Did NASA fake the Apollo mission? (part 5)

Koko maailma oli mukana todistamassa, kun NASAn Apollo-avaruusohjelman tavoite saavutettiin 20.7.1969, jolloin ensimmäinen miehitetty avaruuslento, Apollo 11 oli onnistunut laskeutumaan Kuun pinnalle. Suorassa tv-lähetyksessä 21.7 näytettyjä ensimmäisiä astronauttien askelia Kuun pinnalla seurasivat sadat miljoonat ihmiset ympäri maapalloa. Koko maailma vaikutti olevan haltioissaan ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmasta saavutuksesta, ja lehdistö ylisti Yhdysvaltojen saavutusta. Silloisen Neuvostoliiton pääsanomalehdissä tosin rohjettiin väittää, että kyse oli huijauksesta.

Joka tapauksessa, NASA uutisoi maailmalle perusteellisella tavalla vuosina 1969 - 1972 kaikkiaan seitsemästä Apollo-kuulennosta (Apollo 11 - 17), joista kuusi - Apollo 11, 12, 14, 15, 16, 17 - onnistuivat laskeutumaan onnistuneesti Kuun pinnalle. Kaksitoista astronauttia käveli Apollo-avaruuslentojen aikana Kuun kamaralla.

Vain yksi, eli Apollo 13 -avaruuslento jouduttiin valitettavasti keskeyttämään Kuun kiertoradalla tapahtuneen vakavan teknisen vian johdosta, mutta silloinkin astronautit saatiin kaikeksi onneksi elävänä takaisin Maan pinnalle. Eli täysin ongelmitta Apollo -avaruuslennot eivät sujuneet, mutta ihmekös tuo, sillä Apollo 13 -lennon lähtöaika oli paikallista Houstonin aikaa iltapäivällä kello 13.13. Onnettomuus kuumatkalla oli tapahtunut 13. matkapäivän 13. tunnin aikana. Eli olipa kyseessä hauskoja sattumia lukusarjojen osalta - oikeita epäonnen lukusarjoja! Hahaa!

Apollo 11 -lennon johtajilta irtoaa vapautunutta naurua onnistuneen
kantoraketin laukaisun jälkeen 16.7.1969. Neljä keskimmäistä
NASA-johtajaa vasemmalta oikealle ovat Charles W. Mathews,
Wernher von Braun, George Mueller, ja Samuel C. Phillips.

Joka tapauksessa, erillaisten todisteiden kirjo onnistuneista kuumatkoista vaikuttavat edelleen kiistattomilta. Näkiväthän sadat miljoonat ihmiset ensimmäisten astronauttien askeleet Kuun pinnalla suorana televisioistaan. Amerikkalaiset näkivät lisäksi myös useista muista Apollon kuukävelyistä suoria televisiolähetyksiä kotimaassaan 70-luvun alussa. Onhan todisteina olemassa myös suuri määrä ainutlaatuisia, aitoja kuukiviä, lähes 6000 Apollo-valokuvaa Kuun pinnalta ja Kuun kiertoradalta, erilaisia tutkimustuloksia, samoin kuin tuntikaupalla televisiokuvaa ja astronauttien ottamaa videokuvaa. Todisteina ovat lisäksi monet astronauttien ja lennonjohdon väliset pitkät, yksityiskohtaiset ääninauhat sekä tarkat minuuttikohtaiset kirjaukset Apollo-avaruuslennoilta. Ja eihän pidä unohtaa, että Kuussa on suuri määrä sinne jätettyä laitteistoa, kuuautoja, samoin kuin esimerkiksi kuumoduulin laskeutumisosia, vielä nykyäänkin, sillä eihän niitä kukaan ole sieltä pois hakenutkaan. Astronautit ovat lisäksi kirjoittaneet lukuisia menestyskirjoja kokemuksistaan. Erilaisten todisteiden määrä onkin hengästyttävän suuri. Tämän johdosta ihmiskunnalla ei ole ollutkaan syytä epäillä mitään NASAn ilmoittamaa yksityiskohtaa Kuuhun ja Apollon-avaruuuslentoihin liittyen. Ei oikeastaan mitään syytä, ei ainakaan viime vuosiin saakka.

Olin kyllä kuullut aiemminkin väitettävän, että ainakin osa kuukuvista olisivat olleet väärennettyjä. Se oli mielestäni suorastaan uskomaton väite, joka ei tietenkään voinut pitää paikkaansa? En nimittäin olisi etukäteen millään uskonut, ennen kuin aloin itse viime vuonna tutkia kuvia ja niiden yksityiskohtia tarkemmin, että jotain kummallista tosiaan oli NASAn julkaisemissa kuukuvissa. Mitä enemmän kyseisiä otoksia tarkastelin, sitä enemmän niistä välittyi tunne, että jokin niissä oli pahasti vialla. Internetissä monet ansiokkaat tahot ovat jo vuosia analysoineet näitä Apollo-kuvia, ja todisteet ovat monissa kohdin niin ilmiselviä, etteivät niitä voi yrittää kumota sitkeimmätkään kuukuvien aitouteen uskovat puolustajat.

Osasuurennokset Apollo 17-avaruuslennon kuvista
AS17-147-22527 ja AS17-134-20435: Mahdoton tilanne
kuumoduulin taustalla olevan vuoren koon muuttumisen osalta.
Kyseessä onkin kuvien lavastajan tahaton (tai tahallinen)
kömmähdys. Tämä on kuitenkin vain eräs esimerkki niistä
kummallisuuksista, joita on havaittu sadoista Apollo-kuuvista.

Olenkin 100 % varma, että ainakin osa kuukuvista on ilmiselvästi väärennettyjä. Joko lavastettuja studiossa tai ulkoilmassa, kuvamanipulaatioita, tai näiden yhdistelmiä. Jos ja kun osa kuvista on todistetusti väärennettyjä, niin eikö olisi samalla todennäköistä tai ainakin mahdollista, että kaikki loputkin kuvat ovat? Eräs olennainen kysymys kuuluukin, että mikäli ihminen on tosiaan käynyt Kuussa lukuisaan otteeseen NASAn Apollo-ohjelman puitteissa, kuten ihmiskunnalle on kerrottu tapahtuneen, niin miksi kuukuvia on pitänyt väärentää? Entä onko jotain muutakin väärennetty tai lavastettu?

Osasuurennokset perättäin otetuista kuvista AS15-82-11168
ja AS15-82-11167: Astronautti Dave Scott astelee kuuautosta
poispäin (Apollo 15). Varjojen suunta ja koko eivät voi muuttua parin
askeleen välillä noin dramaattisesti (ilman kuvamanipulaatiota). 

Did NASA fake the Apollo mission? (part 4)

Presidentti Kennedyn koko maailmalle julistama tavoite kuumatkasta sitoi Yhdysvaltoja, ja tämä tavoite oli pakko saavuttaa, tavalla tai toisella. Muuta vaihtoehtoa kun ei käytännössä ollut olemassa, sillä hankkeessa epäonnistuminen olisi tarkoittanut Yhdysvaltojen nolaamista kaikkien, erityisesti läntisen maailman silmissä. Tavoitteen saavuttamiseksi osoitettiinkin valtion budjetista lähes rajoittamattomat resurssit läpi 60-luvun. Tavoitteen asettaminen ja sen toteuttaminen olivat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Ilman Neuvostoliiton mukana oloakin, Yhdysvaltojen armeijan, lähinnä ilmavoimien hallussa jo olevaa ufo-tekniikkaa ei voitu luovuttaa NASAn Apollo -ohjelman insinöörien käyttöön, monestakaan syystä. Mikäli tekniikkaa oli luovutettu Apollo-ohjelmaan, olisi samalla paljastunut tieto Yhdysvaltojen hallinnon jo 1940-luvulta saakka olevista ufo-kytköksistä koko maailmalle. Apollo-ohjelma kun oli julkinen Amerikan kansalle.

Ufoja oli säilytetty 40-luvun loppupuolelta saakka useissa salaisissa armeijan tukikohdissa, kuten kuuluisassa Area 51 -tukikohdassa Nevadassa. Takaisinmallinnuksen (Reverse engineering) ja humanoidien yhteistyön avulla oli onnistuttu selvittämään jo 50-luvun loppuun mennessä osa vieraan sivilisaation alusten käyttämästä teknologiasta, kuten antigravitaation toimintaperiaatteet, mutta tämä tietämys pidettiin salaisena. Mikäli antigravitaatio-tekniikkaa olisi luovutettu Apollo-ohjelmaan, sitä ei olisi voitu pitää salaisuutena, ja tämä tietämys olisi myös eittämättä levinnyt tavalla tai toisella jossain vaiheessa myös muiden maiden käyttöön. Sen sijaan päätettiin, että NASAn sai jatkaa Apollo-avaruuslentojen kehittelyä perinteisen tekniikan avulla. Tämä tekniikka oli kuitenkin - kirjaimellisesti - miljoonia vuosia ufo-teknologiaa jäljessä.

NASAn Apollo-ohjelmaan liittyvissä erilaisissa projekteissa työskenteli 60-luvun alkupuolella noin 30.000 työntekijää, ja parhaimmillaan 60-luvun lopun lähestyessä lähes 400.000 työntekijää, erilaiset alihankinnat mukaan lukien. Tämä henkilömäärä oli kuitenkin hajallaan ympäri Yhdysvaltoja NASAn sekä valtion muiden hallintoyksiköiden tukikohdissa ja tiloissa, samoin kuin erilaisissa yksityisissä yrityksissä. Jokaisella yksiköllä oli jokin rajattu vastuualue, tai kapea tuotekehityssektori, jonka parissa he työskentelivät. Kokonaisuutta hallitsi vain pieni ydinjoukko NASAn ja CIAn johdossa.


Tavoite päästä Kuuhun ja sieltä takaisin 60-luvun loppuun mennessä, oli vähintäänkin haasteellinen organisaatiolle, jonka käytössä ollut tekninen osaaminen ei ollut 60-luvun alkuvuosina yhtä korkealla tasolla kuin Neuvostoliiton avaruusohjelmassa. NASAssa havahduttiinkin vuosina 1964 - 1966 siihen, että lähes rajoittamattomista taloudellisista resursseista huolimatta ei voitu taata, että hankkeessa onnistuttaisiin. Apollo-ohjelmassa kun oli kohdattu 60-luvun puoliväliin mennessä lukuisia merkittäviä ongelmia, jotka olisi pakko ratkaista ennen kuin miehitetty kuumatka onnistuisi.

Saturn V -kantoraketti vaikutti olevan tehoiltaan edelleen riittämätön Apollo-avaruuslentoja ajatellen, eikä siihen välttämättä olisi mahtunut myöskään riittävästi polttoainetta kokonaista kuumatkaa varten. Tämä tarkoitti sitä, ettei sillä olisi tällöin ollut mahdollista viedä kantoraketin oman painon lisäksi myös komento/huolto-moduulia, eikä kuumoduulia Maan kiertoradalle, ja aina Kuuhun saakka. Kantoraketin tehojen lisääminen olikin keskeistä hankkeen onnistumisen kannalta. Huomattavaa on, Apollo-avaruuslentojen jälkeen ei ole vielä tähänkään päivään mennessä tehty tai kyetty tekemään kantorakettia, joka olisi mahdollistanut Apollo-avaruuslentoon tarvittavan tekniikan painon viemiseen Maan kiertoradalle ja Kuuhun saakka.

Kuumoduuli (Lunar Module, LM) oli huolestuttavan painava eikä sitä kyetty testaamaan tarpeeksi. Sen paino oli täyteen tankattuna peräti 15.000 kiloa, ja tämä oli tiedemiesten suuri huolenaihe. Edelleen, NASAn tiedemiehet epäilivät - ja aivan aiheellisesti - aluksen ohjattavuuden toimivuutta avaruudessa sen ulkolaidoissa olevien vakainsuuttimien (Reaction Control System, RCS) avulla. Läpi 60-luvun kuumoduuli-simulaattorissa moduuli kun lähestyi Kuun pintaa liian nopeasti ja se myös murskautui laskeutumisen yhteydessä. Kuumoduulin varustaminen tietokoneella, jota olisi tarvittu koomoduulin ohjelmoimiseen laskeutumis- ja nousuvaiheen aikana, muodostui haasteelliseksi, sillä tietotekniikka oli vielä 60-luvulla hyvin alkeellista. Kuumatkan epäilijät kertovat, että kuumoduulissa ollut tietotekniikka vastasi ainoastaan alkeellista yhteenlaskukonetta, jossa ei ollut alkuunkaan riittävää muistia tai kapasiteettia aluksen ohjaamiseen kohti komento- ja huoltomoduulia Kuusta lähdön jälkeen. Edellisen lisäksi niiden välillä ei ollut testattua ja toimivaa kohtaamis -ja telakoitumistekniikkaa Kuun kiertoradalla (Lunar orbital rendezvous technique).

Van Allenin säteilyvyöhyke (van Allen radiation belt) oli muodostunut vakavaksi uhaksi astronauttien terveydelle, sillä sen ilmeiset vaarat tunnettiin NASAssa 60-luvulta lähtien erilaisten avaruusluotaimien mittausten perusteella. NASAssa pelättiinkin, että astronauttia ei ollut käytännössä mahdollista lähettää Maan kiertoradan ulkopuolelle olemassa olevilla suojausmenetelmillä ihmiselle hengenvaarallisen avaruussäteilyn johdosta. Kuualuksen suojaaminen aurinko- ja avaruussäteilyltä olisi vaatinut selvästi yli metrin paksuisen erikoismetallisen (sisältäen lyijyä) suojakerroksen,  eikä tämäkään olisi välttämättä ollut riittävää suoja. Mikäli yli metrin paksuiset metalliseinämät olisi kuitenkin kyetty rakentamaan, olisi aluksen paino tällöin moninkertaistunut. Käytännössä sellaista ei voitu edes harkita, sillä aluksen paino oli mittava ongelma jo olemassa olevalla mallilla sen ohjattavuuden sekä Saturn V -kantoraketin teho-ongelmien johdosta. Neuvostoliitto tiesi myöskin tästä samaisesta van Allenin vyöhykkeestä, jonka johdosta he eivät toteuttaneet miehitettyjä lentoja Maan kiertoradan ulkopuolelle.

69-H-1064: Avaruuskeskuksen varajohtaja George E.
Mueller (vas.) kuvattuna yhdessä Apollo-avaruusohjelman
johtajan Samuel C. Philipsin kanssa Kennedyn
avaruuskeskuksessa.

NASAn Apollo-avaruusohjelmaa kontrolloi tarkkaan pieni joukko CIAn avaruushankkeesta päättäviä ihmisiä. Itse NASAssa Apollo-avaruusohjelman johtaja oli tuolloin Samuel C. Phillips, ja hänen lisäkseen  keskeisessä asemassa NASAssa oli puolisen tusinaa johtajaa, kuten George E. Mueller, James E. Webb ja Wernher von Braun. Phillipsin ja Muellerin toimeksiannosta vuonna 1965 alettiin laatia erillistä selvitystä (nk. Phillips Report) jonka aiheena oli se, miksi miksi Saturn -kantoraketin ja Apollo-avaruusaluksen suunnittelussa oltiin selvästi aikataulua jäljessä eikä oltu pysytty budjetissa.

Siinä vaiheessa kun NASAn ja CIAn johtajille oli käynyt ilmeiseksi, että Apollo-ohjelman ja tiukan aikataulun puitteissa ei olisi mahdollista toteuttaa miehitettyä kuulentoa turvallisesti tai ei lainkaan, oli edessä muutama vaihtoehto. Voitaisiin silti edetä suunnitellun mukaisesti, ja toivoa parasta lopputulosta. Tässä skenaariossa oli kuitenkin ilmeisenä vaarana, että edessä voisi olla täysi fiasko, jossa astronautit kuolevat, ja Yhdysvallat nolattaisiin koko maailman edessä, ja vieläpä suorassa tv-lähetyksessä. Toinen vaihtoehto oli, että luovuttaisiin kokonaan jo miljardeja dollareita maksaneesta hankkeesta, sadoista tuhansista työpaikoista ja koko kansakunnan ylpeydenaiheesta. Kolmas keino oli, että varmistettaisin jokin muu tapa, jolla osoitettaisiin, että Yhdysvallat onnistui saavuttamaan Kennedyn asettamat tavoitteet koko maailman silmissä.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 3)

Lyndon Johnson oli tunnettu jo loppuvuodesta 1957 lähtien demokraattisen puolueen senaattorina siitä, että hän ajoi Yhdysvaltoja mukaan avaruuskilpaan, toisin kuin silloinen presidentti Dwight Eisenhower, joka yritti pitää jalat maan pinnalla Neuvostoliiton syksyllä 1957 rakentaman keinotekoisen satelliitin (Sputnik) laukaisun jälkeen. Tapahtumaa voidaan kuitenkin pitää alkulaukauksena nk. avaruusajalle ja tavoitteelle avaruuden valloittamiseksi. Helmikuussa 1958 Johnson, joka käytännössä johti oppositiota senaatissa, laittoi komitean valmistelemaan lakia pysyvästä avaruusjärjestöstä. Presidentti Eisenhower allekirjoitti 29.7.1958 lain, jolla perustettiin National Aeronautics and Space Administration (NASA). Uskoisin, että viimeistään vuonna 1958 Johnsonille oli virinnyt ajatus myös Kuun valloitukselle. Kaiken kaikkiaan Johnson oli pitkälti vastuussa siitä, että Yhdysvallat oli lähtenyt mukaan avaruuskilpailuun vuosina 1957 - 1958.

Kennedy oli ottanut Johnsonin varapresidentikseen voitettuaan presidenttivaalit alkuvuodesta 1961. Tätä hän alkoi kuitenkin katua. Kennedy olikin kertonut luottomiehilleen vuonna 1963, että hän ei tahtonut tukea Johnsonia enää varapresidentiksi seuraavassa kampanjassaan. Johnson kun oli ryvettynyt viimeisten vuosiena ajan niin monenlaisissa sotkuissa ja häntä oli epäilty myös erilaisista  vaaliepäselvyyksistä, sekä lukuisten murhien tilaamisesta vastustajilleen. Uusin skandaali liittyi hänen poliittiseen avustajaan Bobby Bakeriin, jonka johdosta Johnsonin ura oli vaarassa kaatua kokonaan. Kennedy ei yksinkertaisesti enää luottanut Johnsoniin. 

Johnsonin mielestä Kennedy oli puolestaan nolannut hänet useaan otteeseen, hän oli jäänyt pahasti Kennedyn varjoon, ja ainoa keino välttää häntä uhkaavat lisätutkimukset ja oikeudenkäynnit oli päästä Kennedystä lopullisesti eroon, ja hänen siirtyä uudeksi presidentiksi. Lukuisten viitteiden mukaan vaikuttaakin siltä, että lopullisen murhakäskyn antoi juuri Johnson. Salamurhasuunnitelmasta oli sovittu jo keväällä 1963, jolloin sopiva syntipukki oli löydetty CIAn yhteyksien kautta. Varsinainen salamurha toteutettaisiin CIAn salaisten ja epävirallisten operaatioiden henkilöiden kautta, joita oli käytetty monesti jo aiemmin, esimerkiksi poliittisten murhien osalta. Varsinaisia ampujia Dallasiin oli palkattu vähintään kolme. Avustajissa mukana oli lisäksi Johnsonin aiemminkin murhissa käyttämä luottomies. Väitetään, että Kennedyn murhan rahoituksen takana, eli mukana olevien tahojen palkkiot - yhteensä useampi miljoona dollaria - maksoivat rikkaat teksasilaiset öljymiehet.

Varapresidentti Lyndon Johnsonin väitettiin
myös Neuvostoliiton tiedustelupalvelun mukaan
tehneen sopimuksen FBI:n ja CIA:n kanssa
Kennedyn salamurhaamisesta.

Jo vuosikymmeniä on väitetty, että salamurha olisi liittynyt Kuuban ja Yhdysvaltojen väleihin. Näinkin voi tietysti olla, mutta tätä teoriaa olen itse aina ihmetellyt. Miksi Kuuba olisi ollut niin tärkeä, että hänet olisi haluttu tappaa sen takia? Eikö se ollut silloin ja nykyäänkin lähes yhdentekevä kommunistivaltio? En kiistä, etteivätkö Kuuban asiat olisi voineet olla lisäkannustimena murhalle, mutta itse pitäisin paljon tärkeämpänä syynä Johnsonin rikollista taustaa, sekä hänen vallanhimoaan. Ja olisiko tämän lisäksi eräänä syynä voinut olla myös ufo-asiat, sekä avaruuden valloitus, ja ilman Neuvostoliittoa?

Esitänkin teorian, että muiden syiden lisäksi myös avaruuden valloitus toimi kannustimena Kennedyn murhalle. Mitäpä jos CIA ja sen takana olevat "Illuminatin" päättäjät eivät olisi halunneet jakaa Kuuhun liittyvää tietämystä humanoideista ja siellä olevaa teknologiaa Neuvostoliiton kanssa, vaan halusivat suojella tätä tietämystä, ja pitää ufo-teknologian yksistään heidän käsissään? Kennedy kun aikoi ryhtyä vuosia kestävään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa, jossa molempien suurvaltojen parhaimmat tiedemiehet kehittäisivät tekniikan, jolla he pääsisivät yhteisesti Kuuhun ja sieltä takaisin. Sitä kautta he myös joutuisivat jakamaan Kuussa olevan ja sieltä saadun teknologisen tietämyksen toistensa kanssa.  

Mitäpä jos Kennedy olisi julkistanut tulevassa tiedonannossa, että mitkä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton tavoitteet kuumatkaan liittyen olisivat, että ne liittyivät maapollon ulkopuoliseen elämään? Mitä jos Kennedy olisi viitannut julkisuudessa myös siihen, että heidän hallussaan oli jo ufoja? Mitäpä jos Kennedy aikoi raottaa ufo-tietämyksen verhoa julkisuuteen, tai paljastaa asian kokonaan? Mitäpä jos tämä haluttiin estää tavalla tai toisella, sillä se ei olisi sopinut hallinnon salaisissa organisaatiossa oleville "Illuminatin" päättäjille, ja sitä ollaan myös yritetty peitellä kaikilla mahdollisilla keinoilla sen jälkeen? Eikö tämä voisi olla vähintään yhtä varteenotettava teoria, kuin yleisesti mainostettu Kuuba-teoria? Nimittäin miksi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton yhteisen kuuhankkeen hyväksymisen ajankohta ja Kennedyn murha osuivat niin tarkasti yhteen? Oliko tämä vain sattumaa? Kenties, mutta väittäisin, että ei.

John Connally ja John Kennedy matkustivat
samassa ajoneuvossa Dallasissa 22.11.1963.

Mainittakoon vielä, että Kennedyn autosaattueen oli tarkoitus ajaa 22.11.1963 Dallasin Trade Mart -keskukseen, jossa Kennedyn oli tarkoitus pitää puhetta kutsuvieraille. Matka katkesi kuitenkin sitä ennen. Uusimpien tutkimusten mukaan Kennedy aikoi poiketa etukäteen kirjoitetusta puheesta, ja hän aikoi viitata omiin muistiinpanoihinsa, jossa olisi ollut ilmoitus koko maailmalle siitä, että emme ole yksin maailmassa. Puheessa oli kerrottu Roswellin ufo-tapauksesta ja siitä, että he olisivat olleet yhteyksissä näiden alusten rakentajiin aina sen jälkeen. Kennedy ojensi käsinkirjoittamansa puheen hetkeä ennen autosaattueen liikkeelle lähtöä samassa autossa matkustaneen teksasilaisen kuvernööri John Connalyyn (joka haavottui salamurhan yhteydessä) haltuun. Käsikirjoitus saatiin Connalyn avustajalta hänen kuolemansa 1993 jälkeen, jolloin käsiala-analyysin perusteella voitiin todeta, että 95% varmuudella kyse oli Kennedyn käsialasta.


My fellow Americans, people of the world, today we set forth on a journey into a new era. One age, the childhood of mankind, is ending and another age is about to begin.

The journey of which I speak is full of unknowable challenges, but I believe that all our yesterdays, all the struggles of the past, have uniquely prepared our generation to prevail.

Citizens of this Earth, we are not alone. God, in His infinite wisdom, has seen fit to populate His universe with other beings -- intelligent creatures such as ourselves. How can I state this with such authority? In the year 1947 our military forces recovered from the dry New Mexico desert the remains of an aircraft of unknown origin. Science soon determined that this vehicle came from the far reaches of outer space. Since that time our government has made contact with the creators of that spacecraft.

Though this news may sound fantastic -- and indeed, terrifying -- I ask that you not greet it with undue fear or pessimism. I assure you, as your President, that these beings mean us no harm.

Rather, they promise to help our nation overcome the common enemies of all mankind -- tyranny, poverty, disease, war. We have determined that they are not foes, but friends. Together with them we can create a better world. I cannot tell you that there will be no stumbling or missteps on the road ahead.

But I believe that we have found the true destiny of the people of this great land: To lead the world into a glorious future. In the coming days, weeks and months, you will learn more about these visitors, why they are here and why our leaders have kept their presence a secret from you for so long.

I ask you to look to the future not with timidity but with courage. Because we can achieve in our time the ancient vision of peace on Earth and prosperity for all humankind.

God bless you. God bless us indeed...

Varapresidentti Lyndon Johnson vannoi virkavalan
uutena presidenttinä Kennedyn kuolinpäivänä
22.11.1963 Air Force One -lentokoneessa.

Joka tapauksessa, vaikutti siltä, että uuden presidentin johdolla tultaisiin jatkamaan Kennedyn viitoittamalla tiellä Kuun valloituksen osalta. Tosin ei ilman merkittäviä muutoksia. Eräs olennaisin muutos oli se, että yhteisestä kuuhankkeesta Neuvostoliiton kanssa luovuttiin, itse asiasta siitä ei enää edes keskusteltu supervaltojen välillä. NASAn kuulentoihin valmistelevia avaruusohjelmia kuitenkin laajennettiin vuosi vuodelta läpi 60-luvun, ja kongressi myönsi lähes rajoittamattomat taloudelliset resurssit NASAn käyttöön. Johnson seisoi vahvasti Apollo-avaruusohjelman takana aina vuoteen 1969 saakka, jolloin presidentiksi valittiin Richard Nixon.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 2)

Nostettakoon esille eräs kummallinen yksityiskohta Kennedyn murhapäivään 22.11.1963  liittyen. Nimittäin nuoren George H. W. Bushin väitetään olleen Dallasissa samana päivänä. Entäs sitten? Kun asiaa on kysytty Bushilta itseltään jälkikäteen, hän on kertonut, ettei muista missä hän oli Kennedyn murhapäivänä. Se ei kuitenkaan ole aivan totta, sillä Bush itse on myöntänyt FBI:lle, että hän oli majoittunut Dallasin Sheraton -hotelliin samana päivänä.

Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee ensinnäkin se, että Bush, joka myöhemmin johti koko CIA:ta (ja valittiin sittemmin myös Yhdysvaltojen presidentiksi), tunnettiin jo 60-luvun alkuvuosina CIAn agenttina. Hänen roolistaan ja värväyksestään on kuitenkin liikkeellä ristiriitaista tietoa. Joidenkin tietojen mukaan tämä värväys olisi tapahtunut mahdollisesti vuonna 1961, mutta mahdollisesti jopa niinkin varhain kuin vuonna 1959. Joka tapauksessa, myöhemmin 60-luvulla hän eteni nopeasti urallaan CIAn sisällä. Tämä on syytä pitää mielessä, sillä CIA oli myöhemmin keskeisessä osassa ohjatessaan NASAn Apollo -avaruusohjelmaa. Samaisessa organisaatiossa myös Bush oli tärkeässä asemassa Apollo-avaruusohjelman toteuttamisen aikoihin.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta Bushiin liittyen on hänen FBI:n Houstonin toimistolle tekemänsä soitto Kennedyn murhapäivänä. Hän oli kertonut kuulemistaan epäilyistä, että Kennedy olisi ollut tarkoitus murhata Houstonissa edellisenä päivänä erään opiskelijan toimesta, joka olisi toiminut salanimellä.

Soittaessaan FBI:lle ja kertoessaan vihjeestään hän oli jättänyt kertomatta, että hän oli tuntenut samana päivänä pidätetyn Lee Oswaldin ja hänen perheensä CIAn aikaisempien työtehtävien kautta. Erään lähteen mukaan itse asiassa jo vuodesta 1959 alkaen. Oliko tämä vain sattumaa? Jos tämä yhteys on totta, voitaisiinko olettaa myöskin, että George Bush tiesi aika lailla Lee Oswaldista, ja todennäköisesti myös hänen olinpaikastaan murhapäivänä? Edelleen, tiesikö hän myös sen mitä oli tapahtumassa? Voidaanko näitä asioita pitää vain erikoisina sattumina, kuten myös sitä, että hän oli Dallasissa Kennedyn salamurhan hetkellä? Tottahan toki kyseessä voi olla pelkästään sattumien sarjasta, mutta miksi näitä erikoisia "sattumia" esiintyy Apolloon ja yleensä ufojen salaamiseen liittyen näinkin runsaasti? Kenties siksi, koska kyseessä ei todellakaan ole mistään "sattumista"?

Skull and bones -salaseuran logossa
esiintyvä tunnusluku on 322, jonka
merkityksestä julkisuudessa ei ole tietoa.

Ja Bushin henkilökohtaista taustaa  tarkasteltaessa törmää väistämätää myös "Skull and bones" yhteisöön, johon hän liittyi opiskeluaikanaan Yalen yliopistossa. Mikä ihme se oikein oli? Yleisesti väitetään, että he suorittavat vähintään erityislaatuisena  katsottavia palvontamenoja pitämissään seremonioissa, eikä kyse ole ainakaan mistään ompeluseurasta. Heidän palvonnan kohde on nimittäin jokin muu kuin krinstinuskon Jeesus. Vaikka "Skull and bones" on yhteisönä äärimmäinen salainen, se liitetään usein Yhdysvaltojen hallinnon sisällä toimivaan "Illuminati" nimellä kutsuttuun salaseuraan sekä heidän yhteyksiinsä avaruusolioihin.  Huomioitavaa on, että samaiseen salaseuraan lukeutui Bushin suvun kolme sukupolvea. Tässä on salaliittoteoriaa kerrassaan, mutta tämä on nähtävästi myös täyttä todellisuutta. Nimittäin myös nuorempi Bush kuuluu samaiseen "Skull and bones" yhteisöön, asian, jonka hän on myöntänyt televisiohaastattelussakin. Joka tapauksessa vanhempi Bush, päästessään myöhemmin CIAn johtajaksi, pyysi nähtäväkseen kaiken aineiston Kennedyn murhasta, joka oli CIAn hallussa.