Did NASA fake the Apollo mission? (part 9)

Mikäli Apollo-avaruuslennoilla ei olisi käyty Kuussa, niin olisiko filmimateriaali voitu väärentää, edes teoriassa, ja mitä se olisi vaatinut? Olemme nähneet lukuisia filmejä, joissa astronautit esimerkiksi pomppivat Kuun pinnalla, kaatuilevat ja nousevat takaisin pystyyn, asettelevat Yhdysvaltojen lippua paikoilleen, ajelevat kuuautolla ympäriinsä, poimivat näytteitä Kuun pinnasta, ja tekevät monenlaisia tarkkoja tieteellisiä tutkimuksia. Voivatko nämä filmit muka kaikki olla väärennettyjä?

Mitäpä jos Apollon audio/videomateriaali, kuten kuukävelyiden (EVA) filmaukset olisi kaikki tehty Maan päällä? Mahdollisuudet tähän ainakin olivat olemassa ohjelman puitteissa vuosina 1965-1972 toteutettujen Kuu-simulaatioiden myötä.

Moon simulations, part 1: USGS -  Lunar Regolith Simulant Development and Characterization 

Kesäkuussa 1964 suoritettiin ensimmäisiä
testejäavaruuspukujen osalta Flagstaffin
läheisyydessä Arizonassa.

NASAn rahoittama Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus (United States Geological Survey, USGS) oli monessa suhteessa tärkeässä asemassa Apollo -avaruuslentojen valmistelussa. USGSn Flagstaffiin perustettu astrogeologinen osasto (USGS, Astrogeology Research Branch) oli kouluttanut vuodesta 1963 alkaen Apollon tulevia astronautteja tieteessä ja käytännön geologiassa (The Astrogeology Research Program). Tämän koulutusohjelman tarkoitus oli tarjota heille riittävästi tietoa tulkitsemaan geologista maastoa Kuun laskeutumisalueilla ja ohjata kuunäytteiden valitsemisessa. Samoin alueella harjoiteltiin tutkimushenkilöstön ja astronauttien kanssa esimerkiksi kuuauton ajamista sekä Kuuhun mukana vietävien  tutkimusvälineiden käyttämistä, samoin kuin kauko-ohjattavien kameroiden käyttöä. Mukana harjoituksissa oli runsaasti erilaista tarkoitusta varten suunniteltuja kalustoa, kuten ajoneuvoja, sekä yhteydenpitoon tarkoitettua teknistä välineistöä.

USGS oli keskeisessä asemassa myös Kuun pinnanmuotojen kartoituksessa. USGS kun oli toimittanut NASAn käyttöön korkearesoluutioiset kuukuvat, joiden perusteella oli myös etukäteen valittu kaikkein sopivimmat laskeutumisalueet. Näin oli tehty Apollo 11 -avaruuslennon ja kaikkien sen jälkeisten Apollo-lentojen osalta. Kyseisistä laskeutumispaikoista pyrittiin lisäksi rakentamaan mahdollisimman autenttiset simulaatioalueet tarkoitukseen valituissa suojatuissa autiomaa-kohteissa Yhdysvalloissa. Apollo-ohjelmaan liittyvää maaston muokkausta autiomaassa vastaamaan Kuun maisemaa kutsuttiin USGSn hallinnossa nimellä Lunar Regolith Simulant Development and Characterization.

Esimerkiksi Apollo 11 -kuukävelyiden simulointia varten räjäytettiin dynamiitilla kirjaimellisesti satoja kuoppia ja muokattiin koneellisesti pinnanmuotoja Verden laaksossa (Verde Valley), tarkemmin Cinder Lake Crater Fieldin (ja Merriam Craterin) alueella, noin 80 mailia Flagstafista itään pohjois-Arizonassa heinäkuussa 1968 vastaamaan todellista laskeutumismaastoa Kuun  Rauhallisuuden Meressä (Sea of Tranquillity). Apollo-simulaatioiden yhteydessä Flagstaffiin perustetussa ADF-keskuksessa (Astronauts Data Facility) monitoroitiin ja tallennettiin  Arizonan autiomaassa kuvattuja ja äänitettyä materiaalia. Tämä audio-video-materiaali oli lähetetty suojattujen mikroaaltolinkkien välityksellä Flagstaffin keskukseen radioamatöörien salakuuntelun välttämiseksi. 

Esimerkiksi Verde Valleyn alueelle rakennettiin usean hehtaarin kokoinen kenttä (meteoriittikuoppineen), USGS/Apollo-harjoituksissa käytetty simulaatiokenttä, johon vietiin lähes lukematon määrä rekkakuormallisia nk. kuuaines-simulanttia, eli hienoa soraa. Oleellista Kuumaisemaan liittyvissä rakennustöissä oli, että sedimenttikiviä sekä tuulen ja raudan hapettumisen merkkejä ei saanut näkyä valmiilla simuaatiokentällä.

Verde Valleyn alueella Arizonassa USGS suoritti runsaasti
räjäytyksiä ja maaston muokkausta 60-luvun puolivälistä lähtien.
Jälkikäteen sieltä oli havaittu vähintään 366 keinotekoista
kraateria, sekä noin kahdeksan hehtaarin kokoinen
suorakaiteen muotoinen alue, johon oli levitetty hienoa soraa.

 

Yläpuolella Cinder Lakesiin rakennettu valmis maastokopio
tulevasta Apollo 11-laskeutumisalueesta, joka perustuu alla olevaan
USGS:n toimittamaan kuvaan aidosta ympäristöstä Kuussa.

Edistyneiden mikroaaltolinkkien kautta Kuu-simulaatioiden
audio/videosignaalit välitettiin suojattuna noin 85 mailin
päässä Flagstaffissa sijaitsevaan ADF-keskukseen.

Eräs toinen yhteinen NASAn ja USGSn Apollo -simulaatiopaikka oli Verde Valleyn (Cinder Lakes) lisäksi Chezhin Chotah, joka on Hopi Buttesin vulkaanisella kentällä. Se sijaitsee Navajon reservaatin alueella Arizonassa, Dilkonin lähellä. Omat USGS-harjoitusalueet Arizonassa sijaitsivat myös Meteor Craterissa, sekä Cottonwoodin alueella. Edellisten lisäksi oli testialueena olemassa myös Blackhawk Slide, joka sijaitsee puolestaan San Bernardinon vuoristossa, Kaliforniassa. Nämä, kuten muutkin Apollo-testikohteet Yhdysvalloissa olivat joka tapauksessa etäällä asutuksesta ja samalla myös salaisia, ja näitä alueita vartioitiin helikopterein ja asestetuin vartijoin, erityisesti simulaatioiden aikana tarkkaan ulkopuolisilta vierailijoilta.

Lunar Regolith Simulant Development and Characterization
-ohjelmaa johtamassa oli joukko NASAn ja USGSn asiantuntijoita.

AAP Test 5: Hopi Buttes, 14-18.3.1966 (USGS photo P82, F36644)

Hopi Buttes, Arizona (toukokuu 1966):
AAP Test 6 / Apollo Test 8
(USGS photo P105, F666587c).

Tiedossa on, että USGS suoritti yhdessä NASAn kanssa ainakin kahdeksan täydellistä simulaatiota tuleviin Apollo -avaruuslentoihin liittyen. Nämä testit oli nimetty juoksevasti AAP Test 1:stä AAP Test 8:aan, jossa AAP tarkoittaa "Apollo Application Program". Ensimmäinen APP -testi alkoi 20.9.1965 aiemmin mainitsemallani Hopi Buttesin vulkaanisella kentällä. Samanaikaisesti USGS-testien kanssa myös NASA suoritti erilisiä testejään (Apollo Test), jotka nekin oli numeroitu juoksevasti. Nämä simulaatiot oli myös valokuvattu, filmattu, ja astronauttien keskustelut ADF-keskuksen kanssa äänitetty kokonaisuudessaan, useampaan otteeseen toivotun lopputuloksen saamiseksi. Simulaatioita varten kun oli olemassa Kuussa tehtäviä eri toimenpiteiden läpikäyntiä varten toimintaohjelma, eräänlainen käsikirjoitus, jonka avulla pyrittiin mahdollisimman autenttiseen harjoitustilanteeseen.

Kuumoduulin (Lunar Module) siirrettävää harjoitteluautoa
käytettiin Kuu-simulaatioissa, mm. Arizonassa. Astronautit
harjoittelivat näkemäänsä kuvaamista kolmionmuotoisista
ikkunoista erillisen käsikirjoituksen mukaisesti Flagstaffin
ADF-keskukseen, joka nauhoitti nämä keskustelut.

USGS P741, F16960PR: Apollon Explorer -harjoitusauto sekä
MOLAB/MGL -laboratorioauto (oikealla) kuvattuna Cinder Lake
Crater Fieldillä tammikuussa 1969 pidetyissä harjoituksissa. 

USGS P1041, F7702: harjoituskalustoa esillä Flagstaffin
läheisyydessä sijainnen varaston edustalla; kangasversio
kuumoduulista (LM), sekä harjoitusajoneuvot MGL, Explorer ja Grover.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 8)

Mikäli Apollo-avaruuslentojen keskeiset tapahtumat olisivat olleet väärennettyjä, kyseessä olisi ollut osa kaikkein häikeilemättömintä salaliittoa, peitetarinaa, jota "kansallisen turvallisuuden nimissä" on suojeltu ja tullaan suojelemaan tarvittaessa vaikka äärimmäisyyksiin viedyillä toimenpiteillä.

Eikö tätäkin kuuluisaa Life-lehden kanteen
päätynyttä Apollo-kuvaa ole manipuloitu?

Mikäli kaikki keskeinen todistusaineisto - kuten valokuvat, videot, kuukivet ja ääninauhat - olisi onnistuttu tavalla tai toisella väärentämään, jää silti kysymys vielä vahvasta inhimillisestä tekijästä, eli itse astronauteista. Juuri tämä seikka on askarruttanut itseäni kaikkein eniten tässä Apollo-vyyhdissä. Vaikka kaikki muu olisi ollut pelkkää illuusiota, niin miten huijauksen takana olevat tahot olisivat pystyneet varmistamaan, että astronautit pysyisivät tarinassaan? Sillä miten olisi varmistettu, että heidän pokkansa olisi kestänyt elää tämän valheen kanssa loppuelämänsä ajan?

Itselleni olikin yllätys, että siviiliammateista poiketen lähes kaikilla astronauteilla oli sotilaallinen tausta, eli he olivat tottuneet tottelemaan annettuja käskyjä. Ainakin osa astronauteista olivat myös "vapaamuurari" järjestössä jäsenenä. Nämä seikat eivät kuitenkaan olisi taanneet vielä mitään, sillä rivistä olisi aina ollut mahdollista lipsua, ennemmin tai myöhemmin. Mikäli jotain olennaista olisi tosiaan haluttu salata Apollo -avaruuslentoihin liittyen, olisi ollut keskeistä varmistaa, etteivät asiasta tietävät, kuten astronautit milloinkaan levittäisi tietojaan. Tietysti lupaus sankariaseman saavuttamisesta, ruhtinaallinen taloudellinen korvaus, sekä kysymys Yhdysvaltojen kansallisesta turvallisuudesta olisivat edesauttaneet astronauttien osallistumista salassapitoon. Samoin mahdollinen kiristys, sekä CIAn suorittama jatkuva seuranta. Mutta olisiko "vapaaehtoisuus" riittänyt siihen, ettei tietovuotoja olisi tullut? Kenties kaikkein äärimmäisin keino varmistaa se, että ihmiset olisivat pitäneet salaisuudet itsellään, olisi ollut Yhdysvaltojen armeijan ja esimerkiksi CIA:n käyttämä "Mind Control" eli aivopesu-tekniikka. Tämä tekniikka on ollut olemassa jo pitkään, mutta useimmat eivät tiedä, että kyseessä on paljon enemmästä kuin sillä perinteisesti ymmärretään.

Mind Control

Todettakoon aivan ensimmäiseksi, että nykyajan "Mind Control" tekniikka liitetään yleiseseti keskeisenä osana laajempaan "Illuminatin" tai "eliitin" ylläpitämään "New World Order" suunnitelmaan, jota sovelletaan armeijan salaisissa tukikohdissa sekä valtion hallinnon salaisissa yksiköissä, pääosin Yhdysvalloissa. Maailmalla esitettyjen väitteiden mukaan kyseisiä aivopesu-tekniikoita olisi käytetty myös Apollo -avaruuslentoihin liittyen.

Mind controllin eli aivopesun juuret ulottuvat Yhdysvalloissa parinsadan vuoden taakse, jolloin siinä käytetty tekniikka käsitti lähinnä vain psykologisia menetelmiä, kuten hypnoosia. Sitä ennen tekniikkaa oli kokeiltu muutamaan otteeseen jo Euroopassa. Tekniikan kehittyminen nopeutui toisen maailmansodan aikana, jolloin sitä kehitettiin ennen kaikkea sotilaallisia tarkoitusperiä varten, niin Neuvostoliitossa, kuin natsi-Saksassakin ihmiskokeiden kautta, samoin kuin myöhemmissä sodissa ympäri maapalloa.

CIA, yhteistyössä Yhdysvaltojen armeijan kanssa, oli toteuttanut 1950-60 luvulla "kansallisen turvallisuuden nimissä" Yhdysvaltojen kongressin rahoittamia mittavia Mind Control -testejä tuhansilla amerikkalaisilla vapaaehtoisilla, kuten opiskelijoilla, mutta myös vastentahtoisilla testihenkilöillä, kuten vangeilla. Kyseinen projekti tunnettiin nimellä MK-ULTRA, sekä MKULTRA. Tässä yhteydessä myös vähintään sadat ihmiset kuolivat esimerkiksi lääkeannosten yliannosten johdosta. Testien yhteydessä lääkkeenä - tai huumeena - käytettiin lääkeyhdistelmää, joka tunnetaan nimelleä LSD. Vastaavia testejä jatkettiin CIAn toimesta 70-80-luvuilla esimerkiksi Mountauk -projektin puitteissa (New Yorkin Montaukissa, jossa sijaitsi eräs näistä testikeskuksista). Kyseinen Montauk -projekti loppui virallisesti vuonna 1983. Testit ovat muuttuneet tämän jälkeen entistä salaisimmiksi. Erästä tunnetuimmista nykyajan tekniikoista kutsutaan nimellä Delta, jota on käytetty CIAn ja FBIn salaisissa operaatioissa toimivilla agenteilla, mutta erilaisia aivopesu-tekniikoita on olemassa lukuisia muitakin, jotka ovat tätä myös huomattavasti edistyneempiä.

Nykyään, yksinkertaistettuna Mind Control on yleisnimenä yhdistelmä sotilaallista ja elektronista tekniikkaa, jolla eri keinoin pyritään vaikuttamaan ja ohjaamaan ihmisen ajatuksia ja tekoja. Viimeisen noin kahdeksankymmenen vuoden aikana tähän liittyen on otettu käyttöön äärimmäisen edistyneitä ja tehokkaita lääketieteellisiä ja teknologisia menetelmiä. Nämä menetelmät sisältävät tätä tarkoitusta varten suunniteltuja lääkkeitä, samoin kuin tarkoin suunnattuja elektromagneettisten kenttien käyttöä, esimerkiksi satelliittien kautta. Väitetään, että käytössä olevalla teknologialla on jopa mahdollista lukea ihmisen ajatuksia supervoimakkaiden tietokoneiden avulla, joiden teho ylittää moninkertaisesti ihmisten aivojen tehon. Samalla teknologialla on mahdollista myös asettaa haluttuja ajatuksia ja muistoja ihmiseen, jolloin ihminen voi pitää niitä omina ajatuksinaan ja muistoinaan. Kyseessä onkin erittäin voimakas mieleen vaikuttava ase, jota asiaa tuntevat tahot pitävät jopa vaarallisempana kuin atomipommia, sillä sen kohteena voivat periaatteessa olla lähes kuka tahansa, mikäli kyseinen henkilö vain on elektronisen seurannan piirissä. 

Tiedossa on, että myös NASAlla oli käytössään oma Mind Control -ohjelmansa, jonka tiedetään olleen toiminnassa ainakin 1950-60 -lukujen aikana. Kyseisessä ohjelmassa oli aikuisten lisäksi mukana myös lapsia, joille eräässä tekniikassa pyrittiin opettamaan tapoja, joilla oli mahdollista lukea tekstejä nopeasti, pelkästään sivua vilkaisemalla, tapoja kehon ulkopuolisiin kokemuksiin, samoin kuin tietyin edellytyksin kommunikoimaan telepaattisesti. Samassa yhteydessä tutkimuskohteille oli annettu myös aivotoimintaa stimuloivia lääkkeitä. Käytössä oli myös matalaenergisiä, aivojen toimintaan vaikuttavia mikroaaltoja. Tätä ilmiötä tapahtuu esimerkiksi tehon ollessa matalimmallaan mikrowatti neliösenttimetriä kohden sekä kantoaaltotaajuuksien 0,4 - 3.0 GHz välillä. NASAn aivopesu-ohjelmien käyttöä astronautteihin ei olla pystytty tähän päivään mennessä varmuudella todentaan, ainoastaan epäilemään erilaisten viitteiden perusteella, mutta erilaisia menetelmiä oli siis valmiiksi olemassa myös avaruushallinnon sisällä, mikäli sellaista olisi haluttu käyttää.


Mind Control -tekniikoiden avulla olisi hyvinkin ollut mahdollista "aivopestä" astronautteja (ja mahdollisesti muita Apolloon liittyviä työntekijöitä) - heidän suostumuksellaan tai ilman suostumusta - ja vaikuttamaan heidän ajatuksiinsa ja muistohinsa siten, että heidät oli saatu käyttäytymään halutulla tavalla. Kuten esimerkiksi astronautteja uskomaan, että he ovat oikeasti käyneet Kuussa, vaikka oikeasti he olivat pyörineet korkeintaan Maan kiertoradalla. Tätä aivopesua olisi tällöin käytetty tarvittaessa sen jälkeen, kun astronautit olivat ensin simuloineet kuuvierailuun liittyvät toimenpiteet studiossa ja muissa kuvauspaikoissa filmille ja ääninauhoille annettujen ohjeiden mukaisesti. Kieltämättä varsin uskomattomia väitteitä, ainakin näin suomalaisittain, mutta niinhän oli myös Apollo-kuvien väärentäminenkin, jota on kuitenkin oikeasti tapahtunut.

Did NASA fake the Apollo mission? (part 7)

Apollo-avaruuslennoilta mukana tuodut kuukivet lukeutuvat kaikkein tärkeimpiin todisteisiin siitä, että ihminen on vieraillut Kuun pinnalla. Mutta ovatko ne aitoja? Mikäli NASAan on uskominen, kuukivet ovat aitoja. Mutta mitäpä jos niin ei olisikaan? Mitäpä jos Apollo-lennoilla ei olisi käyty kuussa eikä NASAlla olisi täten aitoja kuukiviä hallussaan, niin miten olisi voitu todellisuudessa esittää, että Kuusta peräisin väitetyksi olleet kivet olivat todella kuusta peräisin? Olisiko yksi vaihtoehto ollut käydä hakemassa Etelänavalta ulkoavaruudesta pudonneita meteoriittejä, ja esittää niitä maailmalle aitoina kuukivinä? Oliko se pelkästään sattumaa, että NASAn Apollo-ohjelman puitteissa eräs ohjelman keulahahmoista, Saturn -kantoraketin pääsuunnittelia Wernher von Braun vieraili tutkimusryhmänsä kanssa Etelänavalla runsaat pari vuotta ennen ensimmäistä miehitettyä kuuvierailua?

Operation Deep Freeze

Wernher von Braun

kuvattuna Etelänavalla

7. tammikuuta 1967.

Operation "Deep Freeze" tunnetaan ensisijaisesti Yhdysvaltojen asevoimien Etelänavan tutkimusprojektina, jonka kerrotaan alkaneen vuonna 1955. Yhdysvalloilla oli ollut sotilaallista toimintaa Etelänavalla tosin jo aiemminn, esimerkiksi massiivisen "Highjump" operaationsa myötä vuosina 1946 - 1947, ja sitä ennen jo 1920 -ja 30-luvuilla. Tiedossa on, että kymmenet asevoimien työntekijät menehtyivät erilaisissa onnettomuuksissa näissä operaatioissa ja armeijan tukikohtien rakentamisen alkuvaiheissa. Vuosien saatossa Yhdysvallat on perustanut lukuisia tutkimusasemia ja rakennuksia Etelänavan alueelle. Nämä sisältävät myös maanalaisia rakennelmia.

Kyseistä nimeä "Deep Freeze" Yhdysvallat on käyttänyt yleisnimenä 50-luvun lopulta lähtien erilaisissa Etelänavan tutkimuksiin liittyvissä operaatioissa ja projekteissa, ja tarvittaessa on käytetty kyseisen Deep Freeze -nimen jälkeen myös juoksevia järjestysnumeroita erillisten projektien nimeämisessä. Yhdyisvaltojen armeija ei kuitenkaan ollut ainoa taho, joka käytti samaa nimeä. Nimittäin myös Yhdysvaltojen hallinnon puitteissa NASAlla oli samanniminen "Deep Freeze" ohjelma, jossa vuosina 1966 ja 1967 suoritettiin Yhdysvaltojen Etelänavan tukikohdissa ja niiden lähialueilla NASAn Apollo -lentoon liittyvää salaista tutkimusprojektia. Tiedossa on, että tammikuussa 1967 Etelänavan alueella vieraili lisäksi NASAn arvovaltainen tutkimusryhmä, jossa olivat esimerkiksi mukana raketti-insinööri Wernher von Braun sekä tohtori Ernst Stuhlinger, jotka tunsivat toisensa jo toisen maailmansodan ajoilta. Erään NASAn tiedonannon mukaan von Braun olisi tosin ollut tuolloin vain lomailemassa Etelänavalla. Siinä vasta oiva lomailupaikka.

Mainittakoon, että maailmalla liikkuu huhu, jonka mukaan von Braun oli osallistunut samaisella alueella vajaat parikymmentä vuotta aiemmin erittäin salaiseen "Highjump" operaatioon. Kerrotaan, että operaation puitteissa valmisteltiin tuolloin armeijan pysyvän tukikohdan rakentamista Etelänavalle. Kerrotaan lisäksi, että siihen olisi liittynyt myös väitetyn saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen ufo-tukikohden etsiminen Etelämantereelta. Tämä oli kuitenkin vain väite, jota ei ole voitu julkisuudessa todistaa. Joka tapauksessa, mitä ihmeen salaista NASA oikein touhusi Etelänavalla paria vuotta ennen Apollo 11 -lentoa?

"Deep Freeze" ja operaation
aikana toteutetut vierailukohteet.

NASAn Deep Freeze -projektin tarkoitusperät, tai väitetyt tarkoitusperät herättävätkin sitten erityistä mielenkiintoa. Ne vähäiset tiedot kun ovat ristiriitaisia, kyseessä kun oli NASAn salainen projekti. Nimittäin kerrotaan, että tutkimusten aikana tutkimusryhmä  olisi noutanut Etelänavan alueelta Kuusta pudonneita meteoriittejä tutkimustarkoituksiin, ja samalla viitteeksi vertailtaessa niitä myöhemmin Kuusta Apollo-avaruuslentojen aikana otettavia kivinäytteitä Etelänavan vastaaviin kuukiviin. Tämä lienee olikin varteenotettava selitys, mikäli NASAlla oli puhtaat jauhot pussissa. Tosin siinä tapauksessa, jos oltiin liikkeellä huijaustarkoituksessa, eli tarkoitus oli kerätä meteoriittejä Apollo-lentojen kuukiviä varten, on huomioitava, että mikäli NASAn suppeahkon tutkimusryhmän yksistään tämän noin kuukauden kestäneen tutkimusmatkan aikana tammikuussa 1967 ei olisi ehditty kerätä riittävää määrää "aitoja kuukiviä" Apollo -avaruuslentoja varten, olisi siinä tapauksessa apuna "Apollo-kuukiven" etsinnässä jouduttu hyödyntämään myös Yhdysvaltojen armeijan tukikohtien muita tiedemiehiä Etelänavalta. Tällä tavoin olisi ollut mahdollista varmistaa riittävä määrä materiaalia etukäteen tutkimusryhmän arvioitavaksi.

Erään NASAn antaman toisen selityksen mukaan projektin tarkoitus oli selvittää voitiinko Etelänavan mantereella siihen mennessä tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia hyödyntää tulevassa Kuun valloituksessa. Kyseinen selitys kuulostaa korviini kuitenkin perin kummalliselta, sillä asianhan olisi voinut selvittää myös Yhdysvalloista käsin, eikä sitä varten olisi tarvinnut NASAn lähettää arvovaltaista tutkimusryhmää paikan päälle?

Eräässä 60-luvulla julkaistussa tieteellisessä lehdessä esitetty selitys puolestaan on, että NASA halusi tutkia Kuuhun vietävien teknisten tutkimuslaitteiden toimivuutta paikan päällä Etelänavan ankarissa ja erityisesti kylmissä olosuhteissa. Etelänapa kun oli nähtävästi NASAn mukaan karuudessaan jotenkin verrattavissa Kuun olosuhteisiin. Tämä on varmasti ihan järkeenkäypä selitys, tosin mukana vietyjen teknisten laitteiden luettelo ja tutkimustulokset puuttuvat kokonaan, tai niitä ei ole ainakaan julkaistu jälkipolville. Niissä muutamassa kuvassa, joita olen nähnyt, ei mitään teknisiä Apollo-laitteita ole ainakaan ollut nähtävillä kuvissa, ellei nyt Yhdysvaltojen lippua pidetä sellaisena.

NASA 11-12818: Von Braunin "Project Deep Freeze" tutkimusryhmän
jäseniä yhteiskuvassa tammikuussa 1967. Kuvassa vasemmalta oikealle;
tohtori Maxime A. Faget, tohtori Robert R. Gilruth (miehitettyjen avaruuslentojen
keskuksen johtaja), tohtori von Braun, kaksi "Deep Freeze" tiedemiestä, sekä tohtori
Ernst Stuhlinger. Kerrotaan, että kyseisen ryhmän jäsenet katosivat NASAsta
samoihin aikoihin, kun Apollo -avaruuslennotkin päättyivät.

Mitkä siis olivat operaation "Deep Freeze" todelliset tarkoitusperät? Totta, kyseessä olisi voinut olla - ja mahdollisesti olikin - aivan normaali NASAn tutkimusprojekti, jolla ei ollut mitään tekemistä väitetyssä kuuhuijauksessa. Siinä nyt vain sattui olemaan mukana eräitä NASAn avainhenkilöitä tutkimusmatkalla Etelänavalla, alueella, josta on löydetty myöhemmin vastaavia kuukiviä, kuin aitoina pidetyt kuukivet. Tosin, varmaa tietoa siitä, että Etelänavalta olisi löytynyt riittävää määrää kuukiviä, en pysty vahvistamaan. Mutta siinä tapauksessa, ellei kyseessä olisikaan ollut mikään sattuma ja kuukiviä olisi ollut saatavissa, olisi tämän operaation puitteissa ollut myös mahdollista viedä Yhdysvaltoihin suuri määrä ulkoavaruudesta Etelänavan alueelle pudonneita kivinäytteitä, joita olisi myöhemmin voitu esittää NASAn toimesta aitoina todisteina. Tässä tapauksessa olisi ollut hyvin ilmeistä, että Apollon harhautusprojektista olisi päätetty viimeistään kesällä 1966, kun oli käynyt ilmeiseksi, että teknisten ongelmien johdosta koko Apollo-kuuhanke oli vaakalaudalla. Tällöin kaikki Etelänavalla Deep Freeziin liittyvät NASAn avainhenkilöt ja tiedemiehet olisivat olleet mukana juonessa.  

Did NASA fake the Apollo mission? (part 6)

AS16-114-18388: Astronautti John Young
(Apollo 16) ja väärinpäin olevat rystyset.

Voimme luonnollisesti pitää lähtökohtana, että Kuun valloitus tapahtui juuri niin kuin ihmiskunnalle on esitetty. Tällöin mitään ongelmaa ei ole, eli NASAn astronautit ovat käyneet Kuussa Apollon puitteissa, niin asia on sillä selvä, eikä mitään muuta tarvitse edes spekuloida. Tällöinkin olisi tosin syytä selvittää miksi lukuisat kuukuvat - elleivät kaikki - on väärennetty NASAn toimesta. Sama pätee varmasti myöskin videokuviin. Voisiko kyse olla kenties siitä, että etukäteen tehtyjen simulaatiotilanteiden kuvatallenteet ja todellisuus epähuomiossa jotenkin sekoittuivat?

Mutta jos kyse on jostain enemmästäkin kuin pelkästään kuvien (ja videoiden) lavastuksista ja väärennöksistä, niin mistä sitten oli oikein kysymys? Suuri määrä palapelin keskeisiä palasia on edelleen hukassa, ja olemassa olevien palasten osalta tiedot ovat usein kiistanalaisia ja ristiriitaisia. Tiedot ovat myös pirstoutuneet erittäin hajalleen internetissä ja muualle, joten yksityiskohtia ja kokonaisuutta on hankalaa arvioida. Olen syntynyt vasta Kuun ensivalloituksen jälkeen, joten omakohtainen käsitys perustuu pääasiasa internetinssä olevaan tietouteen. Sen pohjalta voimmekin vain yrittää tarkastella muutamia erikoisuuksia, joiden pohjalta jokaisen on mahdollista vetää omat johtopäätöksensä, ja tarvittaessa tutkia asiaa tarkemmin.


Operation Crossroads

Saturn V -kantoraketti matkalla kohti
Apollo 11 -laukaisupaikkaa.

Apollo -avaruuslennoista oli erityisen kiinnostunut esimerkiksi Neuvostoliito, joka halusi selvittää, mikä oli NASAn valmius onnistuneeseen kuulentoon. Neuvostoliiton tiedemiesten mukaan Saturn V -kantoraketissa kun ei ollut riittävästi tehoja kaiken tarvittavan massan laukaisuun Kuuhun saakka. Neuvostoliitto lähettikin 60-luvun loppupuolella useamman tiedustelulaivan, joka oli täynnä elektronisen vakoilun ja avaruustekniikan asiantuntijoita Floridan rannikolle, aivan USA:n vesialueen rajalle, ja ne parveilivat vesialueen rajan läheisyydessä aina Apollon miehitettyjen lentojen (Apollo 7 alkaen) laukaisujen aikoihin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena vaikutti olevan Apollo 10, miehitetty avaruuslento, jonka oli tarkoitus kiertää Kuun kiertoradalla ja, joka toimi eräänlaisena kenraaliharjoituksena varsinaiselle Kuuhun laskeutumiselle. Apollo 10 -avaruuslennon laukaisun yhteydessä Neuvostoliiton tiedustelulaivojen määrä kun nousi aikaisemmasta kahdesta neljään, ja Apollo 11 yhteydessä niitä raportoitiin olevan jo seitsemän.

Operation Crossroads oli Yhdysvaltojen kongressin hyväksymä, mittasuhteiltaan valtava projekti, jolla pyrittiin häiritsemään ja estämään NASAn ulkopuolisia tahoja tekemästä erilaisia elektronisia mittauksia ja havaintoja Apollo 11 -aluksesta, ja sen jälkeisistä Apollo -lennoista. Samaa operaation nimeä oli käytetty myös ainakin kerran aiemmin, nimittäin 40-luvulla toteutettujen ydinkokeiden yhteydessä. Tämä ei ollut mitenkään tavatonta, sillä CIA ja muut hallinnon salaisia projekteja järjestävät tahot ovat käyttäneet samoja projektinimiä uudelleen ja uudelleen harhautusmielessä.  Tähän kyseessä olevaan operaatioon pyydetyt määrärahat, tähtitieteelliset  230.000.000 dollaria (yli miljardi nykyrahassa) saatiin kongressilta sillä perusteella, että väitettiin Neuvostoliiton voivan tiedustelunsa ja elektronisen sodankäynnin kautta jopa tuhota Apollo-aluksen laukaisun. Kongressissa asiaa jälkikäteen käsiteltäessä ihmelteltiin pitikö todella käyttää tähtitieteellinen summa häiritsemään Apollon laukaisun ihailijoita ja lehtimiehiä? Oliko tosiaan vaarana, että Neuvostoliitto aikoi oikeasti tuhota Apollo-lennon?

Yhdysvalloissa tässä elektronisessa Crossroads -häirintäprojektissa oli mukana vähintään 15 sotilaslaivaa Floridan rannikon edustalla, sekä seitsemän sukellusvenettä heinäkuusta 1969 alkaen. Apollo 11 -laukaisuun liittyen Washingtonissa Valkoinen talo ja presidentti Richard Nixon oli valmistautunut jopa sotilaalliseen ohjusvastaiskuun mikäli Neuvostoliitto olisi onnistunut tuhoamaan kantoraketin sen laukaisun yhteydessä. Olen itse kuitenkin käytännössä varma, että syy Neuvostoliiton tiedustelulaivojen lähettämiseen Floridan rannikolle ei ollut Apollo-lennon tuhoaminen, vaan sen tutkiminen.

Väitetään, että Neuvostotoliiton tiedustelun tarkoitus oli varmistaa, ettei Yhdysvalloilla olisi ollut käytössään minkäänlaista ufo-teknologiaa Saturn -kantorakettien laukaisujen yhteydessä. Kerrotaan, että mittavasta häirinnästä huolimatta saatiin kuitenkin varmistettua, että NASAlla oli käytössään kantorakettiin liittyen ainoastaan perinteistä 1B-tekniikkaa, jonka tehot jäivät selvästi alle vaaditun työntövoiman. Neuvostoliitto kun tiesi tarkalleen, että yli 30 tonnin nostovoimaa tehokkaampaa kantorakettia ei voitu tuolloin valmistaa perinteisellä tekniikalla.

Saturn V suunnittelupaikka oli Marshall Space Flight Center (MSFC), jossa - kuten tunnettua - kantoraketin pääsuunnittelijana toimi saksalaissyntyinen raketti-insinööri Wernher von Braunin, joka oli toisessa maailmansodassa kunnostautunut mm. V2-rakettien suunnittelussa. Kaikesta päätellen NASA tuntui uskovan täysin hänen asiantuntijuuteen Apollo -avaruuslentoja varten tarvittavan kantoraketin pääsuunnittelijana, sillä hän jatkoi NASAssa samassa tehtävässä läpi 60-luvun, aina vuoteen 1970 saakka.

Saturn V (AS-506) -kantoraketin laukaisua (Apollo 11) 
Floridan Kennedy Space Flight Centerin (KSC)
laukaisualustalta nro 39 seurasi 3497 rekisteröityä
lehdistön edustajaa 16.7.1969 (MSFC-75-SA-4105-2C).

Mitäpä jos Neuvostoliiton tiedustelutiedot olisivat tosiaan pitäneet paikkaansa, eli Saturn -kantoraketin tehot jäivät selvästi alle vaaditun, joka olisi tarvittu Apollo-alusten nostamiseksi Maan kiertoradalle ja sieltä edelleen Kuuhun? Aika kummallinen väite, sillä Saturn -kantoraketithan vaikuttivat toimivan vallan mainiosti, olihan joka kerta paikalla tuhansia ihmisiä todistamassa niiden laukaisuja, ja Saturn -kantoraketin toimivuutta tukevat myös näyttävät televisioinnit?

Kyllä, kantoraketit kyllä laukaistiin ilmaan ja todennäköisesti mukana olleella kuormalla päästiin myös Maan kiertoradalle, siitä ei liene ole suurempaa epäselvyyttä kenelläkään. Sitä ei kuitenkaan varmuudella tiedetä, mitä kantoraketin yläosan suojakotelon sisällä oli? Nimittäin on väitetty, että Saturn V -kantoraketin teho olisi riittänyt vain 28 tonnin kuorman nostamiseen, mutta Apolloa varten olisi tarvittu vähintään 46 tonnin työntövoima, mikäli NASAn ilmoittamia arvoja on uskominen. Mahdollista tosin on, että todellisuudessa olisi tarvittu vielä huomattavasti suuremmatkin tehot. Mikäli raketti-insinööri Wernher von Braunia on uskominen, niin Saturn V:n hyötykuorma oli peräti 118 tonnia, ja Kuuhun 50 tonnia. Mikäli tämä lausunto olisi pitänyt paikaansa, tehot olisivat olleet hyvinkin riittävät. Tämä olisi tosin ollut suorastaan hämmästyttävä tekninen saavutus, sillä läheskään mitään sellaista kantorakettia ei pystytä rakentamaan vielä tänä päivänäkään, yli 40 vuotta myöhemmin.



Apollo 11 -avaruuslennon Saturn V -kantoraketin (S-1C) NASAn
ilmoittamia tehoarvoja Neuvostoliitto epäili voimakkaasti vuonna 1969.



Apollo 11 -miehistö, yhdessä
teknikkojen kanssa  matkalla
kohti komentomoduulia 16.7.1969. 

Mikäli kantoraketin teho olisi ollut tosiaan Neuvostoliiton (ja myöhemmin myös muiden maiden) tiedemiesten väittämällä alhaisella tasolla, olisi se tarkoittanut käytännössä sitä, että painon johdosta kuoren sisälle ei olisi voitu asettaa kuumoduulia (Lunar Module, LM) lainkaan mukaan miehitetyillä lennoilla, ainoastaan tyhjä kuori. Jossain yhteyksissä on kuultu jopa väitettävän, ettei mukana ollut edes toimivaa komento -ja huoltomoduulia (Command/Service Module, CMS). Tämä olisi tosin edellyttänyt nähdäkseni sitä, että sen jälkeen, kun astronautit nousivat hissillä ylös lähtölaukaisua varten, heidät olisi johdatettu takaisin samaisella hissillä alas televisiokameran sammuttamisen jälkeen. Todennäköistä kuitenkin on, kun ottaa huomioon, että kuumoduulin painon ollessa selvästi yli 15.000 kiloa, että jo kuumoduulin poisjättäminen oheistarvikkeineen olisi ollut riittävä keino sille, että Saturn V -kantoraketin tehot olisivat riittäneet viemään astronautit onnistuneesti Maan kiertoradalle. Mutta vain Maan kiertoradalle.

Operation Crossroads ja sen tähtitieteellinen budjetti loivat edellytykset varmasti myös muuhun kuin yksinomaan Neuvostoliiton tiedustelun häirintään Apollo -laukaisujen ja avaruuslentojen yhteydessä. Niin paljoa rahaa kun ei saada uppoamaan ainoastaan venäläisiä vastaan kohdistettuihin elektronisiin häirintälaitteisiin ja laivaston edestakaiseen liikutteluun Floridan rannikolla parissa vuodessa, vaikka rahaa olisi samalla syöttänyt lampaille.

Crossroads oli huippusalainen projekti, joten sen tarkemmasta sisällöstä en ole löytänyt juurikaan tietoa. Yhdysvaltojen kongressin tiedostoista löytyy kylläkin jotain virallista tietoa, joka ei välttämättä kuitenkaan vastaa todellisuutta. Joka tapauksessa, tämän operaation saattaisi tehdä erityisen merkittäväksi ainakin yksi seikka. Tämä on tosin vain oma teoriani, sillä konkreettisia todisteita ei ole, kuten ei monesta muustakaan seikasta. Nimittäin mikäli kyseisessä operaatiossa olisi ollut tarkoitus häiritä tai harhauttaa venäläisten lisäksi kaikkia muitakin Apollo-avaruuslentoja seuraavia tahoja maailmanlaajuisesti, kuten radioamatöörejä, hyödyntäen huipputeknologiaa ja käytännössä rajoittamatonta budjettia, niin kyseessä olisi ollut keskeinen keino estää - tai muuttaa - edistyneillä elektronisilla laitteilla maapallolta käsin tehtäviä havaintoja Apollo -lentojen todellisista vaiheista.