Project Bluebeam; New World Order (part 1)

Mitä tarkoittaa NASAn projekti "Bluebeam", josta käytetään myös nimeä "Blue Beam"? Tämä on varmasti eräs uskomattomimmista salaliittoteoriaan liittyvistä asioista mitä maailmalla liikkuu.   Bluebeamissa (NASAn projekti, jota ei virallisesti enää ole olemassa, mutta käyttäkäämme edelleen kyseistä nimeä, kun parempaakaan ei ole tiedossa) kun kyse on kaikkein keskeisimmästä osasta New World Order -maailmanjärjestyksen tavoittelua, jonka takana kerrotaan olevan  "Illuminati", eli Yhdysvalloissa oleva maailman salaisin järjestö, johon liittyvät tavalla tai toisella myös humanoidit eli avaruusoliot. Väitetään, että kyseessä on huippusalainen avaruusohjelma, jota NASA on kehittänyt jo vuosikymmenien ajan yhteistyössä Yhdysvaltojen puolustusvoimien kanssa. Bluebeamiin liitetään joukko äärimmäisen edistyneitä teknisiä järjestelmiä ja tekniikoita, jotka ovat - vähintään - vuosikymmeniä valtavirran tekniikkaa edellä. Ja mikäli käytössä on ufo-teknologiaa, puhutaan jo jostain aivan muusta. Joka tapauksessa, projektin kehittäminen oli alkanut NASAssa jo Apollo-ohjelman aikana 60-luvulla.

Väitetään, että Bluebeamin päätarkoitus on toteuttaa lähitulevaisuudessa mittasuhteiltaan massiivinen hologramminen esitys taivaalla, yhdistettynä ääneen ja psygologisiin aaltoihin, jonka kautta valtaosa maapallon asukkaista saataisiin pelon ja elektronisen psykologisen sodankäynnin avulla uskomaan mitä he taivaalla näkevät. Kyse tulisi olemaan kaikkien aikojen suurimmasta harhautuksesta ja petoksesta, joiden takana ovat salaliiton (Illuminatin) johtajat. 

Maapallon kiertoradalla on tällä hetkellä runsaat 3000 toimivaa satelliittia, joista merkittävä osa on NASAn käytössä. Kerrotaan, että ainakin osaa näistä NASAn satelliiteista tultaisiin hyödyntämään yhtäaikaisesti suuren hologrammiesityksen tuottamisessa ympäri maapalloa. Tätä esitystä tultaisiin mahdollisesti ainakin osittain ohjaamaan maapallon kiertoradalta, jolloin eräänä vaihtoehtona on esitetty kansainvälistä avaruusasemaa (ISS). Tällä kansainväliselle avaruusasemalle suorittaa kuljetuksia tällä hetkellä tosin enää Venäjä, sillä Yhdysvallat lopetti NASAn Space Shuttle -ohjelmansa vuonna 2011.

Mikäli illuusiota ohjataan lähiavaruudesta käsin, kansainvälistä avaruusasemaa huomattavasti todennäköisempää onkin jokin NASAn omista, väitetyistä salaisista avaruusasemista. Kerrotaan, että Space Shuttle -avaruuslentojen avulla oli tuotu noin 30 vuoden aikana edistynyttä teknologiaa Maan kiertoradalle sekä NASAn omille avaruusasemille, joita väitetään olevan koottu vuosien aikana vähintään yhdeksän maapallon kiertoradalle.

Väitetään, että Bluebeamin kautta on tarkoitus heijastaa taivaalle eri puolille maailmaa kolmiulotteisia hologrammeja, jotka tulevat esittämään asteroideja, vieraita avaruusaluksia eli ufoja, sekä merkin esimerkiksi Jeesuksen (sekä muiden uskonnollisten hahmojen) toisesta tulemisesta Maan päälle. Esitys ulottuu joka puolelle maapalloa, lukuisilla eri kielillä, ja paikallisten uskontojen hahmoilla. Nämä uskonnolliset hahmot, messiaat yllyttävät sotaan kuviteltuja avaruusolioita sekä toisia valtioita vastaan.  Kuviteltu yhteinen vihollinen, vihamieliset avaruusoliot, sitoisivat valheellisesti kansakunnat yhteen. Kuvitellun avaruusolioiden uhkan aikana ydinasevaltiot käyttävät ydinaseita toisiaan vastaan. Kaikki nämä elementit, ja myös paljon muuta sisältyvät tähän esitykseen. Kyse on kuitenkin vain esityksestä, illuusiosta, eikä juuri mikään taivaalla nähtävistä tapahtumista, sekä suoraan aivoihin kohdistuvista äänistä ole totta. 

Hologrammien lisäksi tullaan suunnitelman mukaan kuitenkin näkemään myös esimerkkejä todellisista tuhoista maapallolla, jotka tulevat vahvistamaan tätä esitystä. Tapahtumia voimistetaan lisäksi erilaisilla ilman kautta levitettävillä myrkyillä, jotka sairaustuttavat ihmisiä. Todellisuudessa tämä kaikki on kuitenkin vain osa "Illuminatin" New World Order -petosta, jonka kautta pyritään tavoittelemaan koko maapallon herruutta.

Väitetään, että "bluebeamin" aiheuttamien sotien ja tautien tavoitteena on se, että 65% - 85% maapallon asukkaista (jopa enemmän) tultaisiin eri keinoilla eliminoimaan. Tällöin jäljelle jäävää ihmiskuntaa olisi huomattavasti helpompi hallita tulevaisuudessa New World Order (NWO) -maailmanjärjestyksen johtajien toimesta, yhden yhteisen, henkilökulttiin perustuvan "uskonnon" välityksellä.

Kieltämättä, eiväthän nämä asiat kuulosta mitenkään kovin uskottavilta tai todennäköisiltä, varsinkin, kun tähän teoriaan liittyvät asiat ovat nykyään melko yleisesti nähtävillä internetin välityksellä. Kyseessä ei ole siinä mielessä enää mikään varjeltu salaisuus, vaikka laajan kansan tietoisuudessa sitä ei olekaan. Mutta mikäli tämä teoria olisi kuitenkin edes osaksi totta, miten tällainen illuusio ja tavoite olisi ylipäätänsä mahdollista toteuttaa? Maailmassa on runsaasti erilaisia salaliittoteorioita; miksi haluan ottaa erityisesti tämän bluebeam-teorian esille?

The real Moon & Alien Moon bases (part 2)

Tornimainen rakennelma Kuun
pinnalla, kuvattuna NASAn Kuuta
kiertäneestä luotaimesta 60-luvulla.

Tieto Kuussa olevasta elämästä oli olemassa Yhdysvaltojen hallinnossa jo useita vuosia ennen NASAn perustamista vuonna 1958. Virallisesti NASAn ei kerrota olevan osana minkään ministeriön alainen, mutta käytännössä se on ollut osana Yhdysvaltojen puolustuvoimia aina perustamisestaan lähtien. 

Muun tiedon lisäksi NASAlla oli konkreettista dataa kuvien kautta Kuussa olevista rakennelmista ja tukikohdista pian perustamisensa jälkeen, mahdollisesti vuonna 1961, mutta viimeistään kuitenkin vuonna 1962 Kuun kiertoradalla otettujen valokuvasuurennosten perusteella. NASAn vuoden 1965 kuukuvista havaittiin jo huomattava määrä lisätodisteita vieraista sivilisaatioista, erityisesti Kuun pimeällä puolella. Ensimmäiset kuukuvat NASA oli tosin saanut Pioneer 4 -luotaimen avulla jo vuonna 1959. NASAn sittemmin julkaisemat kuvat ovat kuitenkin vain pintaraapaisu siitä määrästä, jonka he ovat ottaneet Kuun pinnalta, sillä 60-luvun loppuun mennessä kuvia oli otettu Kuun kiertoradalta käsin jo useita kymmeniä tuhansia kappaleita, käyttäen esimerkiksi Lunar Orbiter -luotaimia. Tähän päivään mennessä NASAn hallussa yksityiskohtaisia kuvia eri menetelmillä kuvattuina lienee jo useita miljoonia kappaleita. Vain murto-osa näistä on julkaistu, ja niissäkin on pyritty huolehtimaan kaikkien poikkeavuuksien hävittämisestä. Muutamia lipsahduksia on silti tapahtunut.

NASAn Lunar Orbiter 1 -luotaimen (1966) ottaman kuvan
I-102-H3 osasuurennoksessa näkyy suorakaiteen
muotoinen rakennelma.

Osasuurennos NASAn kuvasta AS11-41-6156.

NASA laukaisi kesäkuussa 2009 Centaur rocket -nimisen
ydinohjuksen Kuun pinnalle Cabius -kraaterin alueelle. Syyksi
ilmoitettiin se, että tiedemiehet halusivat tietää löytyykö
räjähdyspaikan kuopasta merkkejä jäästä tai vesihöyrystä.
Cabius-kraaterin alueella sijaitsee sattumalta myös myös tämä
halkaisialtaan yli kymmenen kilometrin kokoinen rakennuskompleksi.
Mahdollista onkin, että NASAn todellinen kohde oli pommittaa tätä kompleksia.
Tästä kohteesta otettu kuva oli vuotanut julkisuuteen maaliskuussa 2012.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=HEQSCnSAkC0

Suurelle yleisölle julkaistuista kuvista merkit rakennelmista on pyritty sumentamaan tai peittämään säännönmukaisesti, erityisesti alkuvuosien jälkeen. Alkuperäisestä 1960-luvun kuvamateriaalista poikkeavuuksia on myös sumennettu, mutta alkeellisemmalla analogisella tekniikalla, jolloin niistä kerrotaan olevan mahdollista havaita enemmän merkkejä vieraista sivisaatioista, kuin erityisesti vuoden 1970 jälkeen julkaistuista kuvista. Kuvakirjoista, jotka sisältävät ennen vuotta 1970 NASAn ottamia kuukuvia, kerrotaan löydetyn selviä merkkejä erilaisista rakennelmista, sillä sumennoksia ei kaikilta osin oltu huomattu tehdä, tai jos niitä oli tehty, ne olivat puutteellisia. NASAn käyttämien kuvalaboratorioiden tekniikka kuitenkin kehittyi niin, että vuodesta 1972-1973 alkaen kuvankäsittelyissä pystyttiin poistamaan tarvittaessa jo kaikki merkit poikkeavuuksista. Erinäisiä vihjeitä näistä poikkeavuuksista on silti vuotanut julkisuuteen edellisten vuosikymmenten aikana jonkin verran, ja yhä enenevässä määrin nykypäivänä. Niin NASAn työntekijöiden, kuin myös muiden organisaatioiden kautta.

Tämä on osasuurennos kiinalaisesta Chang'e-2
-luotaimen kuvasta, jonka kerrotaan olevan otettu
20.2.2012. Kuvassa näkyy selkeitä merkkejä
rakennuksista ja keinotekoisista kohteista.

NASAn lisäksi valokuvia Kuun pinnalta ovat ottaneet nykypäivään mennessä lukuisat muutkin valtiot ja organisaatiot. Tähän liittyen kiinalaisten parhaillaankin meneillään oleva avaruusprojekti on erityisen mielenkiintoinen monessakin mielessä, myös kuukuvien osalta, jotka on otettu Kuuta kiertäneestä avaruusluotaimesta teknisesti edistyneen kameran avulla. Kiinalaisten kun ei tiedetä olevan osallisia Kuuhun liittyvässä salausoperaatiossa, eivätkä asiantuntiat ole havainneet heidän Kuusta julkaisemista kuvista editoinnin tai kuvamanipulaation merkkejä. Tosin heidän ei myöskään tiedetä aktiivisesti tuovan julki havaitsemiaan poikkeavuuksia. Joka tapauksessa, julkisuuteen on noussut hiljattain erityisesti yksi kuva, ja siitä otettu osasuurennos, jossa näkyy selkeitä rakenteita, jotka eivät voi olla luonnonmukaisia, vaan ovat jonkin älyllisen olennon rakentamia.

Tässä Kuussa otetussa kuvassa on havaittavissa matalia
rakenteita, sekä merkkejä mahdollisista aukoista maan
alle. Tämä saattaisi viitata jonkinlaiseen kaivostoimintaan.
Mikäli kuva on aito, nämä muodostelmat eivät voi olla
ainakaan sinne luonnostaan syntyneitä.

Usealta taholta kuulemieni väitteiden mukaan Kuussa on harjoitettu pitkään ja harjoitetaan edelleen monenlaista louhintaa tai kaivostoimintaa. Vastaavia merkkejä maanalaisten tunneleiden ja tukikohtien rakentamisesta on havaittavissa myös Marsissa. Kuun pinnan alle onkin rakennettu maanalaisia tukikohtia vieraille sivilisaatioille, joissa muun toiminnan lisäksi myös säilytetään ja rakennetaan suurempia emoaluksia, sekä lisäksi pienempiä aluksia, joita yleensä käytetään maapallon vierailujen yhteydessä.

Kansainvälisten sopimusten mukaan maapallon valtioiden ei ole mahdollista tehdä valtauksia Kuussa. Samapa tuo jos sinne ei voi nykytietämyksen mukaan ihminen kuitenkaan mennä, ei asumaan, puhumattakaan esimerkiksi harjoittamaan kaivostoimintaa. Jokseenkin erikoista tähän liittyen on, että tämä valtauskielto ei kuitenkaan päde yksityishenkilöihin, ja kerrotaankin, että Yhdysvalloissa muutamat henkilöt, jotka ovat olleet tavalla tai toisella tekemisessä NASAn avaruusohjelman kanssa, ovat saaneet oikeudet Kuussa suoritettavaan kaivostoimintaan. Voidaankin perustellusti ihmetellä miten Yhdysvalloissa voidaan myöntää sellaisia lupia, sillä eihän USA omista Kuuta millään tavalla? Miksi sellaisia lupia yleensä joku valopää haluaa hakea? Olisiko näillä yksityishenkilöillä avaruusolennoilta saatua tietoa miten Kuuhun päästään, ja miten louhittu aines tuodaan maapallolle?

Sopii myös ihmetellä miksi eräät 60-luvulla Yhdysvaltain valtionhallinnon salaisissa työtehtävissä olevat tiedemiehet ovat väittäneet, että ihminen on kyennyt menemään Kuuhun jo vuodesta 1962 alkaen, käyttämällä hyväksi avaruusolentojen teknologiaa? Kyseistä avaruusolentojen teknologiaa omaavaa kuualusta olisi aloitettu rakentamaan Yhdysvalloissa ensi kerran jo vuonna 1959, ja ensimmäinen toimiva alus olisi valmistunut 1962. Tähän liitetyn väitteen mukaan NASAn Apollo -projekti olisi toiminut eräänlaisena julkisena verhona sille, mitä Kuussa todellisuudessa tapahtui. Tämä väite on elänyt sitkeästi omaa elämäänsä jo pitkään.

Kerrotaan, että Kuussa louhitaan nykyisellään eritoten Helium 3 -ainetta, jota löytyy eritoten Kuun ylimmästä pintakerroksesta. Tämä olisi huomattava energianlähde, sillä mikäli esimerkiksi vain 2% Kuun pintakerroksen Helium 3 -aineesta saataisiin louhittua, ja se saataisiin toimitettua Maahan, se riittäisi tuottamaan puhtaalla tavalla koko maapallon energiantarpeen seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Voikin vain kuvitella mitä tarkoittaisi taloudellisesti se, että joillakin tahoilla olisi yksinoikeus Helium 3:n toimittamiseen maapallolle.

Tämän kuvan kerrotaan olevan otettu Hubblen
avaruuskaukoputkella (Hubble Space Telescope, HST)
joulukuussa 2008, asiaa ei kuitenkaan ole vahvistettu
NASAn toimesta. Kuvassa näkyy pyramidin muotoinen
rakennelma. Onko kuva aito vai väärennös? Erään
väitteen mukaan Kuussa olisi havaittu neljä pyramidia.

Eräs esimerkki Kuussa havaituista valtavista
rakennelmista: Oceanus Procellarumin reunalla
sijaitseva usean kilometrin mittainen poikkeama
(lähde: http://planetarynames.wr.usgs.gov kartta 10).
Onko kyseessä tekninen virhe kuvassa,
vai todellinen kohde?

The real Moon & Alien Moon bases (part 1)

Kuu vuonna 2009.

NASAn mukaan joulukuussa 1968 suoritettu Apollo 8 -avaruuslento oli ensimmäinen miehitetty lento Kuun lähelle. Samalla se oli Saturn -kantoraketin ensimmäinen miehitetty laukaisu. Komento - ja huoltomoduulin (CM-3) kerrottiin kiertäneen Kuun ympäri 10 kertaa 20 tunnin aikana. Kuumoduulia ei ollut mukana, sillä kyseessä oli vasta miehitetty harjoituslento ennen varsinaista Kuuhun laskeutumista. Houston: "Apollo 8, miltä tuo vanha Kuu näyttää 60 mailia sen yläpuolelta?" Apollo 8: "Ok, Houston, Kuu näyttää vallitsevan harmaalta. Ei mitään värejä!" Niinpä niin - onko tosiaan näin, vai oliko kyseessä NASAn Apollo-avaruuslentoihin liittyvä käsikirjoitettu kohtaus, joka vain oli luettu nauhalle?

Mitäpä jos Kuu olisi melkoisesti toisenlainen kuin mitä NASA on kertonut? Mitäpä jos Kuussa on paljon värejä, eli se ei ole pelkkää harmaata ja mustaa, kuten NASA on yrittänyt väittää viimeiset vuosikymmenet mm. käsiteltyjen Apollo-kuviensa kautta. Mitäpä jos tämä on vasta alkua tässä valheiden verkossa? Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, mitäpä jos Kuun painovoima ei olisikaan 1/6 osa Maan painovoimasta, vaan todellisuudessa 64-70%, eli se olisi suhteellisen lähellä Maan painovoimaa? Kuussa olisi lisäksi ilmakehä, pilviä ja kasvillisuutta? Ja ilmakin olisi hengityskelpoista? Sen hengittäminen vaatisi tosin sopeuttamista, sillä sen koostumus olisi ohuempaa kuin Maassa. 

NASAn Clementine -luotaimella otetuissa kuvissa näkyy
selkeitä merkkejä eri kohteiden sumentamisesta.
Mikäli sumennettujen alueiden alla on esim. torneja,
niiden korkeus voi olla kymmeniä, ellei satoja kilometrejä.

Eipä tämä vielä mitään, sillä on esitetty, että Kuusta löytyy lisäksi vettä. Tätä tukee pieneltä osaltaan NASAn Clementine -avaruusluotaimen kuvat vuodelta 1994, joista kerrotaan löytyneen epäsuoria viitteitä vesijäästä Kuun etelänavan seudulla sijaitsevasta kraaterista. Tosin julkisuudessa olevia Clementine -kuviakin on selkeästi käsitelty, kuten sumennettu massiivisilta torneilta vaikuttavia rakennelmia sekä muita rakennelmia, jotka ovat kokoluokaltaan suurimmillaan useita satoja kilometrejä. NASAn vuosikymmeniä jatkaman kuvamanipulaation johdosta totuus ei ole paljastunut vielä näidenkään kuvien kautta. Vuoden 1967 jälkeen NASAn luotaimilla otetuissa kuukuvissa kun löytyy säännönmukaisesti merkkejä kuvankäsittelyistä.

NASAn Lunar Orbiterin 60-luvulla
kuvaama tornimainen kohde Kuussa.

NASAn Lunar Orbiterin (1967) ottama kuva
Zeeman-kraaterin alueelta. Onko tämä lunnonmukainen
muodostelma?

Edelleen, yli viidenkymmenen vuoden ajan useat arvostetut tiedemiehet Venäjällä ja Yhdysvalloissa ovat tulleet siihen tulokseen, että Kuu olisi vähintään ainakin osittain ontto. Kuulostaa kieltämättä uskomattomalta, mutta mitä jos tämä olisi vasta alkua, ja kaikki NASAn Apollo -avaruusohjelmassa astronauttien Kuun pinnalta ottamat valokuvat olisivat lavastettuja ja väärennettyjä?

Tämän väitetään olevan eräs osasuurennos Kuun pinnasta.

Kerrotaan, että Kuussa on lukuisia erityyppisiä raunioita tai ilmeisen hylättyjä rakennelmia. Nämä rauniot voivat olla rippeitä erilaisista tukikohdista, asuinrakennuksista, silloista, monoliiteista, kupoleista, tai niiden osia, kuten symmetrisiä kiviä. Nämä kohteet saattavat olla iältään jopa miljoonia vuosia vanhoja. Raunioiden lisäksi Kuussa on lisäksi tälläkin hetkellä toimivia tukikohtia, erään tiedon mukaan niitä olisi havaittu 1970-lukuun mennessä olevan toiminnassa vähintään yhdeksän, jotka sijaitsevat Kuun nk. pimeällä puolella. Todennäköisesti vastaavia havaintoja on sittemmin tehty runsaasti lisää. Edellisten lisäksi siellä on myös eräänlaisia asutuskeskuksia ja muita kohteita, joita niitäkin on lukuisia.

Niissä osissa Kuuta, jotka eivät näy maapallolle, oli 1967 kuvattu outoja,
valtavia vaaleita kohteita, joista myös heijastuu varjo Kuun pinnalle, kirjasta
"Lunar Orbiter Photographic Atlas of the Near Side of the Moon" (2005).
Ovatko nämä kohteet todellisia, ja mitä ne oikein voivat olla?

Kerrotaan, että kooltaan Kuussa olevat rakennelmat ovat useimmiten valtavia, pääsääntöisesti jopa satojen kilometrien mittaisia komplekseja. Myös suurimman monoliitin tai tornin korkeus on useita kilometrejä. Niiden kerrotaan olevan mahdollisesti tai osittain läpinäkyviä. Näitä ovat myös yli sata valtavankokoista, vähintään osittain läpinäkyvää kupolia, jotka ovat valaistavissa sisältäpäin. Näiden kupolia rungon tukemiseen on käytetty jotain lujaa metalliainesta, ja itse kupoliosa olisi jotain lasintyyppistä läpinäkyvää ainetta. http://www.youtube.com/watch?v=ORFNU6S2BTw&feature=g-user-c 


Kerrotaan lisäksi, että Kuussa elää lukuisia eri sivilisaatioita (useampia kuin yhtä rotua tai "biologista organismia"), joiden asukasluku saattaa nousta useisiin miljooniin, jopa satoihin miljooniin. Näistä "biologisista organismeista", joita kutsumme nimellä "Harmaat" ("the Greys") ovat ilmeisesti vallitsevia asukkaita Kuussa. Edelleen, heillä on laboratorioita maan alla, jossa he suorittavat ihmisiin suuresti vaikuttavia testejä ihmissieppauksissa (human abductions) heidän oman agendansa puitteissa. He vaikuttavat olevan teknologisesti kaikkein kehittynein rotu Kuussa. "Harmaiden" lisäksi Kuussa on kuitenkin myös muita asukkaita. Mitään näistä asioista ei kuitenkaan voida todistaa, joten voi myös olla, että NASAn kuvamanipulaatioille löytyy jokin muukin selitys?

Did NASA fake the Apollo mission? (part 14)

The Apollo conspiracy (hypothesis)


Kerrotaan, että Apollon kuulavastuksesta päättänyt ja siitä tietänyt joukkio ei olisi ollut kovinkaan laaja. Kokonaisuudesta tiesivät arviolta korkeintaan parikymmentä työntekijää (teknikkoa ja johtajaa) NASAn sekä CIAn sisällä, astronauttien lisäksi siis. Enempää ei tarvittu, sillä avaruuslentojen käsikirjoitukset, telemetriatiedot, samoin kuin video- ja audiomateriaali olivat suuremmaksi osaksi jo valmiiksi editoitu Arizonan autiomailla toteutettujen USGS-simulaatioiden sekä NASAn Langley Research Centerissä tallennetun materiaalin osalta. Maapallolle pudonneet kuukivet olivat myös valmiiksi kerättyinä ja käsiteltyinä. Vuoteen 1968 mennessä oli olemassa valmiit suunnitelmat ja toimintatavat simulaatioiden käyttämiselle ensimmäisten kuukäyntien lavastuksessa.

Nähdäkseni selvää on, että NASAssa hankkeessa tuli olla mukana valikoitu joukko johtajia ja tiedemiehiä, mikäli aidon kuukäynnin sijasta sellainen olisi päätetty lavastaa. Tällöin siitä tietävien joukko ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla kovin laaja. Itse asiassa vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta NASAn johtajat ja valvontakeskuksen työntekijät Houstonissa eivät olisi tienneet, että Apollo 11 -avaruuslennossa kyseessä oli pelkkä simulaatio. Virginian Hamptonissa Langleyn Research Centerissä, samoin kuin samalla paikkakunnalla sijainneessa CIAn päämajassa asiasta tietäviä olisi ollut sitten jo jonkin verran enemmän.

Ketkä sitten olivat NASAssa mukana lavastuksessa tai olivat vähintään ainakin tietoisia asiasta? Voisiko kenties jotain päätellä siitä, ketkä olivat eronneet tai erotettu NASAn johdosta Apollo-ohjelman loppuvaiheessa? Muutama nimi nousee väistämättä mieleen.

Wernher von Braun, Lyndon Johnson ja James Webb
kuvattuna Marshall Space Flight Centerissä (Michoud
Assembly Facility), Houstonissa 20.12.1967.

Kaikkein tunnetuin eronneista oli raketti-insinööri Wernher von Braun. FBI oli "haastatellut" von Braunia hänen työhuoneessaan vuonna 4.11.1970, sen jälkeen kun Valkoinen talo oli esittänyt joitakin "syytöksiä" von Braunia kohtaan. Aiemmin samana vuonna FBIn johto oli ehtinyt kuvailla von Braunia "huijariksi". Valkoisen talon (käytännössä Nixonin) syytöksiä ei ole tarkemmin eritelty, ja von Braunin kuulustelun pöytäkirjat on myös julistettu salaisiksi. Eräänä keskusteluaiheena joka tapauksessa oli eittämättä Saturn V -kantoraketti, ja sen toimintakyky. Vahvistamattoman väitteen mukaan "haastattelun" yhteydessä hänelle annettiin kehoitus erota. Sen sijaan hän keskittyi muihin tehtäviin NASAn sisällä, mutta hän taipui eroamaan NASAn palveluksesta Apollo-ohjelman päättymisen jälkeen vuonna 1973. Sen jälkeen hän siirtyi yksityisen palvelukseen. Von Braun ei kuitenkaan ollut millään tavalla päättämässä varsinaiseen lavastukseen ryhtymisestä, vaan siitä päättivät aivan muut tahot.

NASAn johtaja James E. Webbillä ja presidentti Lyndon
B. Johnsonilla oli tiivistä yhteistyötä Apollo-ohjelman
puitteissa vuosina 1963-1968.

Mikäli Apollo -ohjelman kuuvierailut lavastettiin oli siitä eittämättä tietoinen NASAn johtajista James E. Webb. Hän oli tullut NASAn johtajaksi vuonna 1961, ja hänelle oli myönnetty korkeimman turvallisuusluokan oikeudet kaikkeen mahdolliseen aineistoon Apollo -ohjelmaan ja avaruuteen liittyen. Hän toimikin tiiviissä yhteistyössä CIAn ja Valkoisen talon kanssa läpi 60-luvun, Apollo-ohjelman kehittämisen osalta. Erityisesti Webbin kiinnostuksen kohteena oli silloisen Neuvostoliiton rakettiohjelma, jota USAn tiedustelu oli tutkinut tiiviisti 60-luvulla, esimerkiksi satelliittikuvien avulla. Webbin lausuntojen mukaan Neuvostoliiton avaruusohjelman puitteissa oli rakenteilla jokin selkeästi tehokkaampi kantoraketti kuin Apollon Saturn V. Edelleen, jo vuonna 1963 tiedustelutietojen mukaan Neuvostoliitto ei suunnitellut miehitettyä avaruuslentoa Kuuhun, vaan lennot tulisivat olemaan miehittämättömiä.

Jotain erikoista tapahtui vuonna 1968, nimittäin kerrotaan, että Webbille "tarjottiin" mahdollisuutta erota NASAn johdosta lokakuussa 1968, ja pyydetty ero myös hänelle myönnettiin. Voisiko se johtua siitä, että siinä tilanteessa oli päätetty simulaatioiden käyttämisestä Apollo 11 osalta, jolloin Webb ei halunnut enää olla mukana hankkeessa? Pätikö sama asia myös muihin NASAn ylempiin johtajiin, jotka erosivat tehtävistään? Kenties. Se tiedetään, että presidentti Johnson esitti nimettäväksi Thomas O. Painen NASAn johtoon Webbin lähdettyä johtopaikalta. Painen aikana toteutettiin ensimmäiset seitsemän miehitettyä Apollo-lentoa. Paine kuitenkin ilmoitti erostaan heinäkuussa 1970, ja virallisesti hän erosi NASAn palveluksesta 15.9.1970. Oliko jälleen syynä Apollo-ohjelma? Painen seuraaja oli puolestaan James C. Fletcher, joka oli NASAn johdossa vuosina 1971 - 1977, sekä 1986 - 1989. Mikäli Apollo -lennot olivat lavastettuja, kaikkien heidän, sekä lähimpien avustajien tuli olla tietoisia asiasta.

Thomas O. Paine ja Richard M. Nixon olivat vastaanottamassa
Apollo 11 -astronautteja U.S.S. Hornet -laivan kannella.

71-H-1204: James C. Fletcher ja Wernher von Braun
seuraavat kuvassa Apollo 15 -avaruuslennon valmisteluita
heinäkuussa 1971.

Richard M. Helms ja Richard M. Nixon kuvattuna
Valkoisessa talossa 1973.

Todennäköistä oli, että lopullisen päätöksen simulaatioiden käyttämisestä miehitetyn kuulennon lavastamiseksi teki kuitenkin CIAn johto (Central Intelligence Agency) NASAn johdon tultua siihen tulokseen, että miehitettyä kuulentoa ei ollut mahdollista toteuttaa, ainakaan vuoteen 1970 mennessä. CIAn johtajana toimi Apollon miehitettyjen lentojen aikaan Richard M. Helms (1966-1973). CIAn sisällä asiasta oli päättämässä ja siitä tiesi kuitenkin vain pieni ydinjoukko.

Päätös ajoittuu ajankohtaan, jolloin Lyndon Johnson oli edelleen Yhdysvaltojen presidenttinä, ja Johnsonin tiivis yhteistö Webbin sekä CIAn kanssa tarkoittaa käytännössä sitä, että myös hänen täytyi olla vahvasti mukana päätöstä tekemässä, ellei hän ollut suoranainen aloitteen tekijä CIAlle, mikäli lavastukseen olisi päädytty. Joka tapauksessa, Richard M. Nixonin siirryttyä hoitamaan presidentin virkaa tammikuussa 1969, lavastuspäätös oli jo tehty. Siitä ei Nixon voinut enää perääntyä, jos aiottiin pitää lupaus siitä, että ihminen vierailee Kuun pinnalla vuosikymmenen loppuun mennessä. Nixonin kädet olivat siis hyvin pitkälle sidotut kuulennon simuloimisen osalta. Tosin, Nixonin vastareaktio oli, että hän aikoi pistää von Braunin vastuuseen alitehoisen kantoraketin suunnittelun johdosta, jolloin FBI määrättiin häntä kuulustelemaan.

1967-L-00212: LRCn valvomo kuvattuna
11.10.1966, jolloin harjoiteltiin tulevia
toimenpiteitä rakettien laukaisuissa.

NASAn Langley Research Centerissä lavastuksesta tiesivät myös jotkut työntekijät, joita oli kourallinen. Eräs huomioitava johtaja oli Donald Hewes, joka vastasi kuumaisemien simuloinnista LRC/LARCssa. Hänen täytyi nyt ainakin tietää, mikäli simulaatioita käytettiin myös "aidoilla" Apollo-lennoilla. Toinen keskeinen LRC-johtaja oli tuolloin William Hewitt Phillips. Johtajien lisäksi asiasta olivat tietoisia luonnollisesti myös valikoitu joukko muita työntekijöitä, joita tarvittiin toteuttamaan ja välittämään aikaisempien simulointien audio,- video- ja telemetriamateriaali.

Oli miten oli, kaikki miehitetyillä kuulennoilla mukana olleet  astronautit tiesivät, mahdollisesti jo vuosia, mutta viimeistään jokin aika ennen toteutettavaa avaruuslentoa, että kyse olisi vain uudesta  simulaatiosta, ei todellisesta kuulennosta. Apollossa kyseessä kun oli ennen kaikkea sotilasoperaatiosta, jossa Yhdysvaltojen oli "kansallisen turvallisuuden nimissä" pakko onnistua ja, jossa  vaihtoehtona ei ollut epäonnistuminen. CIA valvoi tiukasti astronautteja, jotka olisivat ollet hengenvaarassa mikäli olisivat vaarantaneet Apollo-ohjelman tavoitteiden toteutumisen jollain tavalla. Ne astronautit, jotka eivät aiemmin olleet osoittaneet sitoutumista tähän hankkeeseen, oli poistettu kuvioista, esimerkiksi johonkin sairauteen vedoten, ja ääritapauksissa heitä oli jopa eliminoitu CIAn toimesta, kuten "Apollo 1" lennon astronauttien osalta oli toimittu. Ohjelmaan valikoitujen astronauttien oli siis oltava mukana ohjelmassa loppuun saakka. Väitetään, että CIA valvoo edelleen Apollo -avaruusohjelmassa mukana olleita, nyt jo senior-ikään ehtineitä astronautteja.

NASA  No. 108-KSC-72P-119: Apollo 16 -astronautit
Charlie Duke (edessä) ja John Young (takana) LRV-
simulaattorissa. Taustalla TV-ruudulla pyörii simuloitu
kuumaisema (14.4.1972).

NASAn ulkoavaruuden valvontakeskuksessa (siis Langley Research Centerissä, Hamptonissa) vaikuttivat olevan pitkälti samat astronautit yhteydenpidossa kulloinkin vuorossa olevan Apollo -miehistön kanssa. Näin minimoitiin henkilöiden määrä, jotka tiesivät totuuden lennon todellisesta kulusta. Astronautit, jotka vaikuttivat olevan käytännössä joka kerta osallisena tavalla tai toisella Apollo -lentojen yhteydenpidossa - aina silloin kun eivät itse olleet "Kuussa" - olivat ainakin Charlie Duke (Apollo 16) ja John Young (Apollo 10 & 16), Buzz Aldrin (Apollo 11), Eugene Cernan (Apollo 10 & 17), Harrison Schmitt (Apollo 17), Jim Lowell (Apollo 8 & 13), sekä Alan Shepard (Apollo 14), joka oli valittu NASAn astronauttien koulutusohjelmiin jo vuonna 1959. Shepardin osalta tosin väitetään, että hän ei olisi ollut todellisuudessa edes mukana Apollo 14 -lennolla. Mikäli lennot olivat osittain tai kokonaan lavastettuja, hyvin todennäköistä on, että edellisten lisäksi muutkin astronautit olivat juonessa mukana, vapaaehtoisesti, tai sitten painostettuna.

Nämä esitetyt päätelmät ovat hypoteeseja, olettamuksia, mitä on saattanut tapahtua. Vaikka monet julkisuuteen nousseet asiat antavat selkeitäkin viitteitä, mitä Apollo-ohjelmassa oli voinut tapahtua, mitenkään aukottomasti näitä lavastuksia ja väärentämisiä ei voida todistaa pelkästään internetissä olevien ristiriitaisten tietojen perusteella. Oliko siis olemassa jotain muuta syytä miksi valokuvia ja muuta materiaalia väärennettiin kuin se, että ihminen ei käynyt Kuun pinnalla? Esimerkiksi se, että maailmalle ei voitu näyttää mitä todellisuudessa Kuun pinnalla oli? Näiden tiedonjyvästen, päätelmien, hypoteesien ja epäilyjen onkin ensisijaisesti tarkoitus kasvattaa lukijoiden tietoisuutta siihen, että NASAn esittämiin virallisiin tietoihin, esimerkiksi Apollon osalta on syytä suhtautua vähintään hyvin varauksellisesti ainakin siihen saakka, kunnes NASA kertoo mitään salaamatta tapahtumien todelliset yksityiskohdat.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 13)

Apollo television broadcasts (hypothesis)

NASAn miehitettyjen avaruuslentojen keskuksessa (Manned Spacecraft Center, MSC) sijainneessa valvomorakennuksessa eli pääohjauskeskuksessa (Mission Control Center, MCC) ja itse valvomossa tai päävalvomossa (Mission Operations Control Room, MOCR) seurattiin ja ohjattiin Apollo -avaruuslentojen eri vaiheita. Lehdistön oli puolestaan mahdollista seurata tapahtuma valvomon takaosan lehdistölle ja kutsuvieraille varatussa tilassa, joka oli eristetty lasiseinällä varsinaisesta pääsalista. Kansainvälisessä levityksessä näytetty Apollo 11 -avaruuslennon avaruuskävely oli kuvattu valvomon etuosan videoscreeniltä mustavalkoisesta videomateriaalista valvomon takaosasta, jonka johdosta kansainvälisessä levityksessä nähty televisokuvan laatu oli melkoisen heikko. Myös screeneiltä näytetty nk. ensimmäisen sukupolven materiaali oli jäänyt kauaksi parhaimmasta mahdollisesta, ja tälle syyksi oli ilmoitettu Maan ja Kuun välinen pitkä etäisyys.

Houstonissa, NASAn miehitettyjen avaruuslentojen
keskuksessa sijaitsevan valvontakeskuksen huoneessa
30 seurattiin kaikkien Apollo -avaruuslentojen vaiheita.
Televisioscreenillä näytettiin, kun Armstrong ja
Aldrin astelevat Kuun pinnalla 21. heinäkuuta 1969.

Huomioitavaa on, että Apollo-laukaisut tapahtuivat Floridassa ja virallinen valvontakeskus sijaitsi Teksasin Houstonissa, jonne syötettiin audio-ja videokuvat, samoin kuin muu data linkkien kautta jostain muualta. Kysymys kuuluukin, mistä? Houstonissa Apollo-laukaisun ja paluun aikaisen avaruusaluksen monitoroinnin ja kommunikoinnin astronauttien kanssa hoiti päävalvomo (MCC/MOCR), mutta varsinaisen ulkoavaruuden ja kuuvierailun osuuden monitorointi oli siirretty toisaalle NASAn organisaation sisällä. Voidaankin kysyä, minne? Ulkoavaruuden valvomon tarkkaa sijaintia NASA ei ole kuitenkaan ilmoittanut. Väitetään, että ulkoavaruuden lennon aikana huoneessa 30, jossa varsinainen valvomo (MOCR) sijaitsi, ei pystytty käytännössä tekemään muuta kuin seuraamaan sinne lähetettyjä video -ja audiosignaaleja sekä telemetriatietoja, tarvittaessa myös keskustelemaan astronauttien kanssa, mutta ei varsinaisesti vaikuttamaan Apollo-aluksen toimintoihin. Lennon ohjaus ja kommunikointi kun tapahtui pääosin muualta, salaisemmasta valvomosta, jonne ei lehdistöllä ollut pääsyä.

Esitän, että Apollon ulkoavaruuden lennonosuutta hoitanut NASAn salainen valvomo sijaitsi Virginian Hamptonissa Langley Research Centerissä (LRC), siellä olevassa huippusalaisessa simulaatioiden valvontakeskuksessa. Sieltä audio, telemetria -ja videosignaali oli lähetetty Kuuhun, josta se oli sitten heijastettu takaisin Maahan, jossa samainen signaali vastaanotettiin lopulta Teksasin Houstonin Manned Spacecraft Centerissä.

NASA oli käyttänyt Kuun kiertoradalla ollutta harjoitussatellittiaan nimeltä TETR-A simuloidakseen kuulentojen audio- ja videomateriaalia Houstonin valvomossa harjoitusten aikana. NASAn virallisen ilmoituksen mukaan TETR-A oli kuitenkin tuhoutunut huhtikuussa 1968. Väitetään kuitenkin, että se oli vielä hyvinkin toiminnassa miehitetyillä Apollo -avaruuslennoilla ja, että satelliitin kautta Houstoniin heijastettuun lähetykseen syötettiin LRCssä etukäteen editoitua ja simuloitua video- ja audiosignaalia. Audion osalta ainakin osa kyseisestä materiaalista oli äänitetty vuosina 1965-1968 USGSn AAP Testeissä sekä NASAn Apollo Testeissä Arizonan autiomaasta etukäteen kirjoitettujen lennon eri vaiheiden käsikirjoitusten pohjalta. Kuumoduulin videot oli puolestaan tehty kokonaan LRCssä, esimerkiksi Kuun pienoismalleja (LOLA) hyväksi käyttäen. Myös kuukävelyosuus - jossa olivat mukana Armstrong ja Aldrin - oli tehty etukäteen LRCssä, ja videoon oli liitetty myös LRCn valvomon ja astronauttien väliset käsikirjoitetut keskustelut.  

NASAn johtajat Robert Gilruth ja George Low seurasivat monitoreistaan
Houstonissa Apollo 11 -avaruuslennon ensimmäistä kuukävelyä (S-69-39813).

Tiedossa on, että NASAn LRC oli välittänyt Apollo -harjoitustensa aikana jo kymmenia kertoja ennen varsinaista H-hetkeä näitä vastaavia simuloituja audio/videomateriaaleja kuumatkoista TET-RAn, ja mahdollisesti myös muiden satelliittiensa kautta Houstonin MSC-valvomoon, jolloin signaalit vastaanotettiin näennäisesti "Kuusta". Näin tapahtui sitten myös Apollo 11 -avaruuslennolla, jolloin audio sekä TV-kuva oli välitetty Houstonista edelleen kansainväliseen levitykseen valvomon screeniltä kuvatun videomateriaalin osalta.

Honeysuckle Creek Tracking Station
oli keskeisessä roolissa Apollo
-avaruuslentojen televisiosignaalin
välittämisessä kansainväliseen
levitykseen.

Apollo-lähetys vastaanotettiin sitten kansainvälistä TV-jakelua varten Australiassa Honeysuckle Creekissä. Samanaikaisesti signaali oli nähtävillä myös Kalifornian Goldstone Observatoryssa. TV-lähetyksessä nähtyjen etukäteen tallennettujen video- ja audio-osuuksien lisäksi keskusteluita astronauttien ja ulkoavaruuden valvomon välillä oli hoidettu osittain myös reaaliajassa, ja tätä keskustelua oli käyty rajoitetusti myös Houstonin valvomossa (MOCR). Astronautteja ja lennon kulkua valvoi kuitenkin varsinaisesti Hamptonin Langley Research Centerissä ollut simulaatiokeskus.

Apollo 11 -avaruuslennolla matkalla Kuuhun oli lisäksi kolmeen otteeseen suoria TV-lähetyksiä, joissa Armstrong, Aldrin ja Collins olivat kertoneet etukäteen harjoitellun käsikirjoituksen mukaiset asiat, ja tätä selostusta olivat visualisoineet Apollo -kuualuksen sisältä TV-kuvat astronauteista sekä ikkunassa näkyvästä loittonevasta maapallosta. Todellisuudessa kyseessä oli kuitenkin Maan kiertoradalla kuvatusta materiaalista, ja ikkunaan sopivaan kokoon editoidusta maapallosta, ei todellisesta tilanteesta ulkoavaruudesta. Kyseistä asiaa on käsitelty tässä blogissa aiemmin. Ja toisin kuin luullaan, todellisuudessa kyseessä ei ollut varsinaisesta suorasta lähetyksestä, vaan siinä oli useamman minuutin viive, jona aikana Hamptonin keskuksessa oli mahdollista vielä editoita kansainväliseen lähetykseen tarkoitettua kuumatkan "live-uutisointia". Apollo 11 kuuluisa ensimmäinen kuukävely oli puolestaan etukäteen nauhoitettu lähetys, johon oli yhdistetty presidentti Nixonin livenä pidettyyn puheeseen.

Kuten aiemmin tuli mainittua, NASA oli harjoitellut Apollo 11 -kuumoduulin laskeutumista ja itse kuukävelyä useaan otteeseen aiemmin, myös Houstonissa toimivan valvomokeskuksen (MCC/MOCR) toimintojen osalta. Näiden harjoitusten aikana valvomon skreeneillä oli näytetty Langleyn Reseach Centerissä kuvattua kuusimulaatiota laskeutumiseen liittyen, sekä myös studiossa simuloitua kuukävelyä. Kerrotaan, että valmovon henkilöstö hämmästeli Apollo 11 -kuumatkan audion ja videon osalta sitä, että todellisuus vastasi simulaatioita niinkin täydellisesti. Monet väittivät, että screeneille oli heijastettu täysin samaa simulaatiovideota kuin oli käytetty aiemminkin harjoitusten aikana. Sama pätee myös myöhempiin miehitettyihin Apollo -lentoihin. Totta on, että NASAn virkailijat kummastelivat Apollo 11 -lennon jälkeen useita päivä, miten simulaatiosta tulikin ”todellinen” tapahtuma, sillä kaikki näytöt ja toiminnat olivat olleet käytännössä täysin samoja kuin lukuisissa aiemmissakin harjoituksissa. Kerrotaan, että NASAn virkailijat olivat ilmaisseet tämän ihmetyksensä myös useissa haastatteluissa.

Englannissa BBC:n Panorama -ohjelmassa näytettiin
Apollo 11 -kuumoduulin nousuosan lähtö Kuun pinnalta.
Tämä poikkeaa merkittävästi myöhemmistä kuumoduulin
lähdöistä, joiden videoissa ei enää näkynyt samanlaisia "liekkejä"
aluksen alla. Kyseessä on luonnollisesti NASAn tuottama lavastusvideo. 
Katso: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=jNPcbQnEZ2o 

Yhdysvalloissa CBS-uutisissa käytettiin avoimesti NASAn (todennäköisesti Langley Reseach Centerissä tehtyjä) simulaatiofilmejä Apollo 11 -lennonlaskeutumista seuratessa. Katso: http://www.youtube.com/watch?v=sJv5_y2l5as

Maa kuvattuna Apollo 7 -lennolta
Maan kiertoradalta lokakuussa 1968.

Väitetään, että Apollon miehitetyt avaruuslennot eivät milloinkaan menneet kauemmaksi kuin korkeintaan Maan kiertoradalle. Astronautit siis kävivät keskusteluita NASAn Houstonin MOCR-valvomon sekä NASAn ulkoavaruuden lennonosuutta hoitaneen valvomon kanssa, jostain aivan muualta kuin oikeassa "ulkoavaruudesta", van Allenin vyöhykkeen ulkopuolella. Tästä eräänä osoituksena ovat Apollo -avaruuslentojen aikana otetut lukuisat videofilmit ja valokuvat kuualuksen sisäpuolelta, joista ikkunoista heijastuu sisälle nk. sinistä valoa, joka voi tulla ainoastaan olosuhteissa, jossa on ilmakehä, eli maapallolta, käytännössä siis van Allenin vyöhykkeen sisäpuolella. TV-lähetyksissä kyseessä olikin lähinnä aikaisemmissa simulaatiotilanteissa tallennetuista video- ja kuvamateriaalista, samoin kuin Maan kiertoradalta kuvatuista lavastetuista tilanteista.

Edelleen, on jopa väitetty, että ainakin osa miehitetyistä avaruuslennoista olivat eräänlaisia simulaatioita myös kantorakettien laukaisujen osalta, jolloin Maan kiertoradalle ammuttiin käytännössä tyhjä kantoraketti, joka sitten tipautettiin valtamereen. Sillä välin Houstonissa näytettiin kuulennon simulaatioita. Astronautit, jotka eivät edes käyneet Maan kiertoradalla, tipautettiin "onnistuneen" avaruuslennon päätteeksi rahtikoneesta laskuvarjoin varustetussa komentoaluksessa vain muutaman kilometrin korkeudesta Tyyneen valtamereen. Kuten oli tipautettu vähintään kymmeniä kertoja aiemminkin Apollo-harjoitusten aikana.