olivatko kamerat ja niiden filmit toimintakuntoisia Kuussa? Olennaisin kysymys kuuluu kuitenkin, että miksi niin monessa kuvassa löytyy ilmiselviä virheitä ja ristiriitaisuuksia?

Kysymyksiä kuukävelyiden kuvien osalta riittää, ja niiden analysointi on lähes loputon suo. Toistettakoon jälleen kuitenkin muutama päällimmäinen kysymys. Miksi esimerkiksi vuoret muuttavat itsekseen kokoaan ja sijaintiaan? Miksi samoja vuoria näkyy Kuussa eri avaruuslennoilla kuukävelyiden aikana? Miksi kraatereita ja muita yksityiskohtia ilmestyy ja katoaa itsekseen, kun samaa paikkaa valokuvataan? Miksi kuumoduuli vaihtaa itsekseen paikkaa kuvasta toiseen? Miksi varjot menevät miten sattuu? Miksi Kuun pinnalla näkyy kuuauton renkaanjälkiä kun kuuautoa ei ole vielä irroitettu kuumoduulista? Miksi renkaanjälkiä ei näy kuuauton ympärillä Kuussa? Miksi kuumoduulin laskeutumisesta ei näy mitään merkkejä aluksen alla? Miksi kuumoduuli näyttää pahviselta lavasteelta? Miksi Kuussa tasamaan ja vuorien kohdalla on usein selkeä raja, ja miksi vuorien väri poikkeaa usein selkeästi tasamaasta? Miksi vuoret eivät ole rosoisia, vaan näyttävät kuvissa ennemminkin hiekkakasoilta? Miksi Hasselblad-kameran ruudussa olevat ristit vaihtavat paikkaansa kuvissa, jotka on otettu samasta kohteesta ja samasta kohtaa? Miksi maapallo on väärässä paikassa taivaalla ja miksi se on niin minimaalisen pieni, tai miksi sitä ei näy lainkaan toisessa kuvassa? Miksi Aurinko on liian suuri ja se näyttää studiovalolta?

Suuri osa kuukävelyiden kuvista onkin sen verran tökerösti lavastettuja editoituja, että kuvia analysoineet tahot ovat erottaneet ne väärennöksiksi helposti. Itse olen myös 100% varma, että ainakin osa kuukivista on väärennettyjä. Ja voiko olla niin, että vain osa kuvista on väärennöksiä, että osa olisi aitoja, sillä miksi NASA olisi laittanut väärennettyjä kuvia aitojen sekaan? Eikö olisi loogisempaa ajatella, että kaikki kuvat ovat joko aitoja tai väärennettyjä? Ja kun osa on selkeästi väärennettyjä, niin eivätkö muutkin vastaavat kuvat ole väärennettyjä?

Apollo 15 -avaruuslentoon liittyvä
3D-mallinnus ja astronautin ottama
kuva; kumpi on kumpi? Vai ovatko
molemmat vain 3D-mallinnuksia?

NASA oli 60-luvulla toteuttanut Pioneer, Ranger, Surveyor, ja Lunar Orbiter ohjelmat, mitkä kaikki olivat kartoittaneet Kuuta valokuvaamalla ja skannaamalla. Apollon kuukuvissa esitetyt pinnanmuodot oli kuvattu mittakameroilla 60-luvulla Kuun kiertoradalta noin 100 km korkeudella kiertäneistä NASAn aluksista (esim. CM). Käytössä oli ns. metric-camera (stereokartoituskamera), joilla kuvattiin laajempi alue. Panoramic-kameroilla (Surveyor) saatiin kuvattua puolestaan lähialue 1,5 metrin tarkkuudella. Kun näiden mittakameroiden korkauskäyrädatat yhdistettiin oli mahdollista saada Kuun pinnan 3-ulotteisia stereokarttakuvia. Näitä valmistui tukuittain vuonna 1966, joita hyödynnettiin myös Apollo-ohjelmassa simulaatiokuvien, ja hyvin mahdollisesti myös "aitojen" kuvien tekemisessä sen jälkeen.
Arizonan autiomaassa kuvatun tasangon taakse oli liitetty filmin editointivaiheessa näitä Kuun 3D-pintaotoksia. Vaikutti kuitenkin siltä, että ensimmäisten miehitettyjen kuulentojen aikana laskeutumispaikoissa ja sitä kautta still-kuvissa oli vältetty taustan vuorimaisemia, mahdollisesti siksi, että niitä olisi ollut hankalaa editoida kuviin 60-luvun analogisella tekniikalla. Samasta syystä vältettiin tähtiä, sillä ne olisi ollut lähes mahdotonta kopioida kuviin uskottavasti, joten ne päätettiin jättää kokonaan pois. Joka tapauksessa, ilmeistä on, että suurin osa kuvista 60- ja 70-luvulla kehitettiin ja editoitiin Houstonin avaruuskeskuksessa, kuvalaboratorion rakennuksessa 8.

Mahdollisten Langley Research Centerissä otettujen yksittäisten studiokuvien lisäksi on viitteitä siitä, että suuri osa Apollon alkuperäisistä still-kuvista otettiin autiomaasta, pääosin Arizonan Verde Valleyn simulaatiokentältä Flagstaffin läheisyydestä, johon oli rahdattu 60-luvulla tuhansia rekkakuormia hienoa kiviainesta. Alueelle oli lisäksi räjäytetty satoja kraatereita Kuun kiertoradalta otettujen stereokuvausten mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa simulaatiokenttä, sillä myös muita autiomaakohteita oli hyödynnetty kuvien tuottamisen osalta. Oleellista kuu-simulaatiokenttien rakentamisessa oli, että sedimenttikiviä sekä tuulen ja raudan hapettumisen merkkejä ei saanut kuvissa näkyä. 

Apollo 17 -avaruuslennon (lavastetun) laskeutumisalueen (Taurus-Littrow)
keskellä sijaitseva (Arizonan autiomaalta mukaan edioitu) kivilohkare.

Moon Flight Atlas -kirja (1969)
esitteli parikymmentä otosta
Apollo 11 -kuukävelystä, samoin
kuin esim. Kuun pinnan kuvia
aikaisemmista Apollo-lennoista.

Selvää joka tapauksessa on, että joitakin Apollo-kuvia oli olemassa jo 60-luvun lopulla, sillä kuuluisimmat Apollo 11 -kuvat - kuten Aldrinin poseeraukset ja kuumoduulista laskeutumiskuvat - julkaistiin jo tuolloin. Samoin erinäisissä 70-luvun tiedejulkaisuissa oli nähtävillä myöhempienkin Apollo -lentojen valokuvia, ei kuitenkaan tuhatmäärin. Nekin vähäiset kuvat olisi kuitenkin voitu helposti tehdä esimerkiksi Langleyn studioilla, taikka Arizonan autiomaassa yöaikaan ilman sen kummempaa kuvaeditointia.

Apollo 14 -avaruuslennosta lähtien oli lisätty sitten simuloituja kolmiulotteisia vuoritaustoja kuviin mukaan, valitettavasti tuolloin 70-luvun alussa vielä hieman kömpelöllä tekniikalla. Niissä kun oli käytetty stereokarttakuvaa kukkuloista, joissa ei kuitenkaan näy juurikaan merkkejä terävistä pinnanmuodoista, vaan ne näyttävät ennemminkin valtavilta santakasoilta. Suoraan yläpuolelta, Kuun kiertoradalta kuvattuna nämä terävät pinnanmuodot erottuvat kyllä. Vasta viime vuosien aikana on editoitu selvästi uskottavamman näköisiä kuvia digitaalisella tekniikalla. Esimerkiksi Apollo 17 -avaruuslennon laskeutusmialueen taustalla olevan vuoren kuvien osalta on - tahattomasti tai tarkoituksella - 70-luvulla kuitenkin epäonnistuttu, se näkyy internteissä olevien sivustojen kuvavertailuissa kiistattomalla tavalla.

AS16-117-18845: Hups, kuka tiputti kolikon maahan?

Väitetään, että NASAn tullessa 80-luvulla siihen tulokseen, että lavastettuja kuvia oli liian vähän miehitettyjen Apollo -avaruuslentojen kuukävelyistä, mahdollisesti vain muutamasta kymmenestä noin sataan kappaletta, niitä päätettiin teettää sitten reilusti lisää uskottavuuden sekä myöhemmin 90-luvun puolivälistä alkaen internetin tuoman julkisuuspaineen johdosta. Väitetään, että itse asiassa yli 90% nykyisin julkisuudessa olevista NASAn Apollo -valokuvista olisi tehty Apollo-lentojen päättymisen jälkeen, joitakin 70-luvun lopulla, mutta pääosin vasta vuonna 1986 tai sen jälkeen, ja enimmäkseen 1990- ja 2000-luvuilla. Voiko tämä pitää paikkaansa, vai onko kukaan nähnyt julkisuudessa tuhatmäärin miehitettyjen lentojen Apollo-kuvia sitä ennen?

AS17-164-20494: Väitetään, että kuvan
vasemmassa alakulmassa mainittu Tuttle
olisi ollut useimpien internetissä esillä
olevien NASAn virallisten Apollo-kuvien takana.

Mainittakoon näihin kuvamanipulaatioihin liittyen väite eräästä sen tekijästä, väite, joka saattaa olla hyvin varteenotettavakin. Nimittäin tiedetään, että NASA oli palkannut Center for Earth and Planetary Studies (CEPS) toimintojensa kautta Michael J. Tuttle -nimisen henkilön Apollo -kuviin liittyen. Virallisen tiedon mukaan Tuttle skannasi Apollo-ohjelman normaaleista paperiversioista NASAn pyynnöstä muutama sataa kuvaa internettiin, samoin kuin kokosi nk. panoraamakuvat laskeutumispaikkoihin liittyen. Epävirallisen tiedon mukaan Tuttle oli tehtaillut 90-luvulla edellisten lisäksi jopa tuhansia kappaleita kuukuvia sen ajan uusimmilla kuvankäsittelyohjelmilla, kuten Photoshopilla. Väitetään, että siinä yhteydessä photoshopatut kukkulat, erilaiset kohteet, kuten astronautit ja niiden varjot, samoin kuin kuuautot jne. oli editoitu eri lähteistä ja koottu samaan kuvaan. Kuvaan, jonka etualalla oli Maassa kuvattu simulaatiokenttä, joissakin tapauksessa mahdollisesti Hasselblad-kameralla. Kuvien taustat oli pyritty samassa yhteydessä täsmäyttämään Kuun vastaavan alueen topogragiakuviin. Ero etualan väritykseen ja taustan erilaiseen "väritykseen" johtuu pääosin siitä, että Apollo-kuvissa taustakuva on mustavalkoinen (3D-mallinnus, jota on sävytetty hue-tekniikalla) ja vain etuala on värikuvaa (simulaatiokentältä). Kuten on tullut mainittua, näissä lavastetuissa maisemissa on kuitenkin näin nykyaikana havaittu runsaasti erilaisia ristiriitaisuuksia, erityisesti toisiinsa nähden, joita ei kuvien väärentämisvaiheessa olla osattu ottaa huomioon.

Kuvavertailujen perusteella vaikuttaisi siltä, että ainakin joissakin "astronauttikuvissa" puvun sisällä ei ole oikea astronautti, vaan joku vaihtuva avustaja. Tämä selittäisi osaltaan myös sen, miksi jonkun astronautin pituus saattaa vaihdella kuvasta toiseen. Vaikuttaisi lisäksi siltä, että osassa kuvissa käytettiin myös pienoismalleja.

Jos ja kun kuvia on väärennetty, johtuuko se sitten siitä, että Kuussa ei ole käyty, vai onko kyseessä jokin toinen syy? Ainakin NASA haluaa kovasti esittää todisteita Kuussa käymisen puolesta. Nimittäin viime vuoden aikana NASA on internetissä ylpenä esittänyt Kuun kiertoradalta Lunar Reconnaissance Orbiter (LRO) -kuuluotaimesta otettuja uusia, aikaisempaa terävämpiä valokuvia Apollon laskeutumisalueista. Niissä on kuvattu Kuun pinta noin 50 kilometrin korkeudelta.

Kuvien suurennoksista on tunnistettavissa tai tulkittavissa Auringon heijastumien ja muiden merkkien perusteella esimerkiksi kuumoduulin laskeutumisosa, kuuauto, erilaista välineistöä, sekä muita jälkiä. Näissäkin LRO-kuvissa on tosin huomattavasti tulkinnanvaraa. Skeptikot ovatkin laittaneet näiden kuvien aitouden kyseenalaiseksi, ja esimerkiksi ihmetelleet miten jalanjäljistä tai kuuautosta muodostuneet polut voivat näkyä näissä kuvissa? Skeptikot ovat myös esittäneet, että kyseessä on ainoastaan NASAn uusimmasta kuvamanipulaatiosta, jolloin näihin LRO-kuviin on editoitu mukaan "todisteet" Kuussa käymisestä. Kuvat voivat vaikuttaa maallikon silmin kuitenkin varsin uskottavilta ja loogisilta. Oma mielipiteeni tosin on, että kuvassa näkyvät mustat juovat eivät näytä todelliselta. Kyseisiä kuvia analysoitaessa NASAn kuvien väärentämisen ja kuvaminipuloinnin pitkän historian tuntien niiden aitoudesta ei voi mitenkään mennä takuuseen. Todettakoon, että Japanin, Intian ja Kiinan satelliitit eivät toistaiseksi ole havainneet jälkiä Apollo -avaruuslennoista Kuun pinnalta. Jäämme siis vielä odottamaan lisävahvistusta NASAn kuville.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 11)

On aika mennä Apollo -avaruuslentojen osalta perimmäisten kysymysten äärelle? Miksi ihmeessä kuva- ja filmimateriaalia on väärennetty, jos kerran Kuussa on käyty? Vai onko sittenkään? Vai oliko niin, että Kuussa oli kyllä käyty Apollo-ohjelman puitteissa, mutta kuva- ja filmiateriaalia on väärennetty jostain muusta syystä?

NASAn hieman harvinaisemmassa
kuukuvassa näkyy outo kohde
taivaalla. Vai onko se vain repeytymä
studion mustassa taustalevyssä?

Koko Apollo -vyyhti on valtavan moniulotteinen ja myös monimutkainen, jonka eri osa-alueista myös tiedemiehet ja professorit kiistelevät keskenään, eikä oma kompetenssini riitä tieteellisten yksityiskohtien arviointiin, kun eivät tiedemiehetkään ole asioista samaa mieltä. Joka tapauksessa, perustelut kuulentojen puolesta ovat edelleen erittäin vakuuttavia ja kyseessähän on myös virallinen osa ihmiskunnan historiaa. Vastapainona ovat taas viime vuosikymmenien aikana esiin nousseet lukuisat ristiriitaisuudet, epäselvyydet ja epäilyt näihin lentoihin liittyen, joihin tulisi löytää vastaus. Kuvien ja filmien väärentämisen lisäksi ristiriitaisuuksia kun on löydettävissä Apollo -avaruuslentojen lukuisista muistakin osa-alueista. Tunnetuimpia näistä onkin jo nostettu esille tämän blogin myötä. Tosin, osa ristiriitaisuuksista ja epäselvyyksistä johtunee varmasti myös siitä, että niitä ovat arvioimassa nk. maallikot, joilta puuttuu alan tieteellinen pätevyys.

Joka tapauksessa, NASA ei myönnä ensimmäistäkään epäselvyyttä, eikä edes sitä, että mitään materiaalia olisi väärennetty, joten on yritettävä muutoin selvittää ja päätellä mitä on todellisuudessa tapahtunut. Mahdollista kun on, samoin kuin toivottavaa, ettei kuva- ja videomateriaalin väärentämistä lukuunottamatta mitään suurempaa huijausta ole tapahtunut. Eli  Kuussa on oikeasti käyty, ja kuvaustilanteiden lavastukset oli tehty jostain muusta syystä. Esitän kuitenkin eri puolilta tihkuneiden tietojen, huhujen  ja viitteiden perusteella joitakin päätelmiä ja hypoteesejä mitä on saattanut - kaikkein hurjimmillaan - tapahtua Apollo 11 -avaruuslennon osalta. Sama periaate pätee luonnollisesti myös muihin miehitettyihin Apollo -lentoihin. Nämä esitetyt päätelmät kuulostavat kieltämättä utopistisilta, eli niiden tulee olla vain hallusinaatioita?

Miksi sitten miehitetyt kuulennot ylipäätään päätettiin simuloida? Siihen voi olla olemassa useampia vaihtoehtoja. Useimmiten esille nostettu vaihtoehto on se, että NASAlla oli tiedossa, ettei Maan kiertoradan ulkopuolelle ollut Apollon puitteissa mahdollista mennä. Useammasta syystä, yksistään jo sen johdosta, että van Allenin vyöhykkeen säteilyarvot olivat hengenvaarallisia kuulennolla, sillä ne olisivat tappaneet ihmisen moninkertaisesti. Lisäksi esimerkiksi Saturn V -kantoraketin ja kuumoduulin (LM) toiminnassa oli havaittu ylitsepääsemättömiä ongelmia. Oli syy sitten nämä tai jokin muu, niin ilmeistä joka tapauksessa oli, että NASA tiesi mitä Kuussa todellisuudessa oli, eikä sitä voitu julkistaa koko maailmalle valokuvien muodossa.

Mikäli kuukävelyiden videot olivat lavastettuja, oliko siitä sitten jo sovittu kun AAP-testit ja niiden tallennukset aloitettiin syksyllä 1965? Mahdollisesti, mutta ei välttämättä, sillä kyseessä olisi saattanut olla siinä vaiheessa vain puhtaasta simulaatiosta, ja mahdollinen päätös tallenteiden käyttämisestä lavastuksiin olisi voitu tehdä myös myöhemminkin. Kuitenkin nähdäkseni viimeistään vuoteen 1967 mennessä, jolloin kuukiviä alettiin systemaattisesti kerätä ja, johon ajoittui myös Apollo 1 -tragedia.

Ajatus oli yksinkertainen. Maailmalle tuli näyttää, että NASA onnistui tavoitteessaan Kuun valloituksen osalta ja, että siellä ei ollut muuta kuin hiekkaa ja kiviä. Illuusion toteuttaminen ei kuitenkaan tulisi olemaan helppoa, sillä esityksen tulisi olla visuaalisesti uskottava koko maailman silmissä. Valokuvien lisäksi ihmisten oli myös nähtävä kuukävelyt omista televisioistaan, jotta tapahtuma olisi yleisesti hyväksytty. Uskottavuutta tultaisiin lisäämään myös sillä, että kuulennot tultaisiin simuloimaan useampaan otteeseen.

Apollo moon videos (hypothesis)

Kuvaprojisointia simuloidusta Kuun
pinnasta vuonna 1965.

Ensimmäiset kuvankäsittely -ja 3D-mallinnusohjelmat oli kehitetty 60-luvulla NASAssa Apollo-ohjelman yhteydessä. NASAlla oli käytössä jo 60-luvun loppupuolella nk. kuvaprojisointitekniikkaa (renderöintiä), jonka yhteydessä Kuun pinta oli simuloitu erittäin tarkasti kolmiulotteisesti. Näin oli tehty myös Apollo-alusten osalta, jotka oli mallinnettu kolmiulotteisesti, käytännössä kuvattu useasta eri kuvakulmasta ja etäisyydeltä. Langley Research Centerissä Kuuhun laskeutuvaan simulaatioaluksen ikkunaan oli tuotettu 3D-rasterimalli Kuun pinnasta, joka sitten projisoitui aluksen paikan mukaisesti. Simulaattoreiden ikkunakuvaruuduissa Langleyssä oli pyörinyt täydellinen liikkuva ympäristö, eli käytännössä Kuunpinnan simulaatio tarkkoine rasteripintoineen. 

Kyseessä oli kuvaprojisoinnista, jossa eri otoksissa rasteripohjaisessa mallissa kullakin pikselillä oli oma vastinpisteensä. Kohteen kääntäminen  siirsi pikiseliä alkutilanteesta lopputilanteeseen kuva kuvalta lyhintä vektoria pitkin. Avainpisteiden avulla Langleyssä ollut IBM-tietokone laski väliin jääneet perspektiivinäkymät lyhintä reittiä käyttäen, esimerkiksi simulaatioaluksen "laskeutuessa Kuun pinnalle". Kyseessä on sangen yksinkertainen, mutta näyttävä tekniikka, jossa varjotkin liikkuvat projisoinnin mukana. Lopputulos oli suhteellisen uskottavaa jo 60-luvun loppupuolella.

Kuutausta pyöri Apollo-filmeissä yleensä analogisena ja alus projektio-ohjelmoituna. Kuun kiertoradalla kuvan vilkkumisen ja heikon kuvaresoluution NASA kertoi johtuvan pitkästä etäisyydestä. Kuva oli todellisuudessa kuitenkin tuotettu 3D-mallinnuksen, kuvaprojisoinnin sekä pienoismallien avulla. Käytetty tekniikka ei kuitenkaan ollut tuolloin aivan täydellistä, sillä joissakin näkymissä aluksen liikkuessa pehmeästi taustalla oleva kuumaisema etenee samanaikaisesti välillä nykimällä eteenpäin. 

Katso: http://www.youtube.com/watch?v=Yb3xrKvUVTo

Tämä NASAn filmistä tehty kooste on esittävinään Apollo 11 -kuumoduulin
nousuosan lähestymistä huolto- ja komentomoduulia telakoitumista varten.
Tausta ei kuitenkaan ole uskottava, kyseessä kun on studiolavastus.

Avaruusaluksen pienoismalli oli kiinnitetty lasialustaan ja kuvattu
kuumaisemaa vasten  Apollon simulaatioiden aikana.

Apollo 17 ja kuukivinäytteiden ottoa.

Mitäpä jos NASA olisi tosiaan hyödyntänyt aikaisempia simulaatioita kuufilmeissään? Oletettavasti tällöin simulaatiotilanteet olisivat autiomaan osalta toteutettu yöaikaan, ja mukana kuvauksissa olisi ollut lukuisia keinotekoisia valonlähteitä, kuten suuritehoisia valonheittimiä, joilla olisi saatu vaikutelma kirkkaasta Auringon tuottamasta valosta. Itseäni on pistänyt kuukävelyiden filmeissä silmään, että "Auringonvalo" tuli aina suunnasta, jota filmikamera ei kuvannut, jonka johdosta Aurinkoa ei milloinkaan suoraan näy filmeissä. Oliko se vain sattumaa, vai voisiko se johtua kenties siitä, että mikäli "Aurinkoa" olisi kuvattu, olisi lavastustilanne eittämättä paljastunut? Toinen itseäni ihmetyttänyt asia on se, että miksi näkemilläni videoilla astronautit eivät milloinkaan ota still-valokuvia Hasselblad-kameroillaan? Missä välissä ne tuhannet valokuvat oikein otettiin?

Joka tapauksessa, kuvattua filmiä olisi lisäksi pitänyt hidastaa jälkikäteen noin puoleen antaakseen uskottavan vaikutelman kevyemmästä Kuun painovoimasta. Tätä vaikutelmaa olisi voitu tehostaa astronautista korkeaan nosturiin kiinnitetyllä ohuella metallivaijerilla. Simulaatioiden esittäminen aitoina materiaaleina olisi edellyttänyt lisäksi sitä, että filmin kontrastia ja väritasapainoa olisi muutettu, samoin kuin lisätty jälkikäteen astronauttien ja ADF-keskuksen välisiä simulaatio- tai käsinkirjoitettuja keskusteluita, tarvittaessa hidastettuun filmiin. Samoin piippaukset olisi pitänyt lisätä. Tämä olisi ollut kuitenkin suhteellisen helposti tehtävissä, jopa 60-luvun tekniikalla. Mikäli näin olisi toimittu, filmit ja astronauttien ja "valvontakeskuksen" väliset ääninauhat olisivat saattaneet olla tallennettuja parhaimmillaan jo useampi vuosi ennen varsinaisia avaruuslentoja. NASAn Langley Research Centerillä olisi ollut tällöin runsaasti editointiaikaa ennen kuin nauhoja tultaisiin hyödyntämään lavastusten yhteydessä.

 

Tässä NASAn julkaiseman filmin still-kuvassa on
Apollo 16 -astronautti John Young ensimmäisen kuukävelyn
(EVA - Extra-vehicular Activity) aikana 21.4.1972.

Tässä NASAn julkaiseman filmin still-kuvassa on
Apollo 16 -astronautit John Young ja Charles Duke toisen
kuukävelyn (EVA 2) aikana 22.4.1972. Kyseinen kuukävely
tehtiin useamman kilometrin päässä edellisestä, silti etualalla
olevat kivet ovat täsmälleen samoja kuin edellisenäkin päivänä
kuvatussa filmissä. Miten tämä on mahdollista? Kysyttäessä
asiaa NASAlta heidän selityksensä oli, että he olivat merkinneet
filmit väärin, ja kyseessä oli todellisuudessa sama kuukävely.

Kieltämättä, kuukävelyiden (EVA) videoilla on havaittavissa monenlaista enemmän tai vähemmän outoja asioita. Miten on mahdollista, että astronautteja kuvaava kamera kääntyy itsekseen, voitiinko sitä tosiaan kauko-ohjata maasta käsin, kuten NASA väittää? Miten ihmeessä jalustalla olevan videokameran virransaanti toimi, akuillako muka? Miksi astronauttien yläpuolella näkyy toisinaan kummallisia heijastuksia, ikään kuin siellä olisi metallivaijeri? Miten astronautit onnistuvat pomppimaan pystyyn niin helposti ilman apuja kaatumisensä jälkeen? Miksi astronautit käyttäytyvät niin huolettomasti Kuussa? Miten kuuauton renkaiden ilmaan nostaman hiekan kuuluu tippua ilmasta? Entä kuuluuko lipun heilua Kuussa? Johtuvatko nämä outoudet ainoastaan täysin erilaisesta ympäristöstä Maahan verrattuna? Kyseisestä poikkeavasta ympäristöstä johtuen maallikon onkin hieman hankalaa sanoa täydellä varmuudella - yksistään näitä videoita katsomalla - ovatko videot lavastettuja vai eivät. Mutta NASAlla oli ainakin mahdollisuus myös niiden lavastamiseen.

Voiko lippu heilua tyhjiössä?

Nostettakoon esille väite, jonka mukaan näitä Apollo-videoita olisi tehty myös yhteistyössä Walt Disneyn studioiden kanssa. Totta on, että kantoraketin pääsuunnittelija Wernher von Braun oli tuntenut Walt Disneyn 40-luvun lopulta saakka, he olivat olleet siitä lähtien ystäviä ja tiiviissä yhteydenpidossa, ja Disney oli sittemmin myös vieraillut NASAn tiloissa Apollo-ohjelman puitteissa lukuisaan otteeseen. Von Braun oli myös vieraillut Disneyn studioilla lukuisaan kertaan.

Disney oli aiemmin tehnyt yhteistyössä von Braunin ja avaruushallinnon kanssa useita elokuva- ja tv-projekteja 50-luvulla, joita olivat esimerkiksi "Man and the Moon", "Man in Space", sekä "Mars and Beyond". Niihin liittyen oli käytetty Disneyn tiloissa rakennettua tarkkaa Kuun pienoismallia sekä elokuvastudioiden viimeisintä teknistä osaamista. Näissä fantasioissa kuvattiin kuinka Yhdysvallat on lähitulevaisuudessa valloittamassa avaruuden. Disney ja von Braun julistivat yhdessä julkisuudessa avaruuden valloittamiseen liittyvän tavoitteensa jo pari vuotta ennen presidentti Kennedyn julistusta. Vuonna 1960 ilmestyi von Braunin tieteiselokuva "First Men to the Moon" - Disneyn tuotantona, joka enteili tulevaa Kuun valloitusta. Näissä Disneyn tieteisfantasioissa käytetyt avaruusalukset oli suunnitellut von Braun yhteistyössä Disneyn kanssa. Sattumaa tai ei, myöhemmin Apollon puitteissa käytetyt mallit muistuttivat Disneyn elokuvien fantasioita. Vaikutti siltä, että Disneyn fantasiamaailma ja todellisuus olivat sekoittuneet toisiinsa.

Disney menehtyi vuonna 1966. On kuitenkin aiheellista kysyä kuinka paljon teknistä tukea Disney oli ehtinyt oikein tarjota Apollo-ohjelman visuaaliseen toteutukseen? Entä jatkuiko NASAn ja Disneyn studioiden yhteistyö myös sen jälkeen?

Disney ja von Braun  kuvattuna Marshall Space Flight Centerissä
sijainneessa von Braunin toimistolla huhtikuussa 1965.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 10)

Moon simulations, part 2: LOLA & LARC & MSC

Yleisessä tiedossa on, että autiomaiden USGS-harjoitusten lisäksi astronautit simuloivat aitoja tilanteita myös sisätiloissa, joista kaikkein tunnetuin paikka oli Virginian Hamptonissa sijaitseva NASAn Langleyn tutkimuskeskus, joka tunnetaan paremmin nimellä Langley Research Center (LARC). Lieneekö vain sattumaa, että myös CIAn päämaja sijaitsi samalla paikkakunnalla? 

L-1963-09964: Reduced Gravity Walking Simulator
oli eräs NASAn testilaite, joka oli käytössä Langley
Research Centerissä 60-luvulla. Kyseinen
harjoitustilanne on ikuistettu 11. joulukuuta 1963.

NASA 69-H-707 (22.4.1969): Armstrong ja Aldrin
suorittivat LARC:in lisäksi myös MSC:ssä
lukuisia kuu-simulaatioita.

Toinen tunnettu Apollo-ohjelman harjoittelupaikka sijaitsi NASAn Houstonin avaruuskeskuksessa (Manned Space Flight Center), jossa harjoituksia toteutettiin esimerkiksi rakennuksessa 9. Houston olikin luonnollinen astronauttien harjoituspaikka, sijaitsihan alueella myös Apollo-avaruuslentojen virallinen valvomo (Mission Control Center, MCC), sekä keskeisiä Apolloon liittyneitä simulaattoreita ja testilaitteita. Kaiken kaikkiaan, NASAn tiloissa suoritettuja erilaisia simulaatioita ja testejä oli alettu toteuttaa tiiviisti vuodesta 1963 alkaen.

L-69-2357: Lunar Landing Research Facility (LLRF)
oli Langley Research Centerissä 1965 käyttöönotettu
simulaattori, jossa vaijerien varassa harjoiteltiin mm.
kuumoduulin (LEM) laskeutumista, samoin kuin
kuukävelyä Kuun kaltaisessa painovoimassa.
Rakennelman korkeus oli noin 73 metriä.

Langley Research Centeriin sisälle rakennettiin
Kuumaisemia simulaatioita varten. 

USGS oli vastuussa laskeutumis-
alueiden mallintamisesta mm.
kipsipienoismallien avulla.

Jotta simulaatioista olisi saatu visuaalisesti mahdollisimman uskottavia oli USGS (U.S. Geological Survey) tehnyt Apollo-ohjelman aikana NASAn pyynnöstä pienoismalleja kipsilaastin ja muottien avulla Apollo-avaruuslentojen laskeutumisalueiden lähellä sijainneista vuorimuodostelmista. Kuvat näistä maastomuodostelmista, joista kipsijäljitelmät tehtiin, ilmoitettiin perustuvan Kuun kiertoradalta otettuihin laserkuvamittauksiin ja stereokartoitukseen, joita NASAn Rangerit ja Lunar Orbiterit suorittivat tiiviisti 60-luvulla. Valmiit kipsiset vuoret yhdistettiin sitten muuhun simulaatiomaisemaan.

Apollo 15 -lentoon liittyvä "kuumaisema" NASAn simulaationa.

LOLA valmistui lopullisesti vuonna
1965. Pian Apollo-lentojen jälkeen
se tuhottiin.

Edellisten USGSn valmistamien kipsikuvien lisäksi koottiin erilaisia Kuun pinnan näköismalleja, jotka myöskin perustuivat Kuun kiertoradalta otettuihin valokuviin. Apollo-ohjelmaan liittyen kun oli alettu valmistaa suhteellisen kookkaita näköismalleja Kuun pinnasta  topografiamallinnuksineen, jotka sijoitettiin Langleyn tutkimuskeskukseen. Sinne oli muutoinkin keskittynyt pääosa  kuumallinnuksista sekä Apollo -avaruuslentoihin liittyvistä, NASAn tiloissa suoritetuista harjoituksista.

Langley Research Centerissä kehitetyn idean mukaan aluksen navigaatiosysteemin lisäksi astronautti tarvitsi myös visuaalista mallinnusta auttamaan oikean laskeutumispaikan löytämisessä. Sitä varten vuonna 1963 perustetun LOLA-projektin (Lunar Orbit and Landing Approach) hinnaksi kerrottiin muodostuneen 2 miljoonaa dollaria, jonka puitteissa rakennettiin useita kuu-pienoismalleja. 

1963-L-00425

NASA kertoi, että syy kuu-pienoismallien rakentamiseen liittyi siihen, että sen avulla oli mahdollista tutkia mahdollisia ongelmia kuualuksen laskeutumisen yhteydessä. Eri kokoisten pienoismaisemien avulla oli tarkoitus mallintaa astronauttien lähestymistä Kuun pinnalle eri korkeuksissa. 

1963-L-00718

Kenties merkittävin rakennelma Kuun mallinnuksessa oli vajaan 7 metrin halkaisijaltaan ollut pyöreä Kuun pienoismalli, joka pyöri oman akselinsa ympäri. LOLAan liittyi myös muita Kuun pienoismalleja, lähinnä kaarevia seinämiä, joihin oli rakennettu Kuun pinnan topografia. Kuulentosimulaatioissa LOLA-pienoismalleja oli mahdollista kiertää niitä ympäröivillä raiteilla, josta käsin niitä videoitiin halutusta kohtaa, eräänlaisilta keinotekoisilta  kiertoradoilta. Kerrotaan, että kaikkia malleja oli lisäksi mahdollista käännellä vapaasti halutusta kohtaa, ympyränmuotoista mallia lukuun ottamatta, joka pyöri ainoastaan akselinsa ympäri.

1963-L-01052: Vasemmalla LOLA Model 2
ja oikealla Model 1 rakennusvaiheessa.

1963-L-04642: LOLA Model 1 ja 2 sekä raide, joka oli suunniteltu
TV-kameraa varten käytettäväksi kuu-simulaatioiden yhteydessä.

Eri kokoisia Kuun simulaatiomalleja oli nykytietämyksen mukaan ainakin neljä. LOLA-projektin pallon muotoisella pienoismallilla (Model 1) oli tarkoitus kuvata raiteilta  (kiertoradalta) miltä Kuun pinta näyttää 200 mailin korkeudelta. Kyseisessä pienoismallissa 1 tuuma vastasi 9 mailia. Kaksi muuta mallia (Model 2 & 3) esittivät suurennettuja, kaarevia osa-alueita ensimmäisestä mallista, jotka oli siis tarkoitettu lähempänä Kuun pintaa tarkoitettuja simulaatioita varten. Neljännen mallin (Model 4) kerrottiin esittäneen kohdennettua aluetta Alphonsus -kraaterin (Crater Alphonsus) alueesta, joka puolestaan liittyi Apollo 16 ja 17 -lentojen  laskeutumispaikkaan.  Tässä neljännessä pienoismallissa 1 tuuma Kuun pienoismallissa vastasi 200 jalkaa. 

Lukuisia Langley Research Centerissä (LARC/LRC) suoritettuja astronauttien harjoituksia, samoin kuin LOLA-projektin puitteissa toteutettuja Kuun lähestymisharjoituksia videoitiin vuodesta 1965 alkaen säännönmukaisesti. NASAn mukaan eräänä heidän pyrkimyksenään oli saada kuvatuista simulaatiotilanteista mahdollisimman aidonmukaisia tulevia Apollo -avaruuslentoja varten.