tiistai 28. helmikuuta 2012

Was NASA warned off by the aliens?


NASA keskeytti kaikkien yllätykseksi 1973 miehitetyn Apollo –avaruusohjelmansa joulukuisen 1972 Apollo 17 –lennon jälkeen. Virallisesti keskeyttämisen syyksi ilmoitettiin, että NASAn budjettia oli leikattu huomattavasti. Käytössä olevat varat tultaisiin jatkossa kohdistamaan ”Space Shuttle” ohjelman kehittämistä varten. Lisäksi annettiin ymmärtää, että kuukäynnit tulivat amerikkalaisille veronmaksajille liian kalliiksi, sillä Kuussa oli jo käyty useamman kerran, eivätkä uudet avaruuslennot enää palvelleet tarkoitustaan.

 



Apollo 16: astronautti John Young hyppii
Kuun kamaralla. Valaistut kohteet
seuraavat astronautin hyppelyä.


Apollo 17: Ufoja jälleen nähtävillä kuvan ylälaidassa!


Varsin erikoiseksi ohjelman keskeyttämisen tekee mielestäni kuitenkin se tosiseikka, että NASAlla oli jo Apollo-avaruusalukset rakennettu ja tarkat suunnitelmat valmiina kolmea seuraavaa kuulentoa varten (Apollo 18 - 20). Eli alusten rakentamisesta tai itse lentojen toteutuksestakaan ei olisi aiheutunut enää suuria kustannuksia. Tämä on – aiheellisesti – herättänyt viime vuosikymmenien ajan epäilyjä ohjelman keskeyttämisen todellisista syistä.


Apollo 16: tuntematon kohde kuvattu 20.4.1972
Kuun pinnalla.

Väitetään, että ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle astellut astronautti Neil Armstrong olisi valottanut jälkikäteen NASAn järjestämässä symposiumissa eräälle tuttavalleen salaisuuden verhoa sen takaa, miksi NASA keskeytti Apollo-avaruusohjelman. Armstrong: “En voi mennä yksityiskohtiin muuten kuin sanomalla, että heidän aluksensa olivat huomattavasti kehittyneempiä kuin meidän, sekä kooltaan, että teknisiltä ominaisuuksiltaan. Ja voi veljet, ne olivat isoja! Ja uhkaavia!” Hän jatkaa, “Tosiasia on, että meitä varoitettiin poistumaan Kuusta… NASA oli sitoutunut tuolloin kuitenkin kuulentoihin, eikä voinut heti keskeyttää avaruuslentoja, josta olisi seurannut riski paniikille Maassa. Mutta se oli sen jälkeen vain pikainen kauhaisu ja paluu takaisin.”


Tohtori Brian O’Leary, joka oli ollut mukana Apollo -avaruusaluksen astronauttien harjoitusohjelmassa vuosina 1967 - 1968, kertoi vuonna 1994 pidetyssä tiedekonferenssissa aiheeseen liittyen seuraavaa: ”Melkein viidenkymmenen vuoden ajan salassapitokoneisto Yhdysvaltain hallinnossa on pitänyt yleisöltä salassa tiedot ufoista ja avaruusolennoista, että meillä on yhteys vieraisiin sivilisaatioihin.” Hän jatkoi, ”Tietojen tukahduttamista ufoista ja muusta maapallon ulkopuolisesta älystä johdetaan luultavasti pienen eliittiryhmän toimesta, jotka ovat sen tyyppisissä organisaatioissa kuin CIA, NSA, NSS, tai DIA. Tämä pieni ryhmä näyttäisi olevan kykenevä pitämään nämä jo itsessään vaikeasti uskottavat salaisuudet omana tietonaan.”

NASAssa kiersi erikoisia huhuja Apollo –ohjelman aikana sekä erityisesti sen päättyessä ufoihin ja avaruusolentoihin liittyen. Ohjelman päättyessä NASAn sisällä kiertäneen väitteen mukaan erään Apollo -lennon aikana Kuun pimeällä puolella olisi kiertoradalla sattunut erikoinen tapahtuma, joka olisi ollut eräs tärkeä syy ohjelman lopulliselle keskeyttämiselle. Nimittäin kerrottiin, että erään Apollo-lennon aikana Kuun kiertoradalla astronautit olisivat todistaneet, että viistosti alapuolella muuten pimeällä Kuun pinnalla olisi jonkun ulkopuolisen sivilisaation ylläpitämä avaruusasema yllättäen valaistu, ja kuualuksen radiossa olisi samanaikaisesti kuulunut selvällä englanninkielellä varoitus, joka olisi ollut sisällöltään jokseenkin seuraavanlainen: ”Explore no further. You’re not ready! Go away, and don’t come back.”

Viimeisten lentojen aikana yhä voimistuvien Maan ulkopuolisten signaalien johdosta tehtiin lopullinen päätös Apollo-ohjelman keskeyttämisestä NASAssa vuoteen 1972 mennessä. CIA ja Yhdysvaltain asevoimat olivat keskeisesti osallisena tässä päätöksenteossa. Se osa valtion hallinnon viranomaisista, jotka olivat jo pitkään yrittäneet kaikin tavoin pitää totuuden ufo-asioista salassa, pelästyivät vieraan sivilisaation esittämiä suoria uhkauksia, eivätkä halunneet minkäänlaista suoraa yhteenottoa heidän kanssaan.

 

maanantai 27. helmikuuta 2012

UFO's above the Moon


NASAn Apollo-ohjelman aikana suoritettiin kaikkiaan kuusi onnistunutta miehitettyä laskeutumista Kuuhun. Ensimmäinen laskeutuminen tapahtui Apollo 11 –lennolla heinäkuussa 1969, ja viimeinen Apollo 17 –lennolla joulukuussa 1972. Apollo –lentojen aikana astronauteista Kuun kiertoradalla oli 24, joista 12 käveli Kuussa. Edellisen lisäksi Kuun kiertoradalla oli astronauttien lisäksi kosmonautteja, sillä myös Neuvostoliitolla oli käynnissä samanaikaisesti omia avaruusohjelmia. Ufot ja selittämättömät valoilmiöt olivatkin tuttu näky astronauteille sekä kosmonauteille jo 60- ja 70-luvulta lähtien. 
Apollo 11: mikä on kypärän visiirissä näkyvä sininen piste?

Apollo 10 -lennolla kokeiltiin kuumodulia Kuun kiertoradalla
kuitenkaan laskeutumatta itse Kuuhun. Kyseisen lennon
aikana kuvattiin mm. oheinen avaruusalus.

Apollo 11
NASAn suorittamien Apollo-lentojen, sekä sitä ennen 60-luvulla Mercury- ja Gemini-ohjelmien aikana Kuun kiertoradalla otettiin runsaasti filmimateriaalia ja kuvia, joista suurin osa jätettiin tuolloin julkaisematta. Kerrotaankin, että NASAn arkistoissa oli 70-lukuun mennessä yhteensä useampi miljoona korkean resoluution valokuvaa, joista vain alle kymmenesosa on julkistettu virallisesti tähän päivään mennessä. Loput kuvat on luokiteltu salaisiksi.

Salatun materiaalin joukossa on runsaasti korkeatasoisia kuvia vieraista avaruusaluksista. Siitä osasta materiaalia, joka tuolloin päätettiin julkaista, pyrittiin NASAn hallinnoimissa kuvalaboratorioissa poistamaan tai sumentamaan kaikki keinotekoiset rakennelmat tai erikoisuudet, mikäli niitä havaittiin.  Nämä editoinnit ovat nykytekniikan avulla paikallistettavissa useissa kuvissa myös sangen selvästi.
 Osa valoilmiöistä jätettiin silti näkyviin, ja NASA pyrki esittämään niille jonkin luonnollisen selityksen. Huomattavaa lisäksi on, että NASA on ilmoittanut hukanneensa Apollo 11 -lennon astronauttien tarkkuuskameralla kuvaamansa filmin Kuun pinnalta, samoin kuin muuta materiaalia, kuten satoja nauhoja valvontakeskuksen ja Apollo-astronauttien välisiä keskusteluita. Miten tämä on mahdollista? Ei olekaan, kyseistä materiaalia ei suinkaan ole hukattu, se on vain siirretty toisaalle, todennäköisesti CIAn toimesta.



Apollo 17: Kuun pinnalla otetussa kuvasarjassa näkyy
valaistun kohteen ilmestyminen taivaalle.

  
Monissa julkaistuista kuvista on nykytekniikalla zoomattaessa ja tarkennettaessa selkeästi nähtävissä erikoisia kohteita ja valoilmiöitä taivaalla, joita ei aikoinaan välttämättä edes huomattu. Nämä eivät ole valtaosin mitään roskia tai hiukkasia linssillä, vaan jotain aivan muuta. Suuri osa kuvatuista ilmiöistä eivät välttämättä olleet avaruusaluksia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta Maan ulkopuolisen älyn ylläpitämiä kohteita joka tapauksessa. Avaruusalustenkin osalta kuvattiin useita eri alustyyppejä. Niitä oli nähdäkseni vähintään neljänlaisia, mutta mahdollisesti huomattavasti enemmänkin. Näiden havaittujen – ja kuvattujen –  ilmiöiden runsaslukuisuuden johdosta ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin, että Kuu ja lähiavaruus suorastaan vilisee elämää eri muodoissaan.

Kaiken kaikkiaan, käytännössä kaikkien NASAn miehitettyjen – ja miehittämättömienkin – lentojen aikana tehtiin erilaisia ufo-havaintoja lähellä Kuun pintaa, tai sen pinnalla, tai maapallon läheisyydessä. Jonkun toisen sivilisaation rakentama avaruusalus, luotain tai muu valaistu kohde seurasi myös jossain vaiheessa jokaista ihmisen rakentamaa komento- ja kuumoduulia Kuun kiertoradalla etäältä, tai sitten lähempää. Astronautteja tarkkailtiin joka kerta myös varsinaisten laskeutumisen sekä kuukävelyiden aikana.

Esimerkiksi Apollo 12 -lennon laskeutumista seurasi astronauttien mukaan puoliksi läpinäkyvä pyramidinmuotoinen kohde, joka leijui vain muutaman metrin korkeudella Kuun pinnasta hehkuen kaikkia sateenkaaren värejä tummaa taivasta vasten.

Ufo-havaintoihin liittyen NASAn valvontakeskuksessa Houstonissa oli omat toimintamenettelyt, jossa pyrittiin hyödyntämään toista, ei-julkista radiokanavaa, ja tarvittaessa annettujen ohjeiden mukaisesti siirryttiin myös täydelliseen radiohiljaisuuteen. Palattuaan maahan NASA yhteistyössä muiden valtion hallinnon laitosten (kuten CIA) kanssa vaati lisäksi useilta astronauteilta rangaistuksen uhalla täydellistä sitoutumista siihen, etteivät he kerro ufo-havainnoistaan kenellekään.


Apollo 14 - Lunar Surface Color TV (1971):

Edgar Mitchell: Katsohan…
Meillä on ollut jälleen Vieraita.

Alan Shepard:
Yeah… Tuskin mainitsemisen arvoinen asia.
Edgar Michell:
Samaa mieltä.






Apollo 15
(1971):
Houston: … Puhuitte jostain salaperäisestä asiasta?
Apollo 15:
Kun olimme menossa alaspäin, haluaisin kertoa jotain mitä näimme kuumoduulin ympärillä. Kun olimme tulossa 10-12 metriin, siellä oli paljon kohteita – valkoisia juttuja – jotka lensivät ohitsemme. Ne näyttivät siltä, kun ne olisivat sinkoutuneet tai ne olisi heitetty jostain, mutta en ole vakuuttunut siitä.
Houston:
Asia selvä.






Olen valinnut oheen erään YouTube-videon, jossa esitetään NASAn kuva- ja filmimateriaalia kuulentojen aikana kuvatuista tunnistamattomista lentävistä kohteista. Mukana on myös filmimateriaalia Apollo 11 –lennolta, jossa valaistu kohde seuraa Armstrongin ja Aldrinin miehittämää kuumoduulia.









perjantai 24. helmikuuta 2012

Apollo 11 and UFO encounters

Astronautti Neil Armstrong, 21.7.1969:
»Tämä on pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle»




















Historian kaikkein merkittävimpänä saavutuksena pidetään yleisesti Kuun valloitusta vuonna 1969. Tähän liittyen historiankirjoihin on piirtynyt NASAn ensimmäinen miehitetty avaruuslento Apollo 11. Aiheeseen liittyy kaiken kaikkiaan tavattoman paljon spekulaatioita, yleensäkin se, että valloittiko ihminen todella Kuun tuolloin?

Jos lähtökohtana tarkastelussa pidetään tässä yhteydessä sitä, että Apollo-kuulennot toteutuivat niin kuin virallisesti meille on kerrottu NASAn toimesta, on aiheen ympärillä silti riittänyt monenlaista spekulointia erilaista ufo-yhteyksistä. Aiheen ympärille onkin sittemmin  kietoutunut monitasoinen väitteiden ja huhujen vyyhti. Tähän liittyen kerrotaan esimerkiksi, että Eagle -kuualuksen laskeutumista Kuuhun Rauhallisuuden merelle 20. heinäkuuta 1969 seurasi lähietäisyydeltä vähintään kaksi isokokoista, valaisevaa ufoa. Samaisen väitteen mukaan ne seurasivat läheltä nykyihmisen ottaessa ensiaskeleen Kuun pinalle. Ne leijuivat myös kuualuksen yläpuolella ja läheisyydessä astronauttien Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin kävellessä Kuussa 21.7.

Väitetään, että näiden ufojen valovälähdyksiä näkyi välillä jostain etäältä myös suorassa maailmanlaajuisessa tv-lähetyksessä astronauttien kävellessä Kuun pinnalla. Tätä ilmiötä selitettiin NASAssa myöhemmin sillä, että heidän selkävarusteistaan pääsi joitain kaasuja ilmaan, jotka aiheuttivat näitä outoja välähdyksiä. Totta on, että noin 600 miljoonaa ihmistä televisioiden äärellä todistivat sitä, että tv- ja äänisignaali meni poikki pariksi minuutiksi, jolloin ei tiedetty mitä ylipäätään oli tapahtumassa. NASA kertoi jälkikäteen, että ongelma johtui siitä, että yksi tv-kamera oli ylikuumentunut, ja se aiheutti väliaikaisen häiriön kuva- ja ääniyhteydessä.
 Sitä ennen, suoran tv-lähetyksen aikana astronautti oli puhunut jostain näkemästään "valosta" kraatterin toisella laidalla, ja oli kysynyt valvontakeskuksesta lisätietoja mistä on kysymys. Vastausta ei jostain syystä kuultu suorassa tv-lähetyksessä.

Kerrotaan, että Armstrong ja Aldrin yrittivät ottaa valokuvia ja filmiä näistä havaitsemistaan kohteista työskennellessään erilaisten mitta- ja tutkimuslaitteistojen kanssa Kuun kamaralla. Väitetään, että CIA takavarikoi kuvatun filmimateriaalin heidän palatessaan maahan. Edelleen, samaisen väitteen mukaan NASA (yhteistyössä CIAn kanssa) päätti, että asia salataan suurelta yleisöltä, eikä mitään kuvia tai filmimateriaalia näistä havainnoista tulla julkaisemaan. Muutama kopio kuvatuista kohteista on silti löytänyt tiensä julkisuuteen.

Astronautit ovat kertoneet, että aiemmin, ollessan Kuun kiertoradalla  komentoalus  Columbian sisällä astronautit huomasivat oudon kohteen seuraavan heitä useiden tuntien ajan. Aldrin: "Siellä oli jotain, tarpeeksi lähellä tutkittavaksi, ja mikä se olisi voinut olla? Luonnollisesti, me kolme emme olisi voineet mennä möläyttämään, että 'Houston, meitä seuraa jokin vierellämme, emmekä tiedä mikä se voisi olla, tiedättekö te?'" 

Ihmeteltyään tovin mistä olisi voinut olla kysymys, he tiedustelivat viimein valvontakeskukselta Houstonissa missä S-IVB (Saturn V -kantoraketin kolmannen rakettivaiheen osa) oli suhteessa heidän komentoalukseensa. Vastaus oli, että olisi noin 6000 merikilometrin päässä. Aldrin: "Emme uskoneet, että kohde olisi sijainnut niin kaukana. Miehistö päätti muutaman tunnin katsomisen jälkeen, että menisimme nukkumaan, emmekä puhuisi siitä enää ennen yhteenvetotilaisuutta."

Samaisen, heitä kiertoradalla seuraavan kohteen havaitsivat Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin lisäksi myös kolmas astronautti, Michael Collins. Otettujen kuvien perusteella kyse saattoi olla  vastaavanlaisesta kohteesta mitä oli kuvattu myös aiemmin Gemini-avaruuslentojen (1962-1966) yhteydessä Kuun kiertoradalla.

Kirjassa ”UFOs The American Scene” kerrotaan: ”Kuun kiertoradalla astronautti Buzz Aldrin oli virittelemässä kameraansa, kun hänen huomionsa kiinnittyi yhtäkkiä kirkkaaseen,  ”lumiukkoa” muistuttavaan kohteeseen, joka matkasi lännestä itään taivaalla. Hän otti välittömästi joitakin kuvia kohteesta, joka itse asiassa osoittautui kahdeksi ufoksi, joista toinen oli suurempi, ja ne melkein koskettivat toisiaan."

"Kun filmi myöhemmin kehitettiin, se sisälsi myös kuvan Kuun pinnalta, jossa kaksi ufoa liikkui lähietäisyydeltä nopealla vauhdilla horisontaalisesti. Ne katosivat, mutta ne palasivat muutaman sekunnin päästä, laskeutuivat hieman, leijuivat jonkin aikaa, erosivat yläilmoihin, jossa niitä näytti ympäröivän 'voimakas sumentuma'. He seurasivat tätä pystysuoraan olevaa liikettä, jossa se katosi näkyvistä. Aikanaan vain yksi ufo palasi, ja sitten jälleen kerran katosi, viimeisen kerran. Astronautit Armstrong ja Aldrin olivat luonnollisesti innoissaan ja kenties myös hieman levottomia noina hetkinä.”


Usean lähteen, tai vähintään väitteen mukaan astronautit kävivät myös erinäisiä keskusteluja Houstonin valvontakeskuksen kanssa ufo-havaintoihinsa liittyen. Näissä keskusteluissa hyödynnettiin sellaista äänikanavaa, joka oli suunniteltu käytettäväksi terveydellisistä syistä tai muissa poikkeustapauksissa. Varakanavien äänisignaalit eivät menneet suoraan tv-lähetykseen, eivätkä ne olleet edes julkisia NASAn sisällä, vaan ne pysyivät salaisina niitä hoitavien työntekijöiden sekä astronauttien välillä. Pieni osa keskustelunauhan sisällöstä on myöhemmin vuotanut julkisuuteen mm. erään Houstonin valvontakeskuksessa tuolloin työskennelleen johtajan välityksellä. Nauhan aitoudesta ei luonnollisesti ole mitään takuita, eikä kyseessä ole sanasta sanaan käännös, yksittäiset lausahdukset ovat epätarkkoja, mutta mikäli  kyseistä keskustelua oli tuolloin käyty, on sen sisältö silti mielenkiintoinen.

Apollo 11: Mikä se oli? Mitä helvettiä se oli? Sen vain haluaisin tietää...
Houston: Mitä siellä oikein on? (Ääni puuroutuu)... Valvontakeskus kutsuu Apollo 11.
Apollo 11: Nämä "vauvat" ovat todella suuria, valtavia… Ei, ei, ei, nämä eivät ole optisia harhoja! Kukaan ei usko tätä!!!
Houston: Mitä, mitä, mitä? Mitä helvettiä oikein tapahtuu? Mikä teitä oikein vaivaa?
Apollo 11: Ne ovat täällä pinnan alla.
Houston: Mitä siellä on?
(… Ääni puuroutuu, jonka jälkeen kanavaa vaihdetaan toiseen.)
Apollo 11: Näimme joitakin vieraita. He olivat täällä jonkin aikaa, tarkastelemassa meidän instrumentteja.
Houston: Toistakaa viimeisin tieto!
Apollo 11: Sanoin, että täällä on toisia avaruusaluksia. Ne ovat rivissä kraatterin laidalla toisella puolella, ja ne katsovat meitä.
Houston: Toistakaa, toistakaa!
Apollo 11: … käteni tärisevät todella pahasti… Onko kuvassa? Luoja, mitä jos nämä hiton kamerat eivät tallenna mitään?
Houston: Oletteko saaneet mitään talteen?
Apollo 11: Minulla ei ollut käsillä uutta filmiä. Kolme ottoa niistä lautasista, vai mitä ne olivat, ovat pilanneet filmin.
Houston: Keskus, keskus täällä. Oletteko matkalla? Onko se sekamelska ufojen osalta jo ohitse?
Apollo 11: Ne ovat laskeutuneet tänne. Tuolla ne ovat, ja ne katselevat meitä.
Houston: Peilit, peilit, oletteko asentaneet ne paikoilleen?
Apollo 11: Kyllä ne ovat oikeilla paikoillaan. Mutta kuka nuo alukset onkin tehnyt, voi varmasti tulla huomenna tänne ja siirtää ne pois. Lähetys loppu.



                            

Mikä on totuus? Ovatko nämä ufo-havainnot pelkästään jälkikäteen keksittyjä fiktioita, vai onko niissä toduuden siemen?

torstai 23. helmikuuta 2012

Theories of origin of the Moon (part 4)

Kuun varsinaiseen rakennustapaan liittyen on esitetty viime aikoina lähinnä kahta eri vaihtoehtoa, jotka molemmat ovat teoriassa toteutettavissa, tosin ei ihmisten hallitseman nykytekniikan avulla. Ensimmäinen liittyy mustan aukon teoriaan, jossa maapallolla ollut kiinteä aine on keinotekoisten mustien aukkojen kautta saatettu magmana uuteen paikkaan lähiavaruuteen hallittuun pallomuodostelmaan, jossa se olisi jäähtyessään muodostanut Kuun kuorikerroksen. Pinnalle olisi jäänyt samalla merkkejä kovettuneesta magmasta, vastaavalla koostumuksella ja suurin piirtein samalla iällä, kuin on maapallolla.

Vanhimpien Kuusta otettujen kivinäytteiden
iäksi arvioidaan noin 4,5 miljardia vuotta.
Toisen teorian mukaan Kuuhun asennettavaa maa-ainesta ei oltaisi ensin sulatettu, vaan anti-painovoimateknologian avulla se olisi siirretty maapallolta sellaisenaan rakennettavaan Kuuhun. Tätä teoriaa tukee se, että joidenkin tutkimusten mukaan Kuusta ja Tyynen valtameren pohjalta otettuja näytteitä olisi verrattu keskenään, joka olisi osoittanut sen, että ne olisivat pitkälti samaa kiviainesta. Tämä kuulostaa hämmentävältä, mutta toisaalta se selittäisi osaltaan sen mistä kohtaa maapalloa kiviaines olisi siirretty Kuuhun. Se selittäisi myös Tyynen valtameren valtavan koon. Se selittäisi lisäksi, miksi sen keskisyvyys on Atlantin valtamerta huomattavasti suurempi, ja se selittäisi osaltaan myös miksi maapallon syvin kohta sijaitsee Tyynellä valtamerellä. Tämän teoria edellyttää luonnollisesti sitä, että vertailun pohjana olevat kuunäytteet ovat aitoja eli todella Kuusta peräisin. Joka tapauksessa, kumpi tahansa siirtomenetelmä varmasti voisi selittää Kuun pinnalla olevan maapallon maa-aineksen. 




Olisiko näillä rakennustavoilla sitten tarvittu syvälle – tai vähemmän syvälle - Kuun pinta-kerroksen alle jonkinlaista ”tukirankaa”, joka olisi toiminut eräänlaisena muottina, tai olisiko sellaista haluttu rakentaa jostain muusta syystä, on myös aiheellinen kysymys. Mikäli Kuu olisi ontto, olisi nähdäkseni loogista, ja mielestäni vähintäänkin hyvin todennäköistä, että pallonmuotoisen satelliitin rakentaminen tulisi vaatimaan jonkinlaisen rungon tai muotin, jotta siitä olisi saatu halutun muotoinen, se kestäisi mahdolliset rajutkin iskut, ja rakenteena se olisi myös käytännössä ikuinen.


Joka tapauksessa, joidenkin arvioiden mukaan Kuun suojaava pintakerros olisi suuruusluokaltaan vähintään noin 5 kilometriä paksu. Sen alla olisi vielä jokin lisäsuoja, eli toinen, mahdollisesti huomattavasti paksumpi maakerros, taikka jopa itse runko-osa. Ja mitä tämän alimmaisen runko-osan tai muotin sisällä oikein mahtaisi olla, vai olisiko se pelkästään tyhjiö?
Kuun ikä riippuu puolestaan pitkälti siitä, mitä rakennustapaa sen kokoamisessa on käytetty. Mikäli kyseessä on magmana siirretty kiviaines, Kuun tulisi olla periaatteessa yhtä vanha kuin maapallolla oleva kivettynyt magma on, eli noin 4,5 miljardin vuoden ikäinen. Kuusta otettuja näytteitä Maan vastaaviin näytteisiin verrattaessa päädytään nimittäin samaan alkuperään. Edellyttäen jälleen luonnollisesti, että vertailun pohjana olevat kuunäytteet ovat aitoja eli todella Kuusta peräisin. Muutoinhan sen ikä voi olla huomattavasti vanhempikin, jos Kuu on rakennettu jossain muualla galaksissa.

Mikäli kyseessä on anti-painovoimamenetelmällä siirrettyä maan pintakerrosta, eli ainesta ei olisi tarvinnut sulattaa magmaksi siirrettäessä sitä maapallolta Kuun pinnalle, voi Kuun ikä olla huomattavastikin nuorempi, jolloin sen iän määrittäminen pelkästään kivikoostumuksia vertailemalla on lähes mahdotonta. Loogista kuitenkin on, että Kuun olisi pitänyt olla nykyisellä kiertoradallaan viimeistään siinä vaiheessa, jolloin elämä maapallolla lähti nykytiedon mukaan räjähdysmäisesti kehittymään. Elämän nopea kehitys olisi alkanut tiedemiesten mukaan runsaat 500 miljoonaa vuotta sitten. Tiedemiesten mukaan myös huomattavasti aiemminkin maapallolla olisi esiintynyt alkeellista elämää, mutta se olisi ollut pääosin mikroskooppisen pientä. Oma arvioni edellä esittämieni olettamusten pohjalta on jälkimmäinen vaihtoehto, eli Kuu on selvästi maapalloa nuorempi. Tällöin Kuu olisi iältään korkeintaan noin 500 miljoonaa vuotta vanha, mahdollisesti huomattavasti nuorempikin.



___________________________