Ufo case #6: Washington D.C. UFO incident (July, 1952)

Nämä Washington D.C.:n yllä heinäkuussa 1952 kolmena perättäisenä viikonloppuna lennelleistä valopalloista tehtiin lukuisia kiistattomia havaintoja, ja asiasta uutisoitiin laajasti myös ympäri Yhdysvaltoja. Kyseessä onkin erittäin merkittävä ufo-case Yhdysvalloissa, jolla tuli olemaan pitkäkestoiset seuraukset.

Ensi kerran salaperäisiä valopalloja nähtiin pääkaupungissa 12.7.1952, jolloin ne lensivät hitaasti Valkoisen talon, kongressitalon, ja Pentagonin yläpuolella. Tämän ilmiön näkivät lukuisat ihmiset ja se aiheutti ymmärrettävästi melkoista hämmennystä Yhdysvaltain hallinnossa ja tavallisten kansalaisten keskuudessa.Tästä tilanteesta on olemassa myös valokuvia sekä kuuluisa filminpätkä.  Tätä Washingtonin casea edelsi kesällä 1952 myös muita melko huomattavia ufo-havaintoja, joista kenties kuuluisin on kuvattu Tremontonissa, Utahissa 2.7.1952.

Eri puolella pääkaupunkia nähtiin 19.-20.7.1952 lukuisia salaperäisiä valopalloja, jotka lentelivät kaupungin hallinnollisen keskustan lisäksi myös Andrewsin ilmavoimien tukikohdan yläpuolella. Hieman ennen puoltayötä 19.7. paikallinen lennonjohto näki seitsemän valopistettä tutkallaan. He pyysivät lentokentältä juuri lähteneen matkustajakoneen kapteenia lähestymään näitä salaperäisiä kohteita ja selvittämään mistä on kysymys. Kapteeni C.S. Pierman ottaa nopeasti takaisin yhteyttä lennonjohtotiimiin: ”Siellä on yksi… ja siellä se menee!”  Pierman kuvaili näkemäänsä kirkkaaksi valoksi, joka liikkui välillä nopeammin kuin tähdenlento. Seuraavan neljäntoista minuutin aikana hän kertoi nähneensä kuusi vastaavaa valopalloa, jotka myös lennonjohto pystyi näkemään tutkallaan lähellä Piermanin ohjaamaa lentokonetta. Valopallojen ampaistaessa pois suurella nopeudella, ne hävisivät samanaikaisesti myös lennonjohdon tutkalta.

Ainakin yksi näistä valopalloista oli myös nähtävillä lennonjohtotornista. Vuorossa ollut työntekijä kuvasi näkemäänsä seuraavasti: ”Se oli kirkas oranssi valo. En osaa sanoa mikä oli oikein sen takana.”  Lennonjohdon tutka-arvion mukaan kohteet liikkuivat hitaammillaan noin 160 km tuntinopeudella ilmassa, mutta ne pystyivät saavuttamaan arviolta myös noin 12.000 km tuntinopeuden kiihdytysten aikana. Samoin, kohteet pystyivät myös tekemään radikaaleja käännöksiä hurjissa vauhdeissa, joita eivät ihmisten rakentamat alukset pysty tekemään.

Lennonjohto paikallisti aamuyöstä 20.7 lukuisia näitä kohteita eri puolilta pääkaupunkia, jonka perusteella ilmavoimat lähettivät paikalle useita F-94 –hävittäjiä etsimään näitä valoilmiöitä, ja pyrkivät tällä tavoin todentamaan niiden olemassaolon. Hävittäjien saapuessa paikalle, valot kuitenkin yleensä hävisivät. Hävittäjien palatessa takaisin tukikohtaansa, valot ilmestyivät jälleen näkyviin. Hävittäjien palatessa uudelleen havaintopaikalle, valot katosivat tai vaihtoivat paikkaa. Tätä kisailua jatkui tuntikaupalla pääkaupungin yläpuolella, aina aamunsarastukseen saakka. Näistä havainnoista uutisoitiin ympäri Yhdysvaltoja, niin lehdistön kuin uutisfilmien kautta.

Erään melko luotettavaksi pidetyn silminnäkijähavainnon mukaan noin kymmenen kilometrin päässä Virginian Alexandriassa nähtiin illalla 19.7. kookas sikarinmuotoinen ilma-alus noin kolmen kilometrin korkeudessa, muutamaa tuntia ennen kuin ufot ilmestyivät eri puolille pääkaupungin ilmatilaa. Tämän havainnon perusteella on mahdollista, että vastaava emoalus toimi taustalla myös muina kertoina heinäkuussa, kun havaintoja näistä valopalloista tehtiin.

Viikon hiljaisemman jakson jälkeen valoilmiöt ilmestyivät pääkaupungin taivaalle uudelleen, jolloin niitä nähtiin lukuisia kertoja 26.-27.7 välisenä yönä. Pääkaupunkiin saapuvan matkustajakoneen henkilökunta raportoi illalla 26.7. nähneensä outoja valoja lentokoneen yläpuolella, jonka jälkeen nämä kohteet nähtiin myös tutkissa. Erilaiset tutka- ja silminnäkijähavainnot seurasivat toisiaan, ja hävittäjät yrittivät jälleen saavuttaa näitä ufoja. Hävittäjien ohjaajista tuntui siltä, kuin nämä valoilmiöt olisivat leikitelleet hävittäjien kustannuksella. Erään hävittäjän pilotti otti yhteyttä lennonjohtoon: ”Ne ovat nyt ympäröineet koneeni, mitä minun tulisi tehdä?” Lennonjohdosta ei osattu neuvoa mitään. Presidentti Harry Truman oli  aiemmin tapahtuneiden ufo-havaintojen jälkeen antanut määräyksen ampua ufot alas mikäli niitä nähtäisiin vielä pääkaupungin yläpuolella. Lähihavainnoista huolimatta hävittäjien pilotit eivät kuitenkaan onnistuneet saamaan niitä edes tähtäimiinsä yrittääkseen niiden ampumista.

Yhdysvaltain ilmavoimat pitivät näyttävän lehdistötilaisuuden pääkaupungissa 29.7.52 näihin tapahtumiin liittyen. Paikalla oli lukuisia ufo-ilmiöitä tutkivia armeijan henkilöitä, kuten kenraali Roger Ramey, joka oli myös vastuussa vuoden 1947 Roswellin kuuluisuutta saavuttaneen tapauksen aluksen hylystä, joka liittyi ilmavoimien virallisen selityksen mukaan säähavaintopallon maahansyöksyyn. Tämänkertaisessa lehdistötilaisuudessa pyrittiin todistelemaan, että salaperäisten valojen näköhavainnot liittyivät mm. tähdenlentoihin ja, että tutkahavainnot eivät olleet kiinteiden materiaalien aiheuttamia, vaan liittyivät pääasiassa ilmakehän lämmönvaihteluihin, eivätkä siten muodostaneet uhkaa kansalliselle turvallisuudelle. Nämä selitykset eivät juurikaan onnistuneet tyydyttämään lehdistöä eivätkä suurta yleisöä. Kenraali Roger Ramey tiesi eittämättä kuitenkin mistä on kysymys, olihan ilmavoimilla jo runsaasti aikaisempia ufo-havaintoja sekä myös hallussaan konkrettisia todisteita. Ja tuolloin elettiin vasta 50-luvun alkua. Tässä lehdistötilaisuudessa esitettyä ilmakehän lämmönvaihtelu-teoriaa ei ole myöhemmin saavuttanut kannatusta enää keneltäkään.

Washingtonin heinäkuun 1952 ufo-havainnot ovat merkityksellisiä monessa mielessä. Havaittujen kohteiden nopeus ja ominaisuudet ovat yhdenmukaisia lukemattomien muiden, myös myöhemmin tehtyjen ufo-havaintojen kanssa. Tapahtumaa voidaan lisäksi pitää ihmisten massahavaintona ja se myös tapahtui paikassa, joka varmasti kiinnitti koko valtakunnan huomion. Nämä ilma-alukset tai valopallot, joita hävittäjien lentäjät, matkustajakoneiden pilotit, henkilökunta ja matkustajat, lennonjohdon henkilökunta, samoin kuin maasta käsin tuhannet ihmiset havaitsivat ja todistivat kolmen viikon aikana, eivät olleet Yhdysvaltain valtion rakentamia, kuten viranomaiset ja ilmavoimien edustajat myös kertoivat. Eivätkä ne luonnollisesti voineet olla minkään muunkaan valtion aluksia. Kysymys väistämättä kuuluukin, että jos ihmiset eivät olleet niitä aluksia tehneet, niin ketkä sitten?

Edellisiin ufo-havaintoihin liittyen tapahtui vielä paljon merkittävämpää Yhdysvaltojen hallinnossa vuonna 1952, mutta tähän aiheeseen on tarkoitus palata myöhemmässä vaiheessa. Ufojen ilmestymisellä Washington D.C.:n ilmatilaan oli nimittäin tietty tarkoitus.