Did NASA fake the Apollo mission? (part 14)

The Apollo conspiracy (hypothesis)


Kerrotaan, että Apollon kuulavastuksesta päättänyt ja siitä tietänyt joukkio ei olisi ollut kovinkaan laaja. Kokonaisuudesta tiesivät arviolta korkeintaan parikymmentä työntekijää (teknikkoa ja johtajaa) NASAn sekä CIAn sisällä, astronauttien lisäksi siis. Enempää ei tarvittu, sillä avaruuslentojen käsikirjoitukset, telemetriatiedot, samoin kuin video- ja audiomateriaali olivat suuremmaksi osaksi jo valmiiksi editoitu Arizonan autiomailla toteutettujen USGS-simulaatioiden sekä NASAn Langley Research Centerissä tallennetun materiaalin osalta. Maapallolle pudonneet kuukivet olivat myös valmiiksi kerättyinä ja käsiteltyinä. Vuoteen 1968 mennessä oli olemassa valmiit suunnitelmat ja toimintatavat simulaatioiden käyttämiselle ensimmäisten kuukäyntien lavastuksessa.

Nähdäkseni selvää on, että NASAssa hankkeessa tuli olla mukana valikoitu joukko johtajia ja tiedemiehiä, mikäli aidon kuukäynnin sijasta sellainen olisi päätetty lavastaa. Tällöin siitä tietävien joukko ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla kovin laaja. Itse asiassa vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta NASAn johtajat ja valvontakeskuksen työntekijät Houstonissa eivät olisi tienneet, että Apollo 11 -avaruuslennossa kyseessä oli pelkkä simulaatio. Virginian Hamptonissa Langleyn Research Centerissä, samoin kuin samalla paikkakunnalla sijainneessa CIAn päämajassa asiasta tietäviä olisi ollut sitten jo jonkin verran enemmän.

Ketkä sitten olivat NASAssa mukana lavastuksessa tai olivat vähintään ainakin tietoisia asiasta? Voisiko kenties jotain päätellä siitä, ketkä olivat eronneet tai erotettu NASAn johdosta Apollo-ohjelman loppuvaiheessa? Muutama nimi nousee väistämättä mieleen.

Wernher von Braun, Lyndon Johnson ja James Webb
kuvattuna Marshall Space Flight Centerissä (Michoud
Assembly Facility), Houstonissa 20.12.1967.

Kaikkein tunnetuin eronneista oli raketti-insinööri Wernher von Braun. FBI oli "haastatellut" von Braunia hänen työhuoneessaan vuonna 4.11.1970, sen jälkeen kun Valkoinen talo oli esittänyt joitakin "syytöksiä" von Braunia kohtaan. Aiemmin samana vuonna FBIn johto oli ehtinyt kuvailla von Braunia "huijariksi". Valkoisen talon (käytännössä Nixonin) syytöksiä ei ole tarkemmin eritelty, ja von Braunin kuulustelun pöytäkirjat on myös julistettu salaisiksi. Eräänä keskusteluaiheena joka tapauksessa oli eittämättä Saturn V -kantoraketti, ja sen toimintakyky. Vahvistamattoman väitteen mukaan "haastattelun" yhteydessä hänelle annettiin kehoitus erota. Sen sijaan hän keskittyi muihin tehtäviin NASAn sisällä, mutta hän taipui eroamaan NASAn palveluksesta Apollo-ohjelman päättymisen jälkeen vuonna 1973. Sen jälkeen hän siirtyi yksityisen palvelukseen. Von Braun ei kuitenkaan ollut millään tavalla päättämässä varsinaiseen lavastukseen ryhtymisestä, vaan siitä päättivät aivan muut tahot.

NASAn johtaja James E. Webbillä ja presidentti Lyndon
B. Johnsonilla oli tiivistä yhteistyötä Apollo-ohjelman
puitteissa vuosina 1963-1968.

Mikäli Apollo -ohjelman kuuvierailut lavastettiin oli siitä eittämättä tietoinen NASAn johtajista James E. Webb. Hän oli tullut NASAn johtajaksi vuonna 1961, ja hänelle oli myönnetty korkeimman turvallisuusluokan oikeudet kaikkeen mahdolliseen aineistoon Apollo -ohjelmaan ja avaruuteen liittyen. Hän toimikin tiiviissä yhteistyössä CIAn ja Valkoisen talon kanssa läpi 60-luvun, Apollo-ohjelman kehittämisen osalta. Erityisesti Webbin kiinnostuksen kohteena oli silloisen Neuvostoliiton rakettiohjelma, jota USAn tiedustelu oli tutkinut tiiviisti 60-luvulla, esimerkiksi satelliittikuvien avulla. Webbin lausuntojen mukaan Neuvostoliiton avaruusohjelman puitteissa oli rakenteilla jokin selkeästi tehokkaampi kantoraketti kuin Apollon Saturn V. Edelleen, jo vuonna 1963 tiedustelutietojen mukaan Neuvostoliitto ei suunnitellut miehitettyä avaruuslentoa Kuuhun, vaan lennot tulisivat olemaan miehittämättömiä.

Jotain erikoista tapahtui vuonna 1968, nimittäin kerrotaan, että Webbille "tarjottiin" mahdollisuutta erota NASAn johdosta lokakuussa 1968, ja pyydetty ero myös hänelle myönnettiin. Voisiko se johtua siitä, että siinä tilanteessa oli päätetty simulaatioiden käyttämisestä Apollo 11 osalta, jolloin Webb ei halunnut enää olla mukana hankkeessa? Pätikö sama asia myös muihin NASAn ylempiin johtajiin, jotka erosivat tehtävistään? Kenties. Se tiedetään, että presidentti Johnson esitti nimettäväksi Thomas O. Painen NASAn johtoon Webbin lähdettyä johtopaikalta. Painen aikana toteutettiin ensimmäiset seitsemän miehitettyä Apollo-lentoa. Paine kuitenkin ilmoitti erostaan heinäkuussa 1970, ja virallisesti hän erosi NASAn palveluksesta 15.9.1970. Oliko jälleen syynä Apollo-ohjelma? Painen seuraaja oli puolestaan James C. Fletcher, joka oli NASAn johdossa vuosina 1971 - 1977, sekä 1986 - 1989. Mikäli Apollo -lennot olivat lavastettuja, kaikkien heidän, sekä lähimpien avustajien tuli olla tietoisia asiasta.

Thomas O. Paine ja Richard M. Nixon olivat vastaanottamassa
Apollo 11 -astronautteja U.S.S. Hornet -laivan kannella.

71-H-1204: James C. Fletcher ja Wernher von Braun
seuraavat kuvassa Apollo 15 -avaruuslennon valmisteluita
heinäkuussa 1971.

Richard M. Helms ja Richard M. Nixon kuvattuna
Valkoisessa talossa 1973.

Todennäköistä oli, että lopullisen päätöksen simulaatioiden käyttämisestä miehitetyn kuulennon lavastamiseksi teki kuitenkin CIAn johto (Central Intelligence Agency) NASAn johdon tultua siihen tulokseen, että miehitettyä kuulentoa ei ollut mahdollista toteuttaa, ainakaan vuoteen 1970 mennessä. CIAn johtajana toimi Apollon miehitettyjen lentojen aikaan Richard M. Helms (1966-1973). CIAn sisällä asiasta oli päättämässä ja siitä tiesi kuitenkin vain pieni ydinjoukko.

Päätös ajoittuu ajankohtaan, jolloin Lyndon Johnson oli edelleen Yhdysvaltojen presidenttinä, ja Johnsonin tiivis yhteistö Webbin sekä CIAn kanssa tarkoittaa käytännössä sitä, että myös hänen täytyi olla vahvasti mukana päätöstä tekemässä, ellei hän ollut suoranainen aloitteen tekijä CIAlle, mikäli lavastukseen olisi päädytty. Joka tapauksessa, Richard M. Nixonin siirryttyä hoitamaan presidentin virkaa tammikuussa 1969, lavastuspäätös oli jo tehty. Siitä ei Nixon voinut enää perääntyä, jos aiottiin pitää lupaus siitä, että ihminen vierailee Kuun pinnalla vuosikymmenen loppuun mennessä. Nixonin kädet olivat siis hyvin pitkälle sidotut kuulennon simuloimisen osalta. Tosin, Nixonin vastareaktio oli, että hän aikoi pistää von Braunin vastuuseen alitehoisen kantoraketin suunnittelun johdosta, jolloin FBI määrättiin häntä kuulustelemaan.

1967-L-00212: LRCn valvomo kuvattuna
11.10.1966, jolloin harjoiteltiin tulevia
toimenpiteitä rakettien laukaisuissa.

NASAn Langley Research Centerissä lavastuksesta tiesivät myös jotkut työntekijät, joita oli kourallinen. Eräs huomioitava johtaja oli Donald Hewes, joka vastasi kuumaisemien simuloinnista LRC/LARCssa. Hänen täytyi nyt ainakin tietää, mikäli simulaatioita käytettiin myös "aidoilla" Apollo-lennoilla. Toinen keskeinen LRC-johtaja oli tuolloin William Hewitt Phillips. Johtajien lisäksi asiasta olivat tietoisia luonnollisesti myös valikoitu joukko muita työntekijöitä, joita tarvittiin toteuttamaan ja välittämään aikaisempien simulointien audio,- video- ja telemetriamateriaali.

Oli miten oli, kaikki miehitetyillä kuulennoilla mukana olleet  astronautit tiesivät, mahdollisesti jo vuosia, mutta viimeistään jokin aika ennen toteutettavaa avaruuslentoa, että kyse olisi vain uudesta  simulaatiosta, ei todellisesta kuulennosta. Apollossa kyseessä kun oli ennen kaikkea sotilasoperaatiosta, jossa Yhdysvaltojen oli "kansallisen turvallisuuden nimissä" pakko onnistua ja, jossa  vaihtoehtona ei ollut epäonnistuminen. CIA valvoi tiukasti astronautteja, jotka olisivat ollet hengenvaarassa mikäli olisivat vaarantaneet Apollo-ohjelman tavoitteiden toteutumisen jollain tavalla. Ne astronautit, jotka eivät aiemmin olleet osoittaneet sitoutumista tähän hankkeeseen, oli poistettu kuvioista, esimerkiksi johonkin sairauteen vedoten, ja ääritapauksissa heitä oli jopa eliminoitu CIAn toimesta, kuten "Apollo 1" lennon astronauttien osalta oli toimittu. Ohjelmaan valikoitujen astronauttien oli siis oltava mukana ohjelmassa loppuun saakka. Väitetään, että CIA valvoo edelleen Apollo -avaruusohjelmassa mukana olleita, nyt jo senior-ikään ehtineitä astronautteja.

NASA  No. 108-KSC-72P-119: Apollo 16 -astronautit
Charlie Duke (edessä) ja John Young (takana) LRV-
simulaattorissa. Taustalla TV-ruudulla pyörii simuloitu
kuumaisema (14.4.1972).

NASAn ulkoavaruuden valvontakeskuksessa (siis Langley Research Centerissä, Hamptonissa) vaikuttivat olevan pitkälti samat astronautit yhteydenpidossa kulloinkin vuorossa olevan Apollo -miehistön kanssa. Näin minimoitiin henkilöiden määrä, jotka tiesivät totuuden lennon todellisesta kulusta. Astronautit, jotka vaikuttivat olevan käytännössä joka kerta osallisena tavalla tai toisella Apollo -lentojen yhteydenpidossa - aina silloin kun eivät itse olleet "Kuussa" - olivat ainakin Charlie Duke (Apollo 16) ja John Young (Apollo 10 & 16), Buzz Aldrin (Apollo 11), Eugene Cernan (Apollo 10 & 17), Harrison Schmitt (Apollo 17), Jim Lowell (Apollo 8 & 13), sekä Alan Shepard (Apollo 14), joka oli valittu NASAn astronauttien koulutusohjelmiin jo vuonna 1959. Shepardin osalta tosin väitetään, että hän ei olisi ollut todellisuudessa edes mukana Apollo 14 -lennolla. Mikäli lennot olivat osittain tai kokonaan lavastettuja, hyvin todennäköistä on, että edellisten lisäksi muutkin astronautit olivat juonessa mukana, vapaaehtoisesti, tai sitten painostettuna.

Nämä esitetyt päätelmät ovat hypoteeseja, olettamuksia, mitä on saattanut tapahtua. Vaikka monet julkisuuteen nousseet asiat antavat selkeitäkin viitteitä, mitä Apollo-ohjelmassa oli voinut tapahtua, mitenkään aukottomasti näitä lavastuksia ja väärentämisiä ei voida todistaa pelkästään internetissä olevien ristiriitaisten tietojen perusteella. Oliko siis olemassa jotain muuta syytä miksi valokuvia ja muuta materiaalia väärennettiin kuin se, että ihminen ei käynyt Kuun pinnalla? Esimerkiksi se, että maailmalle ei voitu näyttää mitä todellisuudessa Kuun pinnalla oli? Näiden tiedonjyvästen, päätelmien, hypoteesien ja epäilyjen onkin ensisijaisesti tarkoitus kasvattaa lukijoiden tietoisuutta siihen, että NASAn esittämiin virallisiin tietoihin, esimerkiksi Apollon osalta on syytä suhtautua vähintään hyvin varauksellisesti ainakin siihen saakka, kunnes NASA kertoo mitään salaamatta tapahtumien todelliset yksityiskohdat.