Kerrotaan, että Apollon kuulavastuksesta päättänyt ja siitä tietänyt joukkio ei olisi ollut kovinkaan laaja. Kokonaisuudesta tiesivät arviolta korkeintaan parikymmentä työntekijää (teknikkoa ja johtajaa) NASAn sekä CIAn sisällä, astronauttien lisäksi siis. Enempää ei tarvittu, sillä avaruuslentojen käsikirjoitukset, telemetriatiedot, samoin kuin video- ja audiomateriaali olivat suuremmaksi osaksi jo valmiiksi editoitu Arizonan autiomailla toteutettujen USGS-simulaatioiden sekä NASAn Langley Research Centerissä tallennetun materiaalin osalta. Maapallolle pudonneet kuukivet olivat myös valmiiksi kerättyinä ja käsiteltyinä. Vuoteen 1968 mennessä oli olemassa valmiit suunnitelmat ja toimintatavat simulaatioiden käyttämiselle ensimmäisten kuukäyntien lavastuksessa.
Nähdäkseni selvää on, että NASAssa hankkeessa tuli olla mukana valikoitu joukko johtajia ja tiedemiehiä, mikäli aidon kuukäynnin sijasta sellainen olisi päätetty lavastaa. Tällöin siitä tietävien joukko ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla kovin laaja. Itse asiassa vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta NASAn johtajat ja valvontakeskuksen työntekijät Houstonissa eivät olisi tienneet, että Apollo 11 -avaruuslennossa kyseessä oli pelkkä simulaatio. Virginian Hamptonissa Langleyn Research Centerissä, samoin kuin samalla paikkakunnalla sijainneessa CIAn päämajassa asiasta tietäviä olisi ollut sitten jo jonkin verran enemmän.
Ketkä sitten olivat NASAssa mukana lavastuksessa tai olivat vähintään ainakin tietoisia asiasta? Voisiko kenties jotain päätellä siitä, ketkä olivat eronneet tai erotettu NASAn johdosta Apollo-ohjelman loppuvaiheessa? Muutama nimi nousee väistämättä mieleen.
![]() |
Wernher von Braun, Lyndon Johnson ja James Webb kuvattuna Marshall Space Flight Centerissä (Michoud Assembly Facility), Houstonissa 20.12.1967. |
![]() |
NASAn johtaja James E. Webbillä ja presidentti Lyndon B. Johnsonilla oli tiivistä yhteistyötä Apollo-ohjelman puitteissa vuosina 1963-1968. |
Jotain erikoista tapahtui vuonna 1968, nimittäin kerrotaan, että Webbille "tarjottiin" mahdollisuutta erota NASAn johdosta lokakuussa 1968, ja pyydetty ero myös hänelle myönnettiin. Voisiko se johtua siitä, että siinä tilanteessa oli päätetty simulaatioiden käyttämisestä Apollo 11 osalta, jolloin Webb ei halunnut enää olla mukana hankkeessa? Pätikö sama asia myös muihin NASAn ylempiin johtajiin, jotka erosivat tehtävistään? Kenties. Se tiedetään, että presidentti Johnson esitti nimettäväksi Thomas O. Painen NASAn johtoon Webbin lähdettyä johtopaikalta. Painen aikana toteutettiin ensimmäiset seitsemän miehitettyä Apollo-lentoa. Paine kuitenkin ilmoitti erostaan heinäkuussa 1970, ja virallisesti hän erosi NASAn palveluksesta 15.9.1970. Oliko jälleen syynä Apollo-ohjelma? Painen seuraaja oli puolestaan James C. Fletcher, joka oli NASAn johdossa vuosina 1971 - 1977, sekä 1986 - 1989. Mikäli Apollo -lennot olivat lavastettuja, kaikkien heidän, sekä lähimpien avustajien tuli olla tietoisia asiasta.
![]() |
Thomas O. Paine ja Richard M. Nixon olivat vastaanottamassa Apollo 11 -astronautteja U.S.S. Hornet -laivan kannella. |
![]() |
71-H-1204: James C. Fletcher ja Wernher von Braun seuraavat kuvassa Apollo 15 -avaruuslennon valmisteluita heinäkuussa 1971. |
![]() |
Richard M. Helms ja Richard M. Nixon kuvattuna Valkoisessa talossa 1973. |
Todennäköistä oli, että lopullisen päätöksen simulaatioiden käyttämisestä miehitetyn kuulennon lavastamiseksi teki kuitenkin CIAn johto (Central Intelligence Agency) NASAn johdon tultua siihen tulokseen, että miehitettyä kuulentoa ei ollut mahdollista toteuttaa, ainakaan vuoteen 1970 mennessä. CIAn johtajana toimi Apollon miehitettyjen lentojen aikaan Richard M. Helms (1966-1973). CIAn sisällä asiasta oli päättämässä ja siitä tiesi kuitenkin vain pieni ydinjoukko.
Päätös ajoittuu ajankohtaan, jolloin Lyndon Johnson oli edelleen Yhdysvaltojen presidenttinä, ja Johnsonin tiivis yhteistö Webbin sekä CIAn kanssa tarkoittaa käytännössä sitä, että myös hänen täytyi olla vahvasti mukana päätöstä tekemässä, ellei hän ollut suoranainen aloitteen tekijä CIAlle, mikäli lavastukseen olisi päädytty. Joka tapauksessa, Richard M. Nixonin siirryttyä hoitamaan presidentin virkaa tammikuussa 1969, lavastuspäätös oli jo tehty. Siitä ei Nixon voinut enää perääntyä, jos aiottiin pitää lupaus siitä, että ihminen vierailee Kuun pinnalla vuosikymmenen loppuun mennessä. Nixonin kädet olivat siis hyvin pitkälle sidotut kuulennon simuloimisen osalta. Tosin, Nixonin vastareaktio oli, että hän aikoi pistää von Braunin vastuuseen alitehoisen kantoraketin suunnittelun johdosta, jolloin FBI määrättiin häntä kuulustelemaan.
![]() |
1967-L-00212: LRCn valvomo kuvattuna 11.10.1966, jolloin harjoiteltiin tulevia toimenpiteitä rakettien laukaisuissa. |

![]() |
NASA No. 108-KSC-72P-119: Apollo 16 -astronautit Charlie Duke (edessä) ja John Young (takana) LRV- simulaattorissa. Taustalla TV-ruudulla pyörii simuloitu kuumaisema (14.4.1972). |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.